Minulle on elämäni aikana tapahtunut muutaman kerran siten, että olen toivonut jotakin ja se on toteutunut. En ole kuitenkaan tietoisesti etsinyt asiaa saati myötävaikuttanut siihen. Joskus yöllä maatessani valveilla mietin, että aivankuin kävelisin takaperin elämääni ja jossakin pisteessä huomaisin, että jokainen siihen saakka ottamani askel tai tekemäni teko onkin vain johtanut kohti jonkin tapahtumista. Huomaan, että näen elämäni selkeämmin katsoessani taaksepäin. Omat tekonikin selittyvät paremmin, ja tekemättä jättämiset. Maailma jäsentyy ja palaset asettuvat kohdilleen. Onko se kohtalon kosketusta, vai tarkoittaako se sitä että on vapaa itselle asetetuista ennakkokaavoista?
Mietin joskus kohtaloa
Pohdintaaillassa
1198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen taas siinä pisteessä, että en tiedä voinko enää luottaa tunteeseen, intuitioon, ajatukseen siitä, että voi kohdata kelpo ihmisen, jonka kanssa kulkea eteenpäin.
Hienoa että toiveesi on toteutunut, vaikka nyt ajattelet elämäsi kaarta. Toki on mahdollista, että arvioi mennyttä aikaa muutenkin kuin historiana. Menneestä toki oppii aina jotain, mutta minulle ei ole selvinnyt se, miksi jollain tavalla vajaat (henkisesti, alkoholisit, hyväksikäyttäjät) sattuvat eteeni ja en osaa nähdä ihmisiä huonossa valossa, silloin kuin pitäisi. Onko syytä siihen, että katson toivemiestäni ja kuvittelen että kaikki muuttuu hyväksi. Yleensä ongelmanani on, että lopetan suhteen, ennen kuin se pääsee edes alkamaan.