oli kerran kaksi komiaa, varjon heijastuneen antoi kuvan ikuisen. Vielä varjot näen, vaan missä lienee kuva hänen; samassa ulottuvuudessa, tunnen. Varjot valon. Mikä oli matkoihinsa meni tai;ei; sydäntä matka toiseenkaan todellisuudesta kahlitse. Ollos ihminen rohkea. Monin verroin saat kun annat, monin verroin kirkkaampaa.
Mies ja > nainen.
Mies ja > nainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluaisitko vielä selvittää asiat?
Hyvä kysymys. Joki virtaa eteen päin. Jos puolet vedestä haihtuu hetkeksi, vieden koskelta sen pauhun, niin kuohuuko kosken aallot enää samalla tavalla, jyliseekö joki vai poistuiko aaltojen henki, veden voima; siinä hetkessä kun kaksi ei nähnyt yhdessä enintä, oli itselleen sokea tai vain itsensä heijastuksen peilistä näkevä? Kas kaksi ei voi koskaan olla kaksi kauan; tai voi, mutta ei heidän todellisuudessaan. Joki on kokenut, nähnyt ja kestävä vaan aurinko on kuuma. Kuka tietää. Ihmeitä tapahtuu, toki ei itsestään.
Hieno kirjoitus.
Vääryydeltä tuntuu, jos ei rakkautta ja kuohuja saa toisen kanssa kokea.
Jotenkin tuntuu, että vedenpinta nousee siinä tilanteessa. Ja kuohut käy kasvoille.
Kiitos kommenteista! Individualismi helposti kaiken hajottaa. Kai se rakkautta oli. Lämpöä kaikille tähän vuoteen toivottaa tuttavallisesti hän!
ollut rakkautta, niin ei siitä hevin kannattaisi luopua.
ei kyllä, harvinaista on.