Olen ymmärtänyt, että ainakin saarnaajatasolla ei ole haluttu tuomita siitä, jotka haluavat ottaa sakramentit vastaan kirkossa. Tämä sama seikka viittaa myös siihen, ettei kysymys ole opillinen. Vai olenko väärässä? Tähän tukevat mm. seuraavat seikat:
*On korostettu halua pysyä luterilaisina
*On haluttu pitäytyä kirkkomme tunnustukseen
*On haluttu pitää kiinni Raamatusta
*On ilmaistu halu pysyä luterilaisen kirkon jäseninä
*Ei ole tuomittu kirkon kastetta
*Ei ole tuomittu niitä, jotka kastauttavat lapsensa kirkossa
*Ei ole tuomittu niitä, jotka haluavat ottaa ehtoollisen vastaan kirkossa
Mutta sitten, niiden kirjoitusten perusteella mitä täältä saa lukea, ne tuomitaan, jotka eivät hyväksy omaa ehtoollista rukoushuoneissamme. Miksi? Minua esimerkiksi on sanottu epäuskoiseksi, Henkeä vailla olevaksi, uudestisyntymättömäksi jne. Kuten olette huomannet, minulla ei ole mitään tarvetta tuomita toista pelastuksen ulkopuolelle. Olen ruotinut epäkristillisiä mielipiteitä ja ratkaisuja.
Minusta erään kysyjän kysymys, joka on esittänyt sen jo kolme eri kertaa tällä foorumilla on ollut aiheellinen. Kysymys koskee ehtoollisratkaisun välttämättömyyttä pelastukseen. Eli onko asia opillinen vai ei?
Kun otamme nämä mainitut seikat huomioon, niin te, jotka tuomitsette toisinajattelijat, oletteko te tietoisia siitä, mitä te olette tekemässä?
*On korostettu halua pysyä luterilaisina
*On haluttu pitäytyä kirkkomme tunnustukseen
*On haluttu pitää kiinni Raamatusta
*On ilmaistu halu pysyä luterilaisen kirkon jäseninä
*Ei ole tuomittu kirkon kastetta
*Ei ole tuomittu niitä, jotka kastauttavat lapsensa kirkossa
*Ei ole tuomittu niitä, jotka haluavat ottaa ehtoollisen vastaan kirkossa
Mutta sitten, niiden kirjoitusten perusteella mitä täältä saa lukea, ne tuomitaan, jotka eivät hyväksy omaa ehtoollista rukoushuoneissamme. Miksi? Minua esimerkiksi on sanottu epäuskoiseksi, Henkeä vailla olevaksi, uudestisyntymättömäksi jne. Kuten olette huomannet, minulla ei ole mitään tarvetta tuomita toista pelastuksen ulkopuolelle. Olen ruotinut epäkristillisiä mielipiteitä ja ratkaisuja.
Minusta erään kysyjän kysymys, joka on esittänyt sen jo kolme eri kertaa tällä foorumilla on ollut aiheellinen. Kysymys koskee ehtoollisratkaisun välttämättömyyttä pelastukseen. Eli onko asia opillinen vai ei?
Kun otamme nämä mainitut seikat huomioon, niin te, jotka tuomitsette toisinajattelijat, oletteko te tietoisia siitä, mitä te olette tekemässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehtoollinen ei ole suuri ongelma tältä osin. "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (on oikea ehtoollinen paikka). Miksi ihmiset haluavat tehdä pääasiassa tämän? Olisiko elävä kristinusko kiistellä ulkoiseen käyttöön? Luther väitti, että vaikka aasi oli jakamassa ehtoollista, hyväksyttäisiin, jos sanat toimielimen ovat oikein.
Erittäin outo ilmiö, että kirkot ja seurakunnat jaettu yli suhteellisen pieniä asioita ... Eivätkö he tiedä, että kristinusko suurin asia on evankeliumi?
Lutherin puheet jakajan ominaisuudesta ja aasista ehtoollisen jakajana on kirjoitettu ehtoollista nauttivan kannalta, hänen omantunnon suojaksi.
Aivan toisenlainen on vastuu silloin, kun vastuu kohdistetaan itse jakajaan, tai seurakunnan paimeneen. Jakajalle asetetaan toisenlaiset kriteerit.
Suuri ongelma on siinä, että GP ja OM ovat suoneet siirtymäkauden. Mitä tapahtuu siirtymäkauden jälkeen onkin ongelma, ja kuinka pitkä siirtymäkausi on ?
Kestääkö siirtymäkausi kenties sen ajan, että kevyet jyvät saadaan lakaistua ulos ?