Odotan pelon sekaisin tuntein sitä aikaa kun romahdan täysin,on keksittävä keinot siihen miten selviän siitä ajasta ja mistä saan voimavaroja selviytyä. On hyvä jo asennoitua etukäteen niin ehkei se silloin ole niin maata kaatavaa ja satuttavaa. Onkohan kellään samanlaista kohtaloa niin että onnea on ollut erityisen paljon vähemmän kuin epäonnea,tuntuu että olen magneetti epäonnelle ja sitten pelkää sitä että jos kohdalle osuu sitä vähääkään onnea hetkittäin niin se on äkkiä viety pois ja siitä ei kerkeä nauttimaan kun hävyttömän pienen hetken tai onnistuu itse pilaamaan sen vähänkin onnen tai mahdollisuuden onneen.
Tuo henkinen väsymys
on_kuluttavaa
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Henkistä väsymystä olen kokenut sen verran, että minulla on aavistus siitä miltä se tuntuu, mutta onneksi vain pieniä pätkiä kerrallaan. Oikeasti elämäni on hyvässä järjestyksessä, olen positiivinen ja optimistinen ihminen, enkä koe olleeni epäonnen magneetti.
Mutta hyvä ystäväni on. En ymmärrä, miten jonkun ihmisen kohdalle voi osua niin paljon epäonnea, täysin itsestä ja omasta toiminnasta riippumatonta. Jos hänelle jokin onnen hetki osuu, hän ei enää osaa nauttia niistä täysillä, koska "ennenkin on aina tullut jokin epäonni, vielä suurempi, perään." Välillä olen jopa pohtinut, voiko ihmisen oma asenne vaikuttaa tapahtumiin - voiko tavallaan vetää sitä huonoa itseensä, kun koko ajan sitä pelkää. Jos voisi ajatuksiaan muuttamalla vetääkin puoleensa sitä hyvää? Mutta en voi panna epäonnea hänen syykseen kuitenkaan... Hän on ihana ihminen, toisista välittävä, kaikille vain hyvää tahtova. En ymmärrä miten hänen osakseen tulee niin paljon epäonnea. Jos itselläni olisi valta, järjestäisin kaiken toisin. Nyt en pysty muuhun kuin olemaan kuuntelevana korvana...
Tämän halusin kertoa siksi, että tietäisit, ettet todellakaan ole ainoa. Varmasti teidän kahden lisäksi on enemmänkin... Toivon että tilanteesi kääntyy paremmaksi.