Metal Gear Solid 5 The Phantom Pain, mielipiteitä?

"Tehtäviä kierrätetään loppua kohden armotta"
Juu, tuo oli varmaan yksi pelillisesti kaikista isoimmista miinuksista, että loppupuolen tehtävistä iso osa oli pelkkiä haasteellisempia revansseja aiemmista tehtävistä ja ainoat näistä uusintatehtävistä, jotka oikeastaan lisäsivät pelaamiseen mitään varsinaista viihdearvoa, olivat kaksi extra-vaikeutettua pomomatsia. Itselleni tuo uusintatehtävien tekeminen ei tosin ollut mikään varsinainen dealbreakkeri, koska palasin suurimpaan osaan pelin päätehtävistä vielä uudelleen pelailuni myöhemmässä vaiheessa kokeillessani erilaisia kommervenkkeja ja pelatessani tarinaa uudelleen läpi, mutta myönnän että se oli turha ja melko laiskan oloinen yritys kehittää pelin loppupuoliskolle lisäsisältöä. Itseäni tosin rasitti varmaan enemmän se pelillisesti todella outo ratkaisu, että suurin osa juonta eteenpäin vievistä tehtävistä oli pelin loppupuoliskolla sivutehtäviä, joita ei voi pelata enään kertaläpäisyn jälkeen uudelleen ja näin ollen juonessa on useampia tilanteita, joihin on jälkikäteen mahdoton palata hävittämättä ensin kokonaan aiempaa tallennustiedostoa.

"mother basen rakentaminen ei koskaan pääse kulminoitumaan sille tasolle, että kokisi siitä olleen jotain merkittävää hyötyä."
Tuosta minun on pakko olla eri mieltä. Ehkä se johtuu osin siitä, että keskitin jo alkuvaiheessa Mother Basen kehittämiseen melko lailla aikaa ja vaivaa, mutta sen kehittäminen avasi koko liudan erillaisia hyödyllisiä, hauskoja ja pelityylien variaatioita laajentavia välineitä pelin edetessä ja itse yksinkertaisesti nautin siitä saavutuksen tunteesta kun pystyin omakohtaisesti seuraamaan paikanpäältä miten oma palkka-armeijani ja tukikohtani kasvoivat ja laajenivat.

"Lisäksi kohtaus missä snake ja skullface istuvat autossa toisiaan tuijottaen huono teinipoppi taustalla soiden on yksi mauttomimpia koskaan!"
Kyseinen kohtaus tuntuu jakavan runsaasti ihmisten mielipiteitä. Itselläni ei ole mitään varsinaista ongelmaa sen kanssa, vaikka pystynkin näkemään miten osa ihmisistä pitää sitä hoopona. Itse rehellisesti sanottuna jopa pidin siitä; toi mieleeni Snake Eaterin ammoisen tikapuukohtauksen. Ja vaikka musiikkimaku onkin yksi niistä asioista, mistä näen hirveän vähän järkeä käydä minkäänmoista väittelyä, on pakko vielä lisätä, että Donna Burken laulaman Sins of the Father-kappaleen nimittäminen "huonoksi teinipopiksi" on kyllä aika paksua.

Itse onnistuin läpäisemään pelin 100-prosenttisesti ja se on yksi niistä muutamasta pelistä, josta olen jopa vaivautunut unlockaamaan kaikki trophyt, mutta pakko olla kyllä samaa mieltä tuosta, että tämä on ensimmäinen Metal Gear Solid jonka läpäiseminen jättää pitkälti tyhjän ja epätyydyttävän fiiliksen. Itse koen ehkä isoimmaksi syyksi sen, ettei pelissä ole ollenkaan todellista kliimaksia. Lähimmäksi sellaista pääsevät varmaan "Quiet Exit", joka sulkee tyydyttävästi yhden pelin parhaista sivutarinakaarista ja tarjoaa yhden pelin muistettavimmista toimintakohtauksista, sekä "Shining Lights, Even in Death", joka on monien mielestä pelin tunnevetoinen huippukohta, mutta muuten koko tarinan kakkos-vaihe on lähestulkoon pelkkää laskevaa toimintaa ja rehash-tehtäviä ilman mitään Metal Geareille ominaista juonen aaltoilua, mindfuck-tilanteita, äkkinäisiä juonenkäänteitä (poissulkien pelin ns. todellisen lopetuksen "the Man Who Sold the Worldissa", joka ei kytkeydy muuhun loppujuoneen millään kunnollisella tavalla), tai edes minkäänlaista loppupomoa. Tarinan laimeneminen loppupuoliskolla ei millään riitä pilaamaan peliä kokonaisuutena, mutta se jättää kyllä surullisen fiiliksen, kun näet selvästi sekalaisista juonenpätkistä koostuvan naruvyyhdin läpi miten paljon parempi pelistä olisi tullut, jos se olisi saatu viimeisteltyä kunnolla.