En jaksaisi enää edes elää. Luottamus ihmisiin, etenkin miehiin, on nyt lopussa. Viimeisetkin itsetunnon rippeet poissa. Minä vain itken koko ajan, mikään ei kiinnosta. Olen alkanut taas juomaan. Monta vuotta juomatta ja nyt pitäisi olla koko ajan menossa. Minusta tuntuu, että minussa on jotain vikaa, olen ihmisenä niin huono ja viallinen, että kukaan ei halua minua, ei edes säälistä. En ikinä tule saamaan sitä perhettä ja lapsia, mistä olen jo monta vuotta haaveillut. Minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään syytä elää enää.
Miten yksi mies voi vaikuttaa kaikkeen näin paljon
HaluanPoisTäältä
7103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Palstavastaus: Elämä ilman lapsia ja miestäkin on ihan nastaa, kun oikein ymmärrät. Ajattele vaikka nälkää näkevi ihmisiä, sodan runtelemia kansoja.
Tuo kyllä voisi olla minun kynästä, mutta en ole alkanut juomaan.
Minun kynästäni tuo ei voisi olla, sillä en ole koskaan juonut "päiviä putkeen". Yksi ilta kerrallaan on aina riittänyt. Mutta nykyisinhän en käytä alkoholia lainkaan. En myöskään ole haaveillut perheestä kauan, toisin kuin mieheni.
En ole minäkään juonut.
Katsos, vanha viisaus sanoo : Jos et voi elää ilman toista, et voi elää toisen kanssa.
On ensin oltava oma elämä ja sitten rinnalle toinen ihminen jolla on oma elämä. Vain siitä voi rakentua suhde jossa toinen ei ole loinen toiselle.
Voisi olla osittain poimittu minun kommenteista täältä ja loput arvailtu. se vaan etten haaveile perheestä ja olen ryypännyt kokoajan ilman mitään kuukausien taukoja. Aijon bilettää samaa tahtia jatkossakin ja lapsia en ole hankkimassa lähivuosina.
Kun on vaikeaa ja tuntuu että asiasi ovat huonosti niin yritä ajatella huonojen puolien / ongelmien tuomia positiivisia asioita, siis pidemmällä aikatähtäimellä. Elämä heittää tiellemme leivänmurusia jotka johtavat suuriin oivalluksiin jos osaa katsoa asioita eri perspektiivistä. Opettele pyrkimään ymmärtämään elämääsi sen sijaan että kyselet itseltäsi miksi juuri minä? Selaa hiljaa mielessäsi miksi olet yhä siinä? Ajattele sinä elät. Tuntuuko että olet juuttunut paikoillesi? Katso taas menneisyyteen ja mieti hetki hiljaa.. Sanot ettei mikään ole muuttunut.. Vaikka kaikki on muuttunut. Olet käynyt paljon läpi elämässäsi niin miksi luovuttaisit nytten? Luota itseesi. Ota hetki vapaata mielestäsi ja rajotteistasi ja tee sitä mitä sielusi janoaa. Sinun ei tarvitse olla kuin muut. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja moni myös yksin ja sisältä rikkinäinen, mutta toisaalta tarvitsemme pieniä säröjä kuoreemme jotta valo pääsisi joskus sisään. Eheydy. Anna itsellesi aikaa. Maailmassa on paljon pahaa ja jota kun seuraa hetken sivusta alkaa voimaan pahoin ja unohtaa myös myös omat ongelmat tajuten että usein ne omat asiat ovat aika hyvin. On nälänhätää, väkivaltaa, sotaa yms... Sinulla katto pään pään päällä, olet suhtkoht terve, avasit aamulla suurimman lahjan, silmäsi. Ole kiitollinen ja ole myös armollinen itsellesi. Ja jos tuntuu että olet niin yksin, niin meitä on paljon muitakin. Ei siinä ole mitään hävettävää. Huomaat ajan saatossa että se voimaannuuttaa sinua...