Olen kait tehnyt edellisessä elämässäni jotakin pahasti väärin tietämättäni. Toiset rakastavat ja saavat vastarakkautta,perustavat perheen,elävät udeimmiten tyytyväisyydessä ja tapaavat mielenkiintoisia ihmisiä ja ovat elämää varten. Karma it´s bitch! Toisaalta ne jotka tekevät tässä elämässä toisille pahasti väärin(pettävät,valehtelevat,huijaavat,käyttäytyvät ilkeästi ja jopa riistävät toisilta hengen äärimmäisissä tapauksissa) tai ovat muuten todella ilkeitä,tuntuvat saavan silti kaiken mahdollisen mitä vain haluavat ja jatkavat silti pahuutta toisia ihmisiä kohtaan eikä heillä ole minkäänlaista omaatuntoa kasvaakseen paremmaksi ihmiseksi ja korjaen virheitänsä silti saavat kaiken hyvän muidenkin edestä ja kustannuksellakin.
Oikeudenmukaisuuttako
enymmärräkylläyhtään
8101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sydänsuru.
Täysin samaa mieltä. Kerran erehtynyt ihmisen suhteen totaalisesti ja se opetti ymmärtämään että ei kaikki aikuiset ole aikuisia. Ja tollaset on tosi vaarallisia,joissa se pahuus ei näy päälle muuta ku kotioloissa.
Täysin eri mieltä!
"Saavat kaiken?"
Kukaan ei saa kaikkea eikä ole sitä edes ottamassa. Elämä ei ole mustavalkoista. Ihmiset eivät ole joko hyviä tai pahoja, vaan tekevät sekä hyviä että pahoja tekoja.
Tuomitsemisen sijaan, meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään kanssaihmisiämme
ja KANNUSTAMAAN HEITÄ SELLAISELLE TIELLE, JOSSA HE TOIMIVAT EETTISESTI OIKEIN.
Sinä et osaa katsoa pintaa syvemmälle. Esimerkiksi minä olen naimisissa. Halleluja! Sainko toivomani pienet kirkkohäät? En. Puolisoni on ateisti. Kosiko tuleva kumppanini minua parhaissa voimissa ollessaan. Ei kosinut, silloin hän harkitsi jopa eroa.
Olinko perheessä yhtä toivottu ja rakastettu lapsi kuin se toinen. En ollut. Sitä ovat jopa jotkut sukulaiset jälkikäteen päivitelleet.
Pääsinkö opiskelemaan erityistaitoja vaatinutta alaa, ja kannustiko perheeni minua siihen. Ei.
Kiusattiinko minua koulussa ja rankasti. Kyllä.
Olenko pettänyt puolisoani fyysisesti? En.
Olenko pahoinpidellyt puolisoani? En.
Yritänkö elää IRL kuin hän olisi maailman paras puoliso? Kyllä.
Jätänkö puolisoni yksin mennäkseni tapaamaan muita vastakkaisen sukupuolen edustajia? En.
Onko minulla aina ollut mahdollisuus tutustua kaikkiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Ei
Olen jättänyt tutustumatta ihmisiin puolisoni vuoksi, ja myös siksi, että nuorempana ollessani sinkku, näin toisella sormukset sormessa.
Nyt elän erityistilanteessa. En alun perin saanut ihan sitä, mitä halusin. Mutta aloin kuitenkin muuttua saamissani olosuhteissa AIKA onnelliseksi. Sitten tuli tieto, tämä ihminen otetaan sinulta pois.
On kypsymätöntä kuvitella, nimenomaan kuvitella, että tuo ja tuo, on saanut kaiken.
Ei asia ole niin. SE ETTEI IHMINEN JATKUVASTI VALITA SIITÄ MITÄ HÄNELLÄ ON. TAI ETSI PAREMPAA PUOLISOA TAI OLOSUHTEITA, EI TARKOITA ETTÄ HÄN ON SAANUT KAIKEN MINKÄ ON HALUNNUT.
Siinäpä tilitystä. Oletko itse miettinyt, mitä haluat? Entä mitkä ovat vaatimuksesi?
Tuo on tuollainen opittu fraasi? Kysytään: oletko itse miettinyt mitä halua? Toteuta toki itseäsi, ja vaikka mahdollisesti samalla loukkaisit valinnoillasi muita.
Olen. Toteutan puolisoni kaikki toiveet, jotka toteutettavissa ovat, niin kauan kuin hän saa elää. Elämme niin kuin hän haluaa. Aikaa ei ole todennäköisesti paljon.
Olen jo hyväksynyt sen, että olin aina se perheen toiselle sijalle jäänyt lapsi.
Olen myös pyrkinyt selvittämään, mistä tämä eriarvoistaminen perimmiltään johtui, ja antamaan anteeksi jo edesmenneelle vanhemmalle hänen suhtautumisensa. Tämä välien korjaantuminen tapahtui onneksi jo eriarvoistavan vanhemman eläessä.
Olen hyväksynyt, etten päässyt ensisijaiseen opiskelupaikkaani. Ja suorittanut vaihtoehtoisella alalla opinnot kiitettävin tai erinomaisin arvosanoin.
Olen nähnyt, etten voi elää itseni kanssa, jos teen nyt toisenlaisia valintoja puolisoni ja itseni suhteen.
Kiusaajat voivat lopettaa kiusaamiseni, sillä vastoin heidän typeriä luulojaan elämäni ei ole ruusuilla tanssimista. En myökään käy terapiassa tai syö rauhoittavia,
joten loputtomasti en ilkeilyä ja runnomista jaksa.
Mikä on se tärkein mikä sinulta puuttuu, rakkausko?
Terävästi oivallettu, tai sitten aivan kirjoista opittua mielen psykologiaa.
Ihmisen kaikki toimintahan lähtee liikkeelle tarpeista. Eli myös jokaisella tällä palstalla olijalla jokin tarve tyydyttyy täällä ollessa. Esimerkiksi sinä, kokiessasi auttavasi minua, tyydytät omaa auttamisen- ja ehkä jopa itsesi ammatillisesti hyväksi kokemisen tarvetta.
Mikä minulta puuttuu?
Turvallisuuden tunne. Ihminen jota olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan kuolee ehkä 2-5 vuoden kuluessa. Todennäköisesti kahden. Sitten on edessä muutto täältä syrjäkyliltä jonnekin, joko yksin tai lapsen kanssa. Lapsi saattaa kuitenkin olla vammainen, koska riskiraskauden edellytykset täyttyvät. Elossa oleva vanhempi on minulle se läheisempi, ja hän tulee 30-luvulla syntyneenä jatkossa tarvitsemaan sekä fyysistä apua että mielen piristystä. (Olen iltatähti.)Huippuälykkääksi testattu sisarukseni on tunne-elämältään vähemmän vakaa kuin luulin, ja nyt hänet on kaikkine työtovereineen irtisanottu tutkimusalalta, säästöjen vuoksi.
Minua rakastetaan kyllä, vaikkei ehkä seksuaalisessa mielessä. Mutta se mikä minulta puuttuu on turvallisuuden tunne ja usko tulevaisuuteen. Tulevaisuus näyttäytyy vain rooleina, joita pelkään olevani liian "pieni ihminen" täyttämään.
Minulla ei myöskään ole ympärilläni ihmisiä, joille voisin suoraan puhua peloistani. Olen kokeillut, ja huomannut, etteivät he kestä totuutta - yksikään. Minun tulee sen sijaan nähdä tulevaisuus valoisana ja koettaa tukea heitä henkisesti. Itse en tässä tilanteessa jaksa repiä haavojani auki lähtemällä keskustelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa tai edes etsimään sellaista.
Saan voimaa uskostani ja siitä, että yritän nähdä asioiden hyvät puolet.
(No, Tuula, mitäs tästä nyt sanot? Koska Tuulahan sinä kai olet. Voisin hyvin kuvitella että olet joko Tuula tai Kati P. ) No, olet nyt kuka olet. Aistin sinun vastauksistasi lämmön itseäni kohtaan ja tilan antamisen minun tunteilleni ja kokemuksilleni.
Suurin syyni tällä palstalla olemiseen on ehkä se, että haluan sanoa eräälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle seuraavan:
Vaikka olisin kuinka kiinnostunut josta kusta toisesta, nyt ei ole sen aika.
Jos minä nyt lähtisin toteuttamaan omaa seksuaalisuuttani ja etsimään itseäni ja kokeilemaan, hajottaisin YHDEN IHMISEN EHKÄ HYVINKIN LYHYEN LOPPUELÄMÄN , ja koko lähipiirini kuviot.
Sitä paitsi arvostan ja rakastan puolisoani todella paljon. Jos edes epäilisin hänen käyvän tällä palstalle, en kirjoittaisi näin. Puolisoni ei ole täällä. Ja kirjoittamani tiedostot tuhoan.
Kiitos ydinongelman piiriin johdattelevista kysymