Hei Unijukka !
Minua pohdituttaa seuraavat asiat ja ne jotenkin ahdistavat minua,
kun en tiedä, mistä on kyse.
Äitini kuoli viime kesänä uudessa asunnossa samalla paikkakunnalla kuin nyt itsekin asun ja isäni myös. Veljeni vaimonsa kanssa asuivat täällä jo vuosia aiemmin. Minulle on kerrottu äidin ja isän olleen kahdestaan asunnossa, kun äiti kaatui ja kuoli.
Ovatko veljeni ja vaimo kertoneet asiat äidin kuolemaan (mm. juridiset, perunkirjoitus) liittyen niin kuin ne ovat, vai onko jotakin jätetty pois ?
Veljeni vaimon käytös minua kohtaan muuttui jo melko pian sen jälkeen,
kun olin muuttanut tänne. Hän ei puhu minulle mitään. Mikä tuollaiseen
on syynä ? Olenko minä tehnyt jotakin väärin tai onko joku puhunut
hänelle minusta jotakin perätöntä?
Myös veljeni on muuttanut käytöksensä minuun. Mikä siinä on taustalla?
Voisinko minä tehdä jotakin, jotta asiat tulisivat paremmiksi?
Toisaalta en uskalla ottaa sitä puheeksi veljeni kanssa, että miksi sekä
hän että vaimo ovat minulle negatiivisia. En toivo kenellekään pahaa.
Olisin toivonut, että elämäni olisi nyt helpomaa kuin siellä,
missä asuin kymmeniä vuosia.
Nyt on suruaika, siksikin ajattelen, että kaikkien pitäisi olla toisilleen
ystävällisiä ja tukevia, eikä negatiivisuutta.
Minua pohdituttaa seuraavat asiat ja ne jotenkin ahdistavat minua,
kun en tiedä, mistä on kyse.
Äitini kuoli viime kesänä uudessa asunnossa samalla paikkakunnalla kuin nyt itsekin asun ja isäni myös. Veljeni vaimonsa kanssa asuivat täällä jo vuosia aiemmin. Minulle on kerrottu äidin ja isän olleen kahdestaan asunnossa, kun äiti kaatui ja kuoli.
Ovatko veljeni ja vaimo kertoneet asiat äidin kuolemaan (mm. juridiset, perunkirjoitus) liittyen niin kuin ne ovat, vai onko jotakin jätetty pois ?
Veljeni vaimon käytös minua kohtaan muuttui jo melko pian sen jälkeen,
kun olin muuttanut tänne. Hän ei puhu minulle mitään. Mikä tuollaiseen
on syynä ? Olenko minä tehnyt jotakin väärin tai onko joku puhunut
hänelle minusta jotakin perätöntä?
Myös veljeni on muuttanut käytöksensä minuun. Mikä siinä on taustalla?
Voisinko minä tehdä jotakin, jotta asiat tulisivat paremmiksi?
Toisaalta en uskalla ottaa sitä puheeksi veljeni kanssa, että miksi sekä
hän että vaimo ovat minulle negatiivisia. En toivo kenellekään pahaa.
Olisin toivonut, että elämäni olisi nyt helpomaa kuin siellä,
missä asuin kymmeniä vuosia.
Nyt on suruaika, siksikin ajattelen, että kaikkien pitäisi olla toisilleen
ystävällisiä ja tukevia, eikä negatiivisuutta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinä on paljon asioita. Ja nimen omaan pitäisi tukea ja olla ystävällisiä, ei negatiivisia.
Tässä pitää ottaa vastuuta ja olla rohkea, mutta myöskin osata olla huolehtimatta turhista, vaikka ilmapiirissä olisikin painostusta. Älä kuitenkaan pyri yrittämään liikaa, vaan ole enemmänkin passiivisella kannalla ja katso mitä asioita eteen tulee. Liialla yrittämisellä, ei tämä asioiden vyyhti nyt lähde purkautumaan.
Myös paljon tunteita liittyy tähän, olet kuitenkin pystynyt hyvin säilyttämään positiivisen mielialan ja tee näin jatkossakin. Perintöasiaan liittyy jotakin, joka on käännetty päinvastaiseksi. Tämä asia on nyt vaikeaa tuoda ilmi. Jotakin on jota sinun kuuluisi vielä perinnöstä saada. Tätä ei ole luultavasti edes virallisilla papereilla.
Tähän asiaan kuuluu jokin, joka ei ole niin kuin on annettu ymmärtää, ja se tulee ehkä vielä jossakin vaiheessa ilmi. Sinun ehkä kannattaisi kysellä vanhempiesi asioista heidän tuttaviltaan, joiden kanssa veljesi lähipiiri ei ole paljon tekemisissä.
Älä ainakaan eristäydy nyt liikaa. Sinä olet toiminut asiassa oikein.
Unijukalle kiitokset !
Yritän säilyttää positiivisen mielialani jatkossakin.
Minua ei virallisesti kutsuttu perunkirjoitukseen, siis tarkoitan kirjeellä.
En tiedä, kutsuttiinko isäni siihen tilaisuuteen, mutta ainakaan veljeni kertoman mukaan hän ei ollut paikalla, kuulemma isän ja minun läsnäoloni
ei ollut välttämätöntä. En tiedä varmasti, olisiko veljeni vaimo ollut siellä,
mutta, jos on ollut, niin miksi hän on ollut? Hän ei ole perillinen, koska ei
ole verisukulainen.
Minä en ole saanut mitään papereita perunkirjoitukseen liittyen,
veljeni mukaan ne menivät maistraattiin. En tiedä, mutta eikö minun
olisi kuulunut saada jotakin tietoa kirjallisena asioista ?
Mitähän tuo voisi olla, jota minun kuuluisi perinnöstä saada?
Rahaako vai jotakin muuta? Kuolinpesää ei ole jaettu.
Ei oikein ole sellaisia tuttavia, joilta voisin kysyä vanhempieni
asioista. Kotitalomme naapurit ovat sukulaisia (äidin puolelta)
ja veljeni on tekemisissä heidän kanssaan, tosin sitä en tiedä,
mistä he ovat puhuneet vanhempiini liittyen.
Mitenhän tämä lienee ihan virallisesti. Kyllähän lapset ovat lähimpiä sukulaisia, joitten pitäisi virallinen kutsu käsittääkseni saada perunkirjoituksiin. Kertokoon joku jos olen väärässä, mutta vaikka testamenttikin olisi, joka ei kaikkia koske, niin lapsilla on silti oikeus siitä laittaa paperit eteenpäin. Siis kyse on siitä, että et ole perintöä saanut ensinkään?!
Varmasti kannattaa nyt johonkin oikeusoppineeseen olla yhteydessä, sillä se on aika harvinaista kun lapsi jätetään perinnön ulkopuolelle. Ja tähän varmasti liittynee myöskin veljesi vaimon kylmäkiskoisuus.
Kiitos vielä Unijukka !
Kuolinpesää ei ole jaettu eli perinnönjakoa ei ole suoritettu.
Isäni elää vielä ja meitä on ainoastaan kaksi lasta eli veljeni ja minä.
En tätä nyt pahalla tarkoita, mutta tuntuu, että vaimo haluaa olla
joka asiassa mukana, vaikkei hän ole sukuakaan. Hän luultavasti
vaikutti siihen, mille paikkakunnalle äitini haudattiin, vaikka äidin
suvun hauta olisi ollut valmiina sillä paikkakunnalla, missä asuimme
aiemmin ja sieltä äiti oli kotoisinkin.
Mietin tätä asiaa ja mieleeni tuli, voisiko olla niin, että Unijukka sinun näkemäsi olisikin tulevaa ? Eli sellainen tilanne on tulossa, etten minä
saa sitten aikanaan perinnönjaossa kaikkea sitä mitä minulle kuuluisi ?
Olen itse ihan maallikko, enkä tiedä, miten näyt ajoittuvat yms, mutta
koska perinnnönjakoa ei ole suoritettu vielä, niin sikäli tuo näkemyksesi
sopisi paremmin tulevaisuuteen kuin tähän nykyhetkeen. Anteeksi, jos
olen aivan väärässä pohdintani kanssa.
Testamentti ei käsittääkseni tässä tapauksessa ole mahdollinen,
koska äitini oli psyykkisesti sairas, eikä sellainen henkilö voi tehdä
testamenttia (pitää olla siis terve henkilö, jotta voi sellaisen tehdä
jollekin jälkeläiselleen tai muulle ihmiselle). Äidillä ei kyllä tietääkseni
ollut testamenttia.
Katsoin netistä mitä perunkirjoituksesta todetaan. Kutsua ei tarvitse välttämättä toimittaa kuolinpesän osakkaille kirjallisena (esim. kirjattu kirje), mutta tieto ko. tilaisuudesta täytyy kuitenki saattaa asianosaisten tietoon.
Unijukalle hyvää viikonloppua :-)
Kyllä, ajallisesti voi enteet hyppiä. Tässäkin on tullut ilmi monia asioita, alkuperäisen tiedon mukaan kortit saavat jotakin esille. Mutta kun nostajan tieto ei asiasta ole täydellinen niin esim.ajallisia virheitä voi hyvinkin tulla.
Niin, ja kyllähän esim.psyykkisesti sairaankin henkilön ennen sairautta tekemä testamentti on pätevä. Jos siis silloin on ollut voimissaan. Mutta sinä tiedät varmasti tämän oman tapauksesi. Toivotan hyvää jatkoa, ja asioitten ratkeamista oikeaa suuntaan !
Olen pieni tumma nainen pohjoisesta.Reilu kuusikymppinen jo. Elämä raskasta. Mieheni ja minä olemme sairaalloisia ja raha-asiat pahasti sekaisn. Viinakin maistunut molemmille yhtä railakkaasti,eipä siinä kaunistelua. Näetkö edes pientä pilkahdusta paremmasta?