Mielikuvitus on kiva kaveri

Joo, paitsi silloin kun joku esim. ilkeä sisar tai joku muu psykopaatti keksii päästään susta juttuja, ja kertoo niitä muille ihmisille tosina. Niin tosina, että uskoo lopulta niihin itsekin. Ja muut ihmiset pitävät luotettavana lähteenä....:(((
Mistähän se johtuu että mitä härskimpi vale, sitä hanakammin ihmiset uskovat?

Mielikuvitus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ei pidä päästä ilman järkeä liikenteeseen. Sanoo skitsofreenisen tytär.
Mieli on hyvin hauras, loppujen lopuksi, sen olen kokenut ja nähnyt. Pieni epätasapaino elämässä, ja toista on helppo näpäyttää kuilun yli. Onko se sen arvoista jos tie takaisin huipulle on raskas ja tuulinen.
Minusta verbaalinen väkivalta on just sitä, väkivaltaa. Lievempi muoto fyysisestä väkivallasta, mutta toisen taivuttaminen valtansa alle joka tapauksessa, alistamista.

Tottahan sekin
- karun arjen kokeneet taiteilijat esm sodan jälkeen tekivät aivan uskomattoman kauniita luomistöitä, esm taidemaalarit Rudol Koivu, Rafael Werdi, Martta Wendelin - töitä joista sanottiin ikuisen sunnuntain kuviksi - kaukana raadollinen paha maailma, nälkä, sota, suru, puute ja kurjuus, ihmisten vaino ja sorto, sairaudet, kärsimys ja kuolema - tuskaa tuottavat asiat - ihmettelen miksi nykyajassa sukulaiset ems hyökkäävät syyttämään valehtelusta ja vosuelkeistä
sairastuneista, vammaisiksi hakatuista omaisistaan soopaa, kun se kuitenkin ennen tuskallisen sairauden puhkeamist ollu karua todellisuutta heidänkin elämässään - kuin vaikka juopponarkkien ja
pelureitten harrastama kynintä vanhuksilta kokemansa aika rankan väkivallan ohella.

Asiat on hoidettu, hampaat hienossa kunnossa, puhdistettu, kiilloitettu
ja sivelty fluorilla. Silläaikaa auto oli pesussa (käsinpesussa) matot pesty, auto imuroitu. Nyt voisi pienet levot ottaa, kipaisinhan kaupungilla melkoisen lenkin. Keitän sitten kahvit. Tämä ei sitten ole mielikuvitusta, mielikuvitus on paljon ihmeellisempää. Jotain ihanaa, ehkä rakkautta :)

Mielestäni unelmat ovat mielikuvitusta ja jokainenhn meistä joskus unelmoi eli mieli on kuvitusta täynnä. Unissammekin seikkailemme mielikuvituksellisissa maisemissa tai mielikuvitukselliset painajaiset jyräävät päälle.

Totta, tosi kiva kaveri. Sitä voi käyttää niin monessa asiassa primus motorina ja hyvä työväline kun luo uutta tai vaikka soveltaa ja suunnittelee jotakin.
Mielikuvitus on pelastanut joitakin kiperistä tilanteista ja toisia se on johdattanut uusiin seikkailuihin.
Kirjaa lukiessa saa käyttää omaa mielikuvitustaan ja eläytyä kirjan tapahtumiin mutta miten paljon onkaan tarvittu mielikuvitusta kun kirjoittaja on aikanaan kirjansa kirjoittanut.
Joskus tulee mieleen nämä urheilijat ja heidän mielikuvaharjoittelunsa, siinäkin se mielikuvitus pannaan töihin, on melkein kuin simulaattori. Voit tavallaan tehdä jotain leikisti kun kohta joudut sen tekemään oikeasti.
Mielikuvitus on rikkautta, siellä se päänupin sisällä seikkailee ja kukaan ei voi sitä varastaa edes lainata, se on jokaisen ikioma ja sitäkin voi ruokkia, tappaa tai tuhota. Väärin käytettynä se tekee meistä satusetiä ja tätejä, joilla ei arki pysy hanskassa vaan se laukkaa omituisen epätodellisuuden ja valheellisuuden ratsun matkassa. Rapistuukohan se iän myötä. Kait siitäkin pitää pitää huolta, hyvää sellaista.

Mitä jos kääriä ois vielä koulussa

Juuri näin se olee. Mielikuvituksella autamme itseämme löytämään niitä vahvuuksia, joita olemme syntymässä saaneet.

Kun saamme perheissämme koulutuksen avulla kohtuulliselle tasolle, voimme auttaa heikompia.

Onnettomimpia ovat päihdekäyttöön sortuneet nuoret.
Pahimmista päihteidenkäyttöön sortuneista tulee yhteiskunnalle ja tätä myötä veronmaksajille lisää taakkaa.

"Se auttaa jopa parantamaan".
Totta. Jopa kaukoparantajista olen jälkivuosina kuullut.

Olen kertonut tämän netissä aiemminkin.

No. Kylällämme Iisalmen Lappetelässä asui parantajan lahjan saanut mies.
Hän teki pienviljelijän töitään. Muistan hänen isokokoiset poikansa, mutta isästä ei ole mielikuvaa.

Äidilleni sattui monisynnyttäneenä voimakas verenvuototapaus.

Isäni lähti hevosella ajamaan parantajan taloon, ehkä nelisen kilometriä.

Kertoi hätääntyneenä parantajalle; hyppä rekeen, vaimoni vuotaa kuiviin.

Parantaja K totesi; istu ja pane tupakaksi; nyt siellä ei enää ole mitään hätää.

Parantajan sanoissa oli voimaa, mutta isäni säntäsi pihaan ja ajoi kotiinsa.

Minun äitinsä oli kertonut, että tunsi woimallisen shokin; verenvuoto tyrehtyi.

Näitä kansanparantajia on vieläkin ainakin Lapissa ja Kainuussa.
Kylämme kansanparantaja ei ottanut palkkaa "ihmeparannuksestaan".
Toivo Lång, 86v. Inkeroinen

yli kymmenen vuoden vanha alotus, mutta sanompa jotain,

minusta on hauska näillä höpö palstoilla joksus liiotella, lääsyttä pikkusen soopaa,
miten se sanonta olikaa, ei niin tyhmää juttua ettei siinä ole hieman totuutta,