Jaa outo termi, mutta mun paineensietokykyni on aikoinaan jopa ammattiin liittyvissä psykologissa testeissä todettu erinomaiseksi...
Jos ny jotain tuosta termistä poimisin itseeni liittyen, niin varsinkin vaikeissa tilanteissa pelosta huolimatta kykenen ns. unohtamaan itseni ja keskittymään olennaiseen ja toimimaan järkevästi/järjestelmällisesti ja ns. oikein.
Olen noihin asioihin liittyen saanu semmosenkin arvion, että "laittaa ryhmän toimimaan", että ohjeita, käskyjä sataa kyllä helposti tosillekkin tyyliin sinä teet sitä ja sinä taas tuota, samalla kun itse touhuan parhaan kykyni mukaan. Etten kovin helposti hermostu, mene paniikkiin saati että jättäisin tekemättä oman osuuteni...
Mutta olenhan minä toisaalta sellainen etukäteis stressaaja, kauhuskenaaroiden luoja ja unettomia öitäkin joutuu joskus viettämään, ongelmia, todellisia tai kuviteltuja pohtiessa...
Kai minä sitten olen joiltain osin tuommonen resilientti, ainakin taustoissani on paljon selllaisia tapahtumia joissa tuota paineensietokykyä on tarvittu ja kai se samalla sitten on kasvanut
Näin vanhemmiten sitä on tullu pohdituksi myös , että onks mun pakko aina jaksaa, voisinkohan, olisikohan minullakin lupa ottaa rennommin, heittäytyä jopa välillä toisen hoivattavaksi. Sitä tässä nykyään enemmänkin tullu harjoiteltua...
0Äänestä
elämänkoulussa
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Jaa outo termi, mutta mun paineensietokykyni on aikoinaan jopa ammattiin liittyvissä psykologissa testeissä todettu erinomaiseksi...
Jos ny jotain tuosta termistä poimisin itseeni liittyen, niin varsinkin vaikeissa tilanteissa pelosta huolimatta kykenen ns. unohtamaan itseni ja keskittymään olennaiseen ja toimimaan järkevästi/järjestelmällisesti ja ns. oikein.
Olen noihin asioihin liittyen saanu semmosenkin arvion, että "laittaa ryhmän toimimaan", että ohjeita, käskyjä sataa kyllä helposti tosillekkin tyyliin sinä teet sitä ja sinä taas tuota, samalla kun itse touhuan parhaan kykyni mukaan. Etten kovin helposti hermostu, mene paniikkiin saati että jättäisin tekemättä oman osuuteni...
Mutta olenhan minä toisaalta sellainen etukäteis stressaaja, kauhuskenaaroiden luoja ja unettomia öitäkin joutuu joskus viettämään, ongelmia, todellisia tai kuviteltuja pohtiessa...
Kai minä sitten olen joiltain osin tuommonen resilientti, ainakin taustoissani on paljon selllaisia tapahtumia joissa tuota paineensietokykyä on tarvittu ja kai se samalla sitten on kasvanut
Näin vanhemmiten sitä on tullu pohdituksi myös , että onks mun pakko aina jaksaa, voisinkohan, olisikohan minullakin lupa ottaa rennommin, heittäytyä jopa välillä toisen hoivattavaksi. Sitä tässä nykyään enemmänkin tullu harjoiteltua...
Ihminen kun muuttuu elämän myötä, niin nuo erilaiset testit kyllä kuvaavat pääasiassa vain sen hetkistä tilannetta, jos kokonaisuutta mietitään. Hienoa, että olet testeissä, ilmeisetikin koulutukseen liittyvissä, pärjännyt loistavasti. Kuten kirjoitit, niin elämässä eteen tulleet vastoinkäymiset ja poikkeukselliset kriisit kasvattavat ihmistä ja kuten se tuossa kirjoituksessa mainittiin, siten on edelleen mahdollista, että jos nyt uudelleen testattaisiin voisi tulos olla joiltakin osilta erilainen. Toisaalta monikin pystyy vetäisemään ns. ammattiroolin päälle tietyissä tilanteissa edellyttäen tietysti, että ammattiaan on päässyt riittävästi harjoittamaan ja oppimaan siitä yhä uusia asioita. Itse voin ainakin tunnustaa, että läheisen ja merkittävän ihmisen arkun äärellä muistokirjoitusta lukiessa on otettava lukuhetkeksi ammattirooli päälle, että pystyy edes lukemaan viimeisen tervehdyksen, jos näin ei tee se menee täysin itkemiseksi. Väitän, että kriisien yhteydessä se elämisen taito tulee sillä tavoin mitatuksi, että osa selvityy jatkoon ja osa jää junnaamaan paikoilleen. Jostain syytä toisilla meistä on taito tehdä muitakin ratkaisuja kuin lähteä ovet paukkuen, kun kriisi yllättää.
