Eroon painajaisista?

Rukoile Jeesusta vapauttamaan itsesi peloista ja painajaisista - Hän vapauttaa sinut kaikesta pahasta ja pelastaa sielusi helvetiltä, jos vaan annat hänelle siihen luvan.

Taisin joskus tämän Grudge-elokuvan nähdäkin, jokseenkin jännä esitys.

Jostain syystä koet unissasi tähän elokuvaan liittyvää visuaalista ilmaisua ja ilmeisesti henkilöhahmojakin siinä esiintyy.

Epäilemättä elokuvan katsominen oli pelottava kokemus. En kuitenkaan usko kokemuksen traumatisoineen sinua niin, että pelkäisit elokuvaa ja sen katsomiskokemusta itsessään niin, että näet siitä edelleen painajaisia.

Tarkoitan yllä sanomallani, että esimerkiksi fyysisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut ihminen voi kärsiä pitkään tapaukseen liittyvistä painajaisista ja muista ahdistusoireista. Yleensä tällaista tilaa hoidetaan joko/tai psykoterapialla ja lääkkeillä.

Onnistuneiden ja pelottavien (eli hyvien) kauhuelokuvien kuvamaailmaan, kerrontaan ja juoneen liittyy yleensä alitajuisia elementtejä, jotka saavat varsinaisen ahdistuksen ja pelonkokemuksen katsojassa esille. Monesti tämä tapahtuu vasta myöhemmin elokuvan katsomisen taikka tarinan kuulemisen jälkeen.

Elokuvien raakuudet eivät yleensä aiheuta kummoista pelkoa taikka ahdistusta, koska äkkisältäänkin esitettynä ihminen tajuaa ne epäaidoiksi, eikä niiden näkeminen ahdista.

Onnistunut kauhu esitetään yleensä unenomaisena kokemuksena. Tästä upeana esimerkkinä on Stanley Kubrikin Hohto.

Nukkuessaan ihminen kokee tunteita ja nämä tunteet näkyvät kuvina. Luonnollisesti jokainen näkee unet omalla tavallaan, mutta tunteet ja ahdistavat ajatukset seurailevat yleensä jonkinlaisia yleisiä malleja.

Grudge-elokuvassa nuori henkilö muuttaa taloon, jossa on tapahtunut paljon väkivaltaa ja kuolemaa. En ala koko elokuvan juonta toistamaan, mutta kyse on koko perheen kuolemaan johtaneesta perheväkivallasta. Kuolleet äiti ja lapsi jäivät taloon kummittelemaan.

Isän käden kautta kuollut perhe vihjaa alitajuisesti lapsuuden olosuhteisiin, jossa on ollut tukahduttava auktoriteetti.

Kaunaa kokevat äiti ja poika vihjaavat puolestaan tukahduttavaa auktoriteettia kohtaan tunnettuun vihaan. Luonnollisesti tätä vihaa ei ole koskaan tuotu julki. Elokuvassakin vihaa osoittavat vain kummitukset, eivät elävät ihmiset.

Kyse on siis vihasta, jota koetaan sellaista henkilöä kohtaan, johon sitä ei voi osoittaa.

Miksi vihan kokeminen on ahdistavaa, jos sitä ei voi kohdistaa kehenkään.

Ahdistavuus tulee juuri vihan kohteesta. Häntä kohtaan tunnetaan vihaa, mutta sitä ei voi osoittaa millään tavalla, ei edes omissa ajatuksissaan. Vihan osoittaminen olisi väärin, vastoin kaikkia periaatteita ja suorastaan inhottava ajatus.

Grudgen katsojan ahdistus ei siis välttämättä tule pelosta, että joutuu omatta syyttään toisen vihan ja katkeruuden kohteeksi. Alitajuinen elementti on, että katsoja saattaa samaistua vihaan, jota ei halua kokea, mutta kokee kuitenkin, koska hänellä on itselläänkin kokemuksia tukahduttavasta auktoriteetistä, eli isästään tai äidistään.

Et tietenkään voi vihata vanhempiasi, joten ahdistut siitä tunteesta.

Koska tunteen on virittänyt tämä elokuva, on luonnolliosta, että unesi kuvamaailmakin on siitä peräisin.

Varsinainen kysymyksesi koski, että miten näistä painajaisista pääsee eroon.

Sanoisin, että kannattaisi miettiä tarkkaan, ihan yksityiskohtia myöten, mikä siinä elokuvassa ja niissä unissa oikein pelottaa.

Sinua ahdistaa ja pelottaa, koska et ymmärrä mikä sinua ahdistaa ja pelottaa.

Anteeksi pitkä vastaus.
Kiitos unesi ja ajatustesi jakamisesta.

No siis mulla on hyvät välit vanhenpiini, enkä vihaa kumpaakaan, mutta siis voin suoraan sanoa, että se elokuvan Kayako mua pelottaa aika paljonkin, kun se pitää sitä kurkku örinää ja tuijottaa silmät ammolaan. Hyih! Sen takia mä näänkin Kayakon mun unissa, koska se on niin pelottava. Elokuvan hahmohan on juuri se syy miksi minä niitä painajaisia näen. Se on varma. Ehkä osa syynä miksi pelkään sitä niin kauheasti on se, mitä koin sitten jälkeenpäin. Katsoin eräänä yönä ihan tavallista youtube videota, kun yhtäkkiä siihen ilmestyi "kummitus" ihan tyhjästä, mikä johti siihen että sain ensin kauhean paniikki kohtauksen, enkä sen jälkeen enää uskaltanut nukkua omassa huoneessani, kun järkytyin niin pahasti. Noh, sentään se pahin vaihe meni ohi ja uskallan taas nukkua huoneessani XD

Silmät ammollaan tuijottava ja örisevä olento voitaisiin ajatella joko vihaiseksi taikka kuolemaa tekeväksi olennoksi.

Olisiko se oikeasti pelottavaa jos kohtaisit yllä mainitulla tavalla ääntelevän ja elehtivän pikkupojan vaikkapa lämpimänä päivänä aurinkoisella hiekkarannalla?

Yleensä kaikki ihmiset pelkäävät kuolemaa. Kenties elokuvan kokoamat viitteet kuolemasta saivat kuolemanpelkosi heräämään.

Muistan yhden tosi pelottavan tarinan televisiosta lapsuudestani. Taisi olla Hämärän rajamailla tai jotain. Siinä oli joka kerta eri tarina.

Tarkoittamassani tapauksessa oli joku nuori mies kuollut liikenneonnettomuudessa ja äitinsä oli kovin murheenmurtama.

Äiti ryhtyi jonkin sortin manaustoimiin ja sai jotain palaamaan takaisin.

Hahmo käveli kotiovesta sisään. Hänellä oli pojan vaatteet päällään ja muutenkin vastasi ruumiinrakenteeltaan häntä. Äiti oli onnesta ymmällään, hän sai vasta kuolleen poikansa takaisin.

Katsojille näytettiin kotiin tullutta poikaa vain sivulta ja takaa. Hitaasti kamera kiertyi pojan etupuolelle ja hänen vilauksessa näytetyt kasvonsa olivat täysin valkoiset ja demonisesti vääristyneet.

Miksi koin kuvakerronnan pelottavana?

Voitaisiin sanoa, että uskon ainakin jossain mielessä sielun kuolemattomuuteen ja suhtaudun varovaisesti kokeiluihin kuolleiden palauttamiseksi takaisin eläviksi. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä oikeasti takaisin tulee. Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä.

Tarinassa oli keskeisessä osassa äiti ja poika. En sitä aikoinaan ymmärtänyt, mutta nykyään olen alkanut ymmärtänyt suhteemme monimutkaisuuden.

Äitini isä oli aikoinaan tehnyt itsemurhan kun äitini oli teini-ikäinen ja se vaivasi äitiäni vielä aikuisenakin, luultavasti vielä nykyäänkin.

Hän kertoi minulle isästään ja tämän tekemästä itsemurhasta. Ymmärsin, että se koski häneen kovasti.

En ajatellut kuolemaa sen enempää kuin kukaan muukaan minun ikäiseni teini. En ollut masentunut, minulla oli ystäviä ja kaikki oli hyvin.

Miksi koin televisiokertomuksen mieleenjäävän pelottavana?

Hämärän Rajamailla "onnettomuudessa" kuollut nuori tulee takaisin ja tapaa äitinsä. Tämä palannut hahmo on täynnä vihaa ja satuttamisen halua, eikä suinkaan entinen poika, jota hän takaisin odotti.

Toisin sanoen poika on kuollut satuttaakseen äitiään, eli tehnyt itsemurhan.

Minä en ainakaan tietoisesti halunnut kuolla, enkä ainakaan halunnut tehdä itsemurhaa.

Mutta ilmeisesti jo pelkkä ajatus äitini satuttamisesta kuolemalla oli alitajunnalleni liian herkullinen.

Rakastan äitiäni, enkä tekisi ikinä mitään häntä loukkaakseni taikka satuttaakseni.

Ihmismielen voimat myllertävät syvemmällä kuin voimme niitä tiedostaa.

Pelkosi liittynee kuolemaan, mutta kukaan ei voi sanoa pelkäätkö enemmän omaa kuolemaasi kuin jonkun toisen? Vastaus on omassa mielessäsi.

Miksi katsot kauhuelokuvia? Kaunan tai Kaivon tapaiset kauhukuvat laukaisee just panikoinnin ynnä muun mistä aloituksesikin pelot. Aloin aikoinaan katsomaan esim. Kaivoa ja kun näin missä se menee, niin lopetin katsomisen siihen paikkaan. Sen verran huomasin, että jo senkin katsomisen jälkeen tuli pelkotiloja ihan oman vaatekomeron pimeyden näkemisestä, se kun sattuu olemaan vähän raollaan. Vähänkin psykologisesti ajatteleva ihminen ymmärtää, ettei kannata herättää tällaisia pelkotiloja itsessään. Kierrän kaukaa, syystäkin, nykyään just nämä tietyntyyppiset säikyttelyelokuvat. Kauna on juuri tällainen. Ei rakenna yhtään mitään mihinkään. Mutta Tappajahai tai jotkut katastrofielokuvat jne. ovat jo ihan eri asia.

GrudgeO.o:lle:

Voi olla aiheellista, että aloitat eräänlaiset mielikuva- ja mielialaharjoitukset ennen nukkumaan menoa.

Toisin sanoen pakotat itsesi ajattelemaan jotain muuta kuin uhkaavia taikka pelottavia ajatuksia nukkumaan mennessä taikka nukahtaessasi.

Sängyssä ollessa voit pakottaa ajatuksesi sinua miellyttäviin asioihin.

Olet rakkaimpasi syleilyssä ja mikään ei uhkaa sinua.

Olet makuuhuoneessa, mikään ei uhkaa sinua.

Olet omassa sängyssäsi, mikään ei voi uhata sinua omassa sängyssäsi.

Pidät ajatuksesi rakkaimmissasi.

Missä ja milloin koit olevasi oikeasti turvassa?

Mene ajatukseen mukaan, anna pelkojen olla. Mikään ei uhkaa sinua.

Aurinko paistaa ja pelot ovat hassuja, oikeasti kaikki siihen liittyvä on hassua.

Sinulla on lämmin ja olet turvassa. Voit nukahtaa ilman pelkoa.

Ymmärrän kirjoituksesi perusteella, ettei edellinen unesi oikeasti pelota sinua enää.

Voit aina pakottaa ajatuksesi ja mielikuvasi muualle.

Sitä paitsi pelot heikentyvät ajan myötä.

Kaikki vaikuttaa normaalilta. Hyvä.

muhammed ali: jos näet unen jossa voitat minut - herää ja pyydä anteeksi

Mä olen tottunu siihen että näen painajaisia joka yö. Viime yönä mä olin auton kyydissä, joka lähestyi jäistä mutkaa vuoren kyljessä mutkittelevalla kapealla tiellä. Mä tiesin koko ajan että kuskilla on liian kova vauhti, mutten sanonut mitään. Siitä sitten lähdettiin liirtoon kohti kaidetta. "Tämä on nyt menoa!", huusi kuski. Kaiteen läpi menriin ja lennettiin alaspäin. Kaikki ikään kuin hidastui ja näkyi kirkkaasti - olisin voinut laskea neulaset puiden latvoista, joita lähestyimme korkealta. Auto osui ensimmäisiin runkoihin ja rutistui. Mulle jäi pieni, vartalonmyötäinen tila, en loukkaantunut. Mutta tiesin taas, että auto tulisi syttymään tuleen, grillautuisin kuoliaaksi. Kaikki muuttui mustaksi ja - heräsin. Nukahtelin vielä uudelleen ja ehdin katsella pari painajaista lisää.

No mua ei sinänsä haittaajos en muista mun unia mut jos se on sellanen uni minkä mä haluun muistaa niin sitten ottaa päähän.

Ja painajaiset jatkuu... Näin viieyönä taas unta... En ees viitti sanoa sen nimeä koska hrr! En muista unesta paljoa mutta Kaunaan se liitty... No nyt mä sen sanoin, mutta ihan sama XD kuitenkin jäin unen jälkeen vapisemaan pelosta jälkeenpäin ennenkuin nukahin uuestaan. Mikä siinä on kun se tunkee mun unii?

Oletko kokeillut unensieppaajaa?