Minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Minulla on todettu jo epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatila) mutta itse olen nyt vankasti sitä mieltä, että sairastan myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Psykoottisia maniajaksoja, jonka jälkeen melkein yhtä rankkoja masennuskausia. Olen nyt 24 vuotias, ja tuona 24 vuoden aikana manioita on ollut paljon, tosin ovat ne kestäneetkin muutamista kuukausista jopa puoleen vuoteen. Hirveää herätä vain yhtenä aamuna kun mania tiessään ja tajuta kaikki, myöskin niiden edellisten manioiden jälkeiset olot, ja aina tulee lisää.. Ja minulla juurikin psykoottisia nämä, parvekkeelta olen hypännyt ja murtanut selkäni, poikaystävät jättänyt ja muutellut hetken mielijohteesta ympäri suomea, kerran mania alkoi ja muutin pohjanmaalta etelään, tosin muutto tapahtui niin, että mania alkoi, hankin netistä kyydin etelään, kiertelin päivät pitkät baareissa ja ettin sieltä aina ihmisen, jolta sain yösijan (jepjep..) ja sitten kerran jäinkin sen yhden miehen luokse. hänen luokseen jäin asumaan, rupesin kuntoilemaan, (sain anorexian, painoin manian loputtua 45 kg) hankin jopa työpaikan (en koskaan ole käynyt kouluja tai ollut töissä tai edes hakenut töitä)... Olin siis perustanut yhtäkkiä täysin uuden elämän vajaassa parissa kuukaudessa, siitä kun olin jättänyt entisen poikaystävän ja muut kaverit muualle. HUH HUH sanon kun tajusin. Ja mitä tapahtui kun tajusin? Irtisanoin itseni työpaikastani, en millään enää masennuksen alkaessa voinut edes kuvitella yrittäväni tuota elämäntyyliä, sanoin tälle miehelle hyvästit, ja palasin junalla takaisin sinne mistä lähdin. entisen poikaystäväni luokse, jonka kanssa sitten erosimme. Ylläri.

Mutta niin. sitten on myös tämä, olen nyt naimisissa, ihanan miehen kanssa, mutta siltikin kun mania puhkesi pari vuotta sitten, niin hän luuli että lähdin vain ulos tuulettumaan. pohjanmaalla, mutta olinkin maniassa lähtenyt junalla etelään, ja eräästä asunnosta hypännyt parvekkeelta 8 metristä alas murtaen selkäni ja halvaantueni vyötäröstä alaspäin. Samana iltana siis vielä soitin miehelleni mania psykoosissa ambulanssista, nauraen etten tuntenut jalkojani. Mies ei millään uskonut minua, olinhan samana päivänä vielä ollut hänen kanssaan. Vasta kun annoin lanssi kuskille puhelimen, mies tajusi. Ja muistan kuinka nauroin kun jalat ei toiminu, se oli maailman paras vitsi ikinä.. SAIRASTA. Leikkaus onnistui, kuin ihme sanoivat kirurgitkin (suomen parhaat mut leikkasivat) ja nyt parin vuoden jälkeen jo kävelen, vaappuen kuin pingviini, mutta kävelen!

Mutta siis näitä riitäää näitä sairaita kipeitä kertoja, ja siis nää on jotain niin.. En tiedä välillä tunnenko yhtään omaa itteäni, onko mulla edes omaa persoonaa. Ihan hirvee ihminen oon ollut ja sitten tämä juuri: Ja tulen vissiin aina välillä olemaankin.
Ja kun tämä epävakaa persoonallisuushäiriö vielä taustalla, niin voiko ihminen elää tällaisen kanssa? On ihme että oon enää ylipäänsä hengissä.

Mitä lääkityksiä teillä tähän on? mitkä on auttanu ja mitkä ei? Ittellä Ketipinor 350mg / vuorokausi ja Rivatrill 0,5mg / päivässä mutta maniassa vuosi sitten päätin yhtäkkiä lopettaa kaikki lääkitykseni, enkä tähän päiväänkää mennessä ole vielä lääkkeitä suuhuni pistänyt. Ketipinoria tuota määrää olen siis syönyt yli 10 vuotta, 13 vuotiaasta lähtien. Ja yhtäkkkiä vain lopetin seinään. ja tämä vuosi on kyllä juu ilman lääkkeitä ensimmäistä kertaa vuoteen ollut.. eh.. niin.