Jahas tämmönen vastine, jotenkin siitä ny tuntuu huokuvan negatiivisuutta ja vähättelyä, syytä voi vain arvailla...
Mutta vaikeahan sitä on etukäteen tietää, että jos sattuis jotain yllättävää ja traumatisoivaa , että miten sillä hetkellä käyttätyy ja siitä selviää, kun jokainen tilanne on kuitenkin aina uusi ja niinkuin on päiväs on voimas...
Mutta ainakin tähän asti on selvitty jatkoon sinun termiäsi lainatakseni...
Ihan en saanu kiinni tuosta hautajais esimerkistäsi, kun mun käsittääkseni paineensietokyky testataan ihan muunlaisissa tilanteissa, vaikka toki läheisen kuolema ja hautajaisetkin stressiä tuottavat.
Kerroit että joudut vetämään ammatti roolin, läheisen/merkittävän ihmisen hautajaisissa. Jotenkin ajattelisin, että ainakin läheisen ihmisen hautajaisissa on lupa itkeä ja surra, hiljaisuuskin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, värssyt on pelkkä muodollisuus, sivuseikka ja luetaanhan ne muistotilaisuudessa jos nyt joku haluaa ne kaikki kuulla...
Minulle ainakin ammattirooli on vieraampia ihmisiä varten, enkä käytä sitä läheisten ihmisten kanssakäymisissä, koska läheiset on läheisiä, heidän seurassaan ei tarvi esittää mitään...
0Äänestä
elämänkoulussa
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Jahas tämmönen vastine, jotenkin siitä ny tuntuu huokuvan negatiivisuutta ja vähättelyä, syytä voi vain arvailla...
Mutta vaikeahan sitä on etukäteen tietää, että jos sattuis jotain yllättävää ja traumatisoivaa , että miten sillä hetkellä käyttätyy ja siitä selviää, kun jokainen tilanne on kuitenkin aina uusi ja niinkuin on päiväs on voimas...
Mutta ainakin tähän asti on selvitty jatkoon sinun termiäsi lainatakseni...
Ihan en saanu kiinni tuosta hautajais esimerkistäsi, kun mun käsittääkseni paineensietokyky testataan ihan muunlaisissa tilanteissa, vaikka toki läheisen kuolema ja hautajaisetkin stressiä tuottavat.
Kerroit että joudut vetämään ammatti roolin, läheisen/merkittävän ihmisen hautajaisissa. Jotenkin ajattelisin, että ainakin läheisen ihmisen hautajaisissa on lupa itkeä ja surra, hiljaisuuskin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, värssyt on pelkkä muodollisuus, sivuseikka ja luetaanhan ne muistotilaisuudessa jos nyt joku haluaa ne kaikki kuulla...
Minulle ainakin ammattirooli on vieraampia ihmisiä varten, enkä käytä sitä läheisten ihmisten kanssakäymisissä, koska läheiset on läheisiä, heidän seurassaan ei tarvi esittää mitään...
Wau...miten voit määrittää, yhden tekstin perusteella, millaisissa tilanteissa paineensietokyky kasvaa ja vain sinun mielestäsi hyväksytysti. Läheisen kuolema ja siihen johtaneet ammattihenkilöstön teot Suomessa, jossa ei laillistettua eutanasiaa ole, on siis liian vähäpätöinen tekijä kasvattaakseen paineensietokykyä? Mikä mielestäsi kasvattaa paineensietokykyä, vain jonkun pomon orjana oleminen työpaikallako?
Olen itsekin ollut nuorena testeissä, kun pyrin lastenhoitaja(sairaanhoitaja) koulutukseen ja tiedän kyllä, että jos nyt tehtäisiin se sama testi, niin tulos ei ole sama. Onko kuitenkin niin, ettei täällä saa kirjoittaa omia kokemuksia viedäkseen keskustelua eteenpäin? Aika rankat elämän kokemukset on selviytymiskriiseineen, eikä niitä voi edes tänne kirjoittaa, koska todennäköisesti eivät ole tarpeeksi vaikeita, jos tekstivihjeesi oikein ymmärsin.
"koska todennäköisesti eivät ole tarpeeksi vaikeita, jos tekstivihjeesi oikein ymmärsin."
Niin tuohon "kokemusten vaikeuteen" liittyen, vastasin tuohon ed. kertomasi/kirjoittamasi/kokemuksen perusteella, jonka itse kerroit esimerkkinä tähän tapaan...
"Itse voin ainakin tunnustaa, että läheisen ja merkittävän ihmisen arkun äärellä muistokirjoitusta lukiessa on otettava lukuhetkeksi ammattirooli päälle, että pystyy edes lukemaan viimeisen tervehdyksen, jos näin ei tee se menee täysin itkemiseksi."
Niin käsitin tuon perusteella, että värssyn lukeminen ny oli se vaikea ja paineita tuottava juttu ja tosiaan kummeksuin ammattiroolin ottamista läheisen arkun äärellä.
Mitään tämäntapaista tietoa ei siihen liittynyt
"Läheisen kuolema ja siihen johtaneet ammattihenkilöstön teot Suomessa, jossa ei laillistettua eutanasiaa ole, on siis liian vähäpätöinen tekijä kasvattaakseen paineensietokykyä?"
Jonka nyt toit tässä esiin.
Muutenkin ny tää juttu alkaa mennä väärille urille jos menee kilpailuksi kenen kokemukset ny on kauheimpia, raskaimpia yms. kun me ihmiset ny vaan ollaan erilaisia, koemme asioita ja reagoimme asioihin eri tavalla, joten on ny ihan turha lähteä vertailemaan...
Itse ny vastasin tähän aiheeseen kun minulta sitä kysyttiin, ja kerroin psykologisesta testistäkin jossa tuotakin kykyä jotenkin testattiin. Omasta mielestäni pitäähän se edelleenkin paikkansa, en hermostu kovin helposti, johtuuko se sitten hyvästä paineensietokyvystäni tai onko se luonteen piirre on sitte ihan maku asia.
Mutta noh. blogissa on paljon muutakin hyvää luettavaa aiheesta kiinnostuneille, kuin tuo avaussivulla mainittu resilienssi, joka toki sekin voi liittyä aiheseen sillä tavoin, että narsisti turhautuessaan reagoi/loukkaantuu herkästi ja että hänen painensietokykynsä ei varmaan kovin hyvä ole
Tuossa sivulla se ilm. liitettiin osaksi uhrin selvitymis/toipumusprosessia tähän tapaan
"Resilienteillä ihmisillä, jotka selviävät traumoista ja ikävistä tapahtumista, on erilainen asenne kuin sellaisilla, joille jää uhriasenne ja katkeruus päälle."
0Äänestä
yhäelämänkoulussa
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"koska todennäköisesti eivät ole tarpeeksi vaikeita, jos tekstivihjeesi oikein ymmärsin."
Niin tuohon "kokemusten vaikeuteen" liittyen, vastasin tuohon ed. kertomasi/kirjoittamasi/kokemuksen perusteella, jonka itse kerroit esimerkkinä tähän tapaan...
"Itse voin ainakin tunnustaa, että läheisen ja merkittävän ihmisen arkun äärellä muistokirjoitusta lukiessa on otettava lukuhetkeksi ammattirooli päälle, että pystyy edes lukemaan viimeisen tervehdyksen, jos näin ei tee se menee täysin itkemiseksi."
Niin käsitin tuon perusteella, että värssyn lukeminen ny oli se vaikea ja paineita tuottava juttu ja tosiaan kummeksuin ammattiroolin ottamista läheisen arkun äärellä.
Mitään tämäntapaista tietoa ei siihen liittynyt
"Läheisen kuolema ja siihen johtaneet ammattihenkilöstön teot Suomessa, jossa ei laillistettua eutanasiaa ole, on siis liian vähäpätöinen tekijä kasvattaakseen paineensietokykyä?"
Jonka nyt toit tässä esiin.
Muutenkin ny tää juttu alkaa mennä väärille urille jos menee kilpailuksi kenen kokemukset ny on kauheimpia, raskaimpia yms. kun me ihmiset ny vaan ollaan erilaisia, koemme asioita ja reagoimme asioihin eri tavalla, joten on ny ihan turha lähteä vertailemaan...
Itse ny vastasin tähän aiheeseen kun minulta sitä kysyttiin, ja kerroin psykologisesta testistäkin jossa tuotakin kykyä jotenkin testattiin. Omasta mielestäni pitäähän se edelleenkin paikkansa, en hermostu kovin helposti, johtuuko se sitten hyvästä paineensietokyvystäni tai onko se luonteen piirre on sitte ihan maku asia.
Mutta noh. blogissa on paljon muutakin hyvää luettavaa aiheesta kiinnostuneille, kuin tuo avaussivulla mainittu resilienssi, joka toki sekin voi liittyä aiheseen sillä tavoin, että narsisti turhautuessaan reagoi/loukkaantuu herkästi ja että hänen painensietokykynsä ei varmaan kovin hyvä ole
Tuossa sivulla se ilm. liitettiin osaksi uhrin selvitymis/toipumusprosessia tähän tapaan
"Resilienteillä ihmisillä, jotka selviävät traumoista ja ikävistä tapahtumista, on erilainen asenne kuin sellaisilla, joille jää uhriasenne ja katkeruus päälle."
Minun elämänkouluni on siis vielä todella pahasti kesken, sen todistaa vastauksesi. On vielä paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia ja osa niistä on sellaisia, ettei vastausta ehkä löydykään. Kiitos, että niin ponnekkaasti vastaat ja pyydän anteeksi, että ilmaisuni on vielä niin puutteellinen, että tulin väärin ymmärretyksi. Kun itsekään en hermostu, vaikken sitä nyt tuo mitenkään erityisesti tässä esille, niin ehkä avaudun hieman lisää, vaikka siinä on selvä riski. Tämä seuraava ei ole mikään kilpailukertomus, siitä kuka voittaa ja en tiedä, miksi se on niin tärkeää se voittaminen, kun se ponnahti tuossa vastauksessa esiin. Oletko ehkä kilpailuhenkinen ja osallistut paljon kaikenlaisiin kilpailuihin, niin se leviää kaikille elämän osa-alueille se kilpaileminen? Tai ei. en voi sitä kertoa, koska en usko että sitäkään ymmärrettäisiin. Ehkä sovitaan, että olen vain niin tyhmä ja elämänkouluni on vielä kesken, joka johtuu siitä, etten oli vielä tarpeeksi vaativia paineensietotehtäviä kohdannut ja niistä selvitynyt, että harjoittelen vielä tovin. Hieno tuo viimeinen lainauksesi, joka kyllä osuu ja syvälle eli uhriasenne ja katkeruus ei resilientille ihmisellä jää päälle, vaikka suoranaisesti en tiedä, että kuka se uhri oikein on. Tätä pitää tutkia lisää, ehdottomasti. Kumpi sitten se uhri on kuollut lähiomainen vai kaikennähnyt omainen, uhriasenne kyllä puuttuu, mutta onko vastauksen etsiminen sitten katkeruutta vai vain halua selvitä elämäkoulussa eteenpäin?
0Äänestä
hgfg
Resilienssi vaikuttaa narsistiselta piirteeltä. Poliitikoissa on varmaan paljon resilienttejä. Ei mene yöunet, vaikka mitä tapahtuisi ja kuinka töppäisi.
"Resilienssi vaikuttaa narsistiselta piirteeltä. Poliitikoissa on varmaan paljon resilienttejä. Ei mene yöunet, vaikka mitä tapahtuisi ja kuinka töppäisi."
Niin mene ja tiedä onko noin, mutta jonkin verran piti tuon uuden opitun termin myötä aiheseen tutustua goolettelmalla ja lukemalla mitä sana pitää sinällään ja miksi resielienssi oli otettu mukaan tuossa blogissa nimenomaan narsistien uhrien toipumisprosessiin...
Törmäsin sellaiseenkin juttuun, että resilienssin eli sielullisen joustavuuden teorian on kehittänyt aikoinaan lapsena keskitysleirillä ollut mies, joka nykyään on Ranskan johtavia neuropsykiatreja
Tosiaan tästäkin aiheesta/sanasta tietoa löytyy pilvin pimein, tässä yksi määritelä mitä sillä tarkoitetaan...
"Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä."
Tähän jatkoksi/vastapainoksi sopinee tämmönenkin juttu
"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kävin lueskelemassa ja pidin lukemastani samasta syystä kuin ilmeisesti moni muukin blogin kirjoittajan mukaan
"Lukijoilta on selvästi tullut kommenteissa esiin se, että parasta tässä blogissa on juuri uhriudesta toipuminen ja uhriasenteesta luopuminen."
Mitäpä mieltä oli resilienssistä? Lukaisitko jo, oletko itse resilientti?
Jaa outo termi, mutta mun paineensietokykyni on aikoinaan jopa ammattiin liittyvissä psykologissa testeissä todettu erinomaiseksi...
Jos ny jotain tuosta termistä poimisin itseeni liittyen, niin varsinkin vaikeissa tilanteissa pelosta huolimatta kykenen ns. unohtamaan itseni ja keskittymään olennaiseen ja toimimaan järkevästi/järjestelmällisesti ja ns. oikein.
Olen noihin asioihin liittyen saanu semmosenkin arvion, että "laittaa ryhmän toimimaan", että ohjeita, käskyjä sataa kyllä helposti tosillekkin tyyliin sinä teet sitä ja sinä taas tuota, samalla kun itse touhuan parhaan kykyni mukaan. Etten kovin helposti hermostu, mene paniikkiin saati että jättäisin tekemättä oman osuuteni...
Mutta olenhan minä toisaalta sellainen etukäteis stressaaja, kauhuskenaaroiden luoja ja unettomia öitäkin joutuu joskus viettämään, ongelmia, todellisia tai kuviteltuja pohtiessa...
Kai minä sitten olen joiltain osin tuommonen resilientti, ainakin taustoissani on paljon selllaisia tapahtumia joissa tuota paineensietokykyä on tarvittu ja kai se samalla sitten on kasvanut
Näin vanhemmiten sitä on tullu pohdituksi myös , että onks mun pakko aina jaksaa, voisinkohan, olisikohan minullakin lupa ottaa rennommin, heittäytyä jopa välillä toisen hoivattavaksi. Sitä tässä nykyään enemmänkin tullu harjoiteltua...
Ihminen kun muuttuu elämän myötä, niin nuo erilaiset testit kyllä kuvaavat pääasiassa vain sen hetkistä tilannetta, jos kokonaisuutta mietitään. Hienoa, että olet testeissä, ilmeisetikin koulutukseen liittyvissä, pärjännyt loistavasti. Kuten kirjoitit, niin elämässä eteen tulleet vastoinkäymiset ja poikkeukselliset kriisit kasvattavat ihmistä ja kuten se tuossa kirjoituksessa mainittiin, siten on edelleen mahdollista, että jos nyt uudelleen testattaisiin voisi tulos olla joiltakin osilta erilainen. Toisaalta monikin pystyy vetäisemään ns. ammattiroolin päälle tietyissä tilanteissa edellyttäen tietysti, että ammattiaan on päässyt riittävästi harjoittamaan ja oppimaan siitä yhä uusia asioita. Itse voin ainakin tunnustaa, että läheisen ja merkittävän ihmisen arkun äärellä muistokirjoitusta lukiessa on otettava lukuhetkeksi ammattirooli päälle, että pystyy edes lukemaan viimeisen tervehdyksen, jos näin ei tee se menee täysin itkemiseksi.
Väitän, että kriisien yhteydessä se elämisen taito tulee sillä tavoin mitatuksi, että osa selvityy jatkoon ja osa jää junnaamaan paikoilleen. Jostain syytä toisilla meistä on taito tehdä muitakin ratkaisuja kuin lähteä ovet paukkuen, kun kriisi yllättää.
Jahas tämmönen vastine, jotenkin siitä ny tuntuu huokuvan negatiivisuutta ja vähättelyä, syytä voi vain arvailla...
Mutta vaikeahan sitä on etukäteen tietää, että jos sattuis jotain yllättävää ja traumatisoivaa , että miten sillä hetkellä käyttätyy ja siitä selviää, kun jokainen tilanne on kuitenkin aina uusi ja niinkuin on päiväs on voimas...
Mutta ainakin tähän asti on selvitty jatkoon sinun termiäsi lainatakseni...
Ihan en saanu kiinni tuosta hautajais esimerkistäsi, kun mun käsittääkseni paineensietokyky testataan ihan muunlaisissa tilanteissa, vaikka toki läheisen kuolema ja hautajaisetkin stressiä tuottavat.
Kerroit että joudut vetämään ammatti roolin, läheisen/merkittävän ihmisen hautajaisissa. Jotenkin ajattelisin, että ainakin läheisen ihmisen hautajaisissa on lupa itkeä ja surra, hiljaisuuskin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, värssyt on pelkkä muodollisuus, sivuseikka ja luetaanhan ne muistotilaisuudessa jos nyt joku haluaa ne kaikki kuulla...
Minulle ainakin ammattirooli on vieraampia ihmisiä varten, enkä käytä sitä läheisten ihmisten kanssakäymisissä, koska läheiset on läheisiä, heidän seurassaan ei tarvi esittää mitään...
Wau...miten voit määrittää, yhden tekstin perusteella, millaisissa tilanteissa paineensietokyky kasvaa ja vain sinun mielestäsi hyväksytysti. Läheisen kuolema ja siihen johtaneet ammattihenkilöstön teot Suomessa, jossa ei laillistettua eutanasiaa ole, on siis liian vähäpätöinen tekijä kasvattaakseen paineensietokykyä? Mikä mielestäsi kasvattaa paineensietokykyä, vain jonkun pomon orjana oleminen työpaikallako?
Olen itsekin ollut nuorena testeissä, kun pyrin lastenhoitaja(sairaanhoitaja) koulutukseen ja tiedän kyllä, että jos nyt tehtäisiin se sama testi, niin tulos ei ole sama. Onko kuitenkin niin, ettei täällä saa kirjoittaa omia kokemuksia viedäkseen keskustelua eteenpäin? Aika rankat elämän kokemukset on selviytymiskriiseineen, eikä niitä voi edes tänne kirjoittaa, koska todennäköisesti eivät ole tarpeeksi vaikeita, jos tekstivihjeesi oikein ymmärsin.
"koska todennäköisesti eivät ole tarpeeksi vaikeita, jos tekstivihjeesi oikein ymmärsin."
Niin tuohon "kokemusten vaikeuteen" liittyen, vastasin tuohon ed. kertomasi/kirjoittamasi/kokemuksen perusteella, jonka itse kerroit esimerkkinä tähän tapaan...
"Itse voin ainakin tunnustaa, että läheisen ja merkittävän ihmisen arkun äärellä muistokirjoitusta lukiessa on otettava lukuhetkeksi ammattirooli päälle, että pystyy edes lukemaan viimeisen tervehdyksen, jos näin ei tee se menee täysin itkemiseksi."
Niin käsitin tuon perusteella, että värssyn lukeminen ny oli se vaikea ja paineita tuottava juttu ja tosiaan kummeksuin ammattiroolin ottamista läheisen arkun äärellä.
Mitään tämäntapaista tietoa ei siihen liittynyt
"Läheisen kuolema ja siihen johtaneet ammattihenkilöstön teot Suomessa, jossa ei laillistettua eutanasiaa ole, on siis liian vähäpätöinen tekijä kasvattaakseen paineensietokykyä?"
Jonka nyt toit tässä esiin.
Muutenkin ny tää juttu alkaa mennä väärille urille jos menee kilpailuksi kenen kokemukset ny on kauheimpia, raskaimpia yms. kun me ihmiset ny vaan ollaan erilaisia, koemme asioita ja reagoimme asioihin eri tavalla, joten on ny ihan turha lähteä vertailemaan...
Itse ny vastasin tähän aiheeseen kun minulta sitä kysyttiin, ja kerroin psykologisesta testistäkin jossa tuotakin kykyä jotenkin testattiin. Omasta mielestäni pitäähän se edelleenkin paikkansa, en hermostu kovin helposti, johtuuko se sitten hyvästä paineensietokyvystäni tai onko se luonteen piirre on sitte ihan maku asia.
Mutta noh. blogissa on paljon muutakin hyvää luettavaa aiheesta kiinnostuneille, kuin tuo avaussivulla mainittu resilienssi, joka toki sekin voi liittyä aiheseen sillä tavoin, että narsisti turhautuessaan reagoi/loukkaantuu herkästi ja että hänen painensietokykynsä ei varmaan kovin hyvä ole
Tuossa sivulla se ilm. liitettiin osaksi uhrin selvitymis/toipumusprosessia tähän tapaan
"Resilienteillä ihmisillä, jotka selviävät traumoista ja ikävistä tapahtumista, on erilainen asenne kuin sellaisilla, joille jää uhriasenne ja katkeruus päälle."
Minun elämänkouluni on siis vielä todella pahasti kesken, sen todistaa vastauksesi. On vielä paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia ja osa niistä on sellaisia, ettei vastausta ehkä löydykään. Kiitos, että niin ponnekkaasti vastaat ja pyydän anteeksi, että ilmaisuni on vielä niin puutteellinen, että tulin väärin ymmärretyksi. Kun itsekään en hermostu, vaikken sitä nyt tuo mitenkään erityisesti tässä esille, niin ehkä avaudun hieman lisää, vaikka siinä on selvä riski. Tämä seuraava ei ole mikään kilpailukertomus, siitä kuka voittaa ja en tiedä, miksi se on niin tärkeää se voittaminen, kun se ponnahti tuossa vastauksessa esiin. Oletko ehkä kilpailuhenkinen ja osallistut paljon kaikenlaisiin kilpailuihin, niin se leviää kaikille elämän osa-alueille se kilpaileminen?
Tai ei. en voi sitä kertoa, koska en usko että sitäkään ymmärrettäisiin. Ehkä sovitaan, että olen vain niin tyhmä ja elämänkouluni on vielä kesken, joka johtuu siitä, etten oli vielä tarpeeksi vaativia paineensietotehtäviä kohdannut ja niistä selvitynyt, että harjoittelen vielä tovin. Hieno tuo viimeinen lainauksesi, joka kyllä osuu ja syvälle eli uhriasenne ja katkeruus ei resilientille ihmisellä jää päälle, vaikka suoranaisesti en tiedä, että kuka se uhri oikein on. Tätä pitää tutkia lisää, ehdottomasti. Kumpi sitten se uhri on kuollut lähiomainen vai kaikennähnyt omainen, uhriasenne kyllä puuttuu, mutta onko vastauksen etsiminen sitten katkeruutta vai vain halua selvitä elämäkoulussa eteenpäin?
Resilienssi vaikuttaa narsistiselta piirteeltä. Poliitikoissa on varmaan paljon resilienttejä. Ei mene yöunet, vaikka mitä tapahtuisi ja kuinka töppäisi.
"Resilienssi vaikuttaa narsistiselta piirteeltä. Poliitikoissa on varmaan paljon resilienttejä. Ei mene yöunet, vaikka mitä tapahtuisi ja kuinka töppäisi."
Niin mene ja tiedä onko noin, mutta jonkin verran piti tuon uuden opitun termin myötä aiheseen tutustua goolettelmalla ja lukemalla mitä sana pitää sinällään ja miksi resielienssi oli otettu mukaan tuossa blogissa nimenomaan narsistien uhrien toipumisprosessiin...
Törmäsin sellaiseenkin juttuun, että resilienssin eli sielullisen joustavuuden teorian on kehittänyt aikoinaan lapsena keskitysleirillä ollut mies, joka nykyään on Ranskan johtavia neuropsykiatreja
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/perheensa-auschwitzissa-menettanyt-psykiatri-boris-cyrulnik-trauma-tekee
Tosiaan tästäkin aiheesta/sanasta tietoa löytyy pilvin pimein, tässä yksi määritelä mitä sillä tarkoitetaan...
"Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä."
http://blogs.helsinki.fi/klaakkon/resilienssi-on-kehittyva-ominaisuus/
Tutustumisen arvoinen termi mun mielestä tuokin jos jotakuta kiinnostaa. Ainakin paremmin ymmärtää miksi se oli tuohon blogiinkin mukaan otettu
Tähän jatkoksi/vastapainoksi sopinee tämmönenkin juttu
"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1455074356391