Ihana aamu, pimeää vielä, mutta niin raikas ilma. Kuuma kahvi lämmittää. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. Kaikille oikein antoisaa ja raikastavaa viikkoa!
En kuitenkaan tullut pelkästään toivottamaan hyviä viikkoja, ajattelin pitää "yksinpuhelua" täällä palstalla tämän kirjoituksen verran. En kaipaa tähän "avautumiseen" tai näihin mietteisiin vastakaikua tai kommentteja, nimittäin ne ei kiinnosta minua, kun ihan rehellisesti kirjoitan:D
Olipa kerran tyttö, joka oli tietoinen kaikista ilmiöistä, joita ympärillään oli ja näki. Tyttö oli kuitenkin hiljaa kaikesta näkemästään eikä antanut hiiskaustakaan merkkiä siitä, mitä hän näki, koki ja tiesi. Kukaan ei arvannut, että he kaikki olivat avoimesti luettavissa vaikka he itse luulivat, että "hän ei tajua ja ole tietoinen mistään.
Tämä tyttöhän oli kuitenkin jo elämässään nähnyt paljon. Kokenut paljon ja hänellä oli erityisiä lahjoja, joista hän ei ollut koskaan kenellekään hiiskunut. Ja onhan hän myös koulutettu näkemään ja erottamaan "susia lammasten vaatteissa". Hänethän on koulutettu kohtaamaan ihmisiä ja tilanteita, jossa ihmisen pahuudella ei ole rajoja. Tyttö tietää, että asioita ja tilanteita on kohdattava rauhallisesti. Asioita on käsiteltävä niin, että jokaiselle asialle annetaan sille kuuluva painoarvo. Tilanteessa kuin tilanteessa homma on pidettävä hallinnassa ja on vain oltava looginen ja rationaalinen, koska tilanteet ja asiat voivat olla sellaisella tasolla, että niihin ei enää tarvita yhtään lisää sekoittajia ja sopankeittäjiä:) Mutta tyttö myös aina painotti itselleen, että koskaan ketään tai kenenkään kykyjä ei saa aliarvioida. Olihan se hänelle painotettu jo vuosikurssin ensimmäisellä jaksolla.
Tyttö oli tietoinen kaikista niistä "sanansaattajista" ja heidän lammasmaisesta käytöksestään ja juorukellojen kuminoinnistaan, mutta hän ei antanut ilmi siitä kenellekään. Tyttöä pidettiin jopa sinisilmäisenä ja naivina, mutta kukaan ei arvannut, mitä hän näki ja miten hän toimi. Hänen ohjenuoranaan oli rakkaus, rakkaus hyvään ja rakkaus pahaa vastaan. Hän oli säilyttänyt kaikista myrskyistä huolimatta uskon hyvään ja uskon rakkauteen. Eihän elämä ole edes elämisen arvoista ilman rakkautta. Monesti tyttö sai jopa arvosteluja siitä, kuinka hän oli sinisilmäinen hölmö ja naiivi. Hän ei välittänyt arvosteluista. Eikä välitä edelleenkään:D Hän vain ajatteli, että onpa ihmeellistä "että ihmiset, jotka eivät ole itse omilla neuvoillaan ja kyvyillään päässeet elämässä metriä kauemmas, jakelevat niin ahkerasti arvosteluja toisille. Tyttö tiesi, että näillä hänen omilla eväillä hän on päässyt pitkälle, joten miksi edes vaivautua loukkaantumaan tai selittämään muille siitä, mitä hän ajatteli ja miten hän toimi.
Hän oli saavuttanut elämässään sellaista henkistä tasapainoa, jota kukaan tai mikään hänen kokema tai kohtaama asia ei pystynyt järkyttämään. Hän eli rakkaudesta, anteeksiannosta ja anteeksi saamisesta. Hän oli kiitollinen siitä pienimmästäkin hymystä, jota hän elämässään sai. Tyttö oli kulkenut pitkän pitkän mutkaisen tien siihen henkiseen tasapainoon, jota hän oli saavuttanut. Siinä sivussa hän oli varmistanut itselleen sellaisen maallisen hyvinvoinnin puskurin, jotta hänen oma riippumattomuus on turvattu. Hän tiesi, että ilman sitä puskuria, ihminen ei nykymaailmassa voi ja pysty olemaan aidosti riippumaton tai ainakaan niin riippumaton kuin se nyt vain on mahdollista. Silti monilla oli sanansa sanottavan tästä tytöstä, joka oli kuin orpolapsi yksin kulkenut pimeässä, mutta oli kohdannut valon, ikuisen valon omassa sydämessään, jota hän halusi jakaa kaikille ihmisille, jotka sen haluavat vastaan ottaa.
Tyttö oli elämänsä loppuun saakka onnellisena. Hän rakasti sydämellä. hän ajatteli järjellä ja häntä ei pienet myrskyt tai pahanilman linnut juuri heivauttaneet.
En kuitenkaan tullut pelkästään toivottamaan hyviä viikkoja, ajattelin pitää "yksinpuhelua" täällä palstalla tämän kirjoituksen verran. En kaipaa tähän "avautumiseen" tai näihin mietteisiin vastakaikua tai kommentteja, nimittäin ne ei kiinnosta minua, kun ihan rehellisesti kirjoitan:D
Olipa kerran tyttö, joka oli tietoinen kaikista ilmiöistä, joita ympärillään oli ja näki. Tyttö oli kuitenkin hiljaa kaikesta näkemästään eikä antanut hiiskaustakaan merkkiä siitä, mitä hän näki, koki ja tiesi. Kukaan ei arvannut, että he kaikki olivat avoimesti luettavissa vaikka he itse luulivat, että "hän ei tajua ja ole tietoinen mistään.
Tämä tyttöhän oli kuitenkin jo elämässään nähnyt paljon. Kokenut paljon ja hänellä oli erityisiä lahjoja, joista hän ei ollut koskaan kenellekään hiiskunut. Ja onhan hän myös koulutettu näkemään ja erottamaan "susia lammasten vaatteissa". Hänethän on koulutettu kohtaamaan ihmisiä ja tilanteita, jossa ihmisen pahuudella ei ole rajoja. Tyttö tietää, että asioita ja tilanteita on kohdattava rauhallisesti. Asioita on käsiteltävä niin, että jokaiselle asialle annetaan sille kuuluva painoarvo. Tilanteessa kuin tilanteessa homma on pidettävä hallinnassa ja on vain oltava looginen ja rationaalinen, koska tilanteet ja asiat voivat olla sellaisella tasolla, että niihin ei enää tarvita yhtään lisää sekoittajia ja sopankeittäjiä:) Mutta tyttö myös aina painotti itselleen, että koskaan ketään tai kenenkään kykyjä ei saa aliarvioida. Olihan se hänelle painotettu jo vuosikurssin ensimmäisellä jaksolla.
Tyttö oli tietoinen kaikista niistä "sanansaattajista" ja heidän lammasmaisesta käytöksestään ja juorukellojen kuminoinnistaan, mutta hän ei antanut ilmi siitä kenellekään. Tyttöä pidettiin jopa sinisilmäisenä ja naivina, mutta kukaan ei arvannut, mitä hän näki ja miten hän toimi. Hänen ohjenuoranaan oli rakkaus, rakkaus hyvään ja rakkaus pahaa vastaan. Hän oli säilyttänyt kaikista myrskyistä huolimatta uskon hyvään ja uskon rakkauteen. Eihän elämä ole edes elämisen arvoista ilman rakkautta. Monesti tyttö sai jopa arvosteluja siitä, kuinka hän oli sinisilmäinen hölmö ja naiivi. Hän ei välittänyt arvosteluista. Eikä välitä edelleenkään:D Hän vain ajatteli, että onpa ihmeellistä "että ihmiset, jotka eivät ole itse omilla neuvoillaan ja kyvyillään päässeet elämässä metriä kauemmas, jakelevat niin ahkerasti arvosteluja toisille. Tyttö tiesi, että näillä hänen omilla eväillä hän on päässyt pitkälle, joten miksi edes vaivautua loukkaantumaan tai selittämään muille siitä, mitä hän ajatteli ja miten hän toimi.
Hän oli saavuttanut elämässään sellaista henkistä tasapainoa, jota kukaan tai mikään hänen kokema tai kohtaama asia ei pystynyt järkyttämään. Hän eli rakkaudesta, anteeksiannosta ja anteeksi saamisesta. Hän oli kiitollinen siitä pienimmästäkin hymystä, jota hän elämässään sai. Tyttö oli kulkenut pitkän pitkän mutkaisen tien siihen henkiseen tasapainoon, jota hän oli saavuttanut. Siinä sivussa hän oli varmistanut itselleen sellaisen maallisen hyvinvoinnin puskurin, jotta hänen oma riippumattomuus on turvattu. Hän tiesi, että ilman sitä puskuria, ihminen ei nykymaailmassa voi ja pysty olemaan aidosti riippumaton tai ainakaan niin riippumaton kuin se nyt vain on mahdollista. Silti monilla oli sanansa sanottavan tästä tytöstä, joka oli kuin orpolapsi yksin kulkenut pimeässä, mutta oli kohdannut valon, ikuisen valon omassa sydämessään, jota hän halusi jakaa kaikille ihmisille, jotka sen haluavat vastaan ottaa.
Tyttö oli elämänsä loppuun saakka onnellisena. Hän rakasti sydämellä. hän ajatteli järjellä ja häntä ei pienet myrskyt tai pahanilman linnut juuri heivauttaneet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei noin pitkiä tekstejä jaksa lukea, opettele ilmaisemaan itsesi lyhyesti ja ytimekkäästi.
Aina märisemässä, jokainen saa kirjoittaa miten hyvältä tuntuu, sinä et voi sanella täällä kenellekkään mitään, mene ihmeessä pois niin päästään ainaisista narinoistasi.
että täällä ei ole senkummemmin lukupakkoa kuin vastauspakkoakaan !!
Joka sana kultaa. Hienosti kirjoitat jostakin. Vaikket kommentteja pyytänytkään.
Taidat olla aika itsekeskeinen. Nostat itseäsi muiden yläpuolelle. Mutta muuten kiva tarina.
Katkeruuden karvas kalkki. "minä olen jumala ja voin ylhäältä haukkua muita mutta MINUAHAN ei kukaan saa haukkua koska olen JUMALA. Minulla on kaikki valta jumaluudessani vaatia vain kauniita kommentteja ja jos niitä ei saa niin kostan!"
-Minä kiusaan ja haukun muita muut ei saa kiusata ja haukkua minua ilman kostoa-
minun elämästä, mutta sillä erotuksella, että OLI muoto on liian varhaista, sillä olen ja elän omaa, mielestäni hyvää elämää.
Kritiikistä. ihminen, jolla on hyvä itsetunto, valoisa ja optimistinen asenne, kestää myös kritiikin.
Kirjoitus oli aika erikoinen, muttei minun mielipiteeni mukaan millänlailla huono. Asiaahan t.uossa luki...
Tarinan tyttö on varustettu hyvyydellä ja vahvalla itsetunnolla. Silloin kun tietää mikä on oikein ja mikä väärin, on helppo kulkea eteenpäin vaikeassakin tilanteessa. Kiitos aloittajalle kauniista tarinasta.
Kaunis tarina, vaikka ei varmaankaan aivan tosi. Pinnalta katsottuna ehkä, jonkun toisen silmin, niin voisin kuvitella. Silti, ymmärrän hyvin pyrkimyksen juuri tuohon, mutta kun usien on niitä sopankeittäjiä... ja jotkut varsin sitkeää laatua.