Jostain syystä...tunnen kipua lähelläsi. Mun tekee mieli itkeä. Tämä on vain tunteenpurkua...silti mietin, miksi huumorisi sattuu. Huomaan ajattelevani, että olisit onnellinen ihmisestä, johon ei sattuisi näin.
Se on liian kivuliasta
Aistinkipua
10249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...Ja kun et huomioi sitä kipua, se kulkee pitkin kehoa kuin hyinen henkäys. Kuin tuuli, joka peittelee ei kenenkään maan, ei kenenkään otteella ajattelematta, tuntematta. Kunhan kuljeksii, toivotellen hyvää yötä, katsomatta silmiin...
Miten voisin rentoutua puiden katveeseen, kesäpäivän ehtooseen, jossa tuulen tehtävänä olisi tuntea ja tunnustella...leikitellä.
Aamuauringossa kummituskin näyttää koomiselta kun pimeys ei ole sitä pukemassa.
Niin, lakanat pesussa.
Aina vain, ei lopu koskaan.
Asian kanssa ja olen sitä kääntänyt ja vääntänyt ja lopulta ajattelen että kaikki eivät vain kertakaikkiaan sovi yhteen, ollaan liian kaukana toisistaan ja liian erilaisia, kuten juuri kun toisen huumori sattuu niin kyllähän sitä aika huonossa jamassa ollaan.
kipua toisen ihmisen lähellä ja hänen huumorinsa satuttaa niin silloin on
väärän ihmisen läheisyydessä.
vääräkö?...kasvukipua vain.
Illan viileän syleilyssä ei rauhaton mieli unta saa. Pimeyden sydämessä maailmankaikkeuden näkymättömät rakenteet. Ne kannattelevat silkkilankoja ihmisen luota toisen luo. Yön hiljaisen lempeät siivet silittävät minut keveään uneen, kuljettaen huomiseen. Kunnes aamuaurinko polttaa pois ikävän kaipuun ja herään. Päivä siirtää ajan viisareita kun ihmiset kulkevat arjen portaita. Ja saapuu myöhäinen hetki, koittaa tähtikirkas yö. Sen huomaan, pimeydellä sentään tähdet, pieniä aurinkoja. Jossain joku tarkoitus. Minä täällä. Sinä siellä.
Kaunista.