Millaisia kokemuksia teillä on psykiatrisen sairaanhoitajan luona käymisestä, erityisesti terveyskeskuksessa? Kuinka monta käyntikertaa? Onko käynneistä ollut apua?
Itse olen käynyt nyt muutaman kerran terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan luona masennuksen/ahdistuksen takia (yksityisellä puolella psykiatri todennut minulla mm. pitkäaikaisen masennuksen ja määrittämättömän ahdistuneisuushäiriön). Masennus ja ahdistus ovat viimeisen vuoden aikana pahentuneet aika paljon ja sen takia myös opinnot ja aika lailla koko elämä jumissa. Kuitenkin ihmetyttää, että kun olen psyk. sairaanhoitajan luona käynyt, siellä ei ole kertaakaan kartoitettu oireitani kunnolla tai edes kunnolla kysytty oireistani/voinnistani. Minun on vaikea puhua pahasta olostani ja olen aika lukossa, en siis pysty vain alkaa yhtäkkiä tuosta noin vain vuodattamaan, joten helpottaisi, että hoitaja edes kysyisi miten olen voinut, millainen olo minulla on tms. Heti aina alettu vaan puhumaan opinnoista ja niiden suorittamisesta ja muista asioista, jotka eivät varsinaisesti liity tämänhetkiseen psyykkiseen pahaan olooni.
Jossain vaiheessa tuntui kuin olisin pikemminkin opinto-ohjaajan luona enkä psyk. sairaanhoitajan luona.
Jotenkin alkanut tuntua myös vähän siltä, että jos ei ole taustalla rankkaa lapsuutta, koulukiusaamista, hyväksikäyttöä tms. rankkoja kokemuksia eikä itsemurha-ajatuksia, että masennusta/ahdistusta ja pahaa oloa ei oikein oteta niin "vakavasti" (anteeksi en oikein löydä oikeita sanoja).
Olen ollut vähän hämmentynyt, pettynytkin. En tiedä onko vika minussa, hoitajassa vai missä.. Usein käyntien jälkeen olo on aina pahentunut muutamaksi päiväksi.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Itse olen käynyt nyt muutaman kerran terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan luona masennuksen/ahdistuksen takia (yksityisellä puolella psykiatri todennut minulla mm. pitkäaikaisen masennuksen ja määrittämättömän ahdistuneisuushäiriön). Masennus ja ahdistus ovat viimeisen vuoden aikana pahentuneet aika paljon ja sen takia myös opinnot ja aika lailla koko elämä jumissa. Kuitenkin ihmetyttää, että kun olen psyk. sairaanhoitajan luona käynyt, siellä ei ole kertaakaan kartoitettu oireitani kunnolla tai edes kunnolla kysytty oireistani/voinnistani. Minun on vaikea puhua pahasta olostani ja olen aika lukossa, en siis pysty vain alkaa yhtäkkiä tuosta noin vain vuodattamaan, joten helpottaisi, että hoitaja edes kysyisi miten olen voinut, millainen olo minulla on tms. Heti aina alettu vaan puhumaan opinnoista ja niiden suorittamisesta ja muista asioista, jotka eivät varsinaisesti liity tämänhetkiseen psyykkiseen pahaan olooni.
Jossain vaiheessa tuntui kuin olisin pikemminkin opinto-ohjaajan luona enkä psyk. sairaanhoitajan luona.
Jotenkin alkanut tuntua myös vähän siltä, että jos ei ole taustalla rankkaa lapsuutta, koulukiusaamista, hyväksikäyttöä tms. rankkoja kokemuksia eikä itsemurha-ajatuksia, että masennusta/ahdistusta ja pahaa oloa ei oikein oteta niin "vakavasti" (anteeksi en oikein löydä oikeita sanoja).
Olen ollut vähän hämmentynyt, pettynytkin. En tiedä onko vika minussa, hoitajassa vai missä.. Usein käyntien jälkeen olo on aina pahentunut muutamaksi päiväksi.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokemuksesi on hyvin tavallinen 'psykiatristen palveluiden' piiristä. Toiminta on vitsi, kuten huomaat. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoisia ihmisiä asian suhteen, jotta suurempia poliittisia muutoksia tilanteeseen saataisiin lähiaikoina (vuosina). Kuten sanottua; jos haluaa apua henkiseen kärsimykseen, psykiatria on viimeinen paikka mistä sitä hakea.
Itse aikoinaan käynyt Oulun mtt.ssä ja naurettavia oli käynnit. Hoitaja puhui minulle omista lapsistaan ja koirasta. En ymmärtänyt miten vaatteistani moittiminen liittyi "hoitoihin". Onnekseni tajusin lopettaa naurettavat käynnit. En suosittele kenellekkään.
Riippuu paljon henkilöstä, itselle sattui surkea. Liian kauan sinnittelin siellä kunnes sain sanotuksi että en halua käydä. Samat kysymykset aina, oletko käynyt lenkillä. Ai jaa juu, mitä tommonen jutustelu mitään auttaa?
Jeps tuollaistahan se valitettavasti on.. joku saa apua siitä ja toinen ei ja sellainen ihminen joka ei lääkkeistä keskustelusta saa apua on aika lailla oman onnen varassa.
Hyvä myös tiedostaa että valehtelu on hyvin yleistä "hoidossa" eli jos oma ja lääkärin tai hoitajan tahto ei kohtaa, he kyllä valehtelevat asiasta kuin asiasta saadakseen tahtonsa läpi.
Ainakin omalla kohdalla siitä on seurausta että en luota mihinkään mitä minulle hoitohenkilökunta sanoo ja aina tarkistelen muualta eli tapetaan luottamus hoitavaan tahoon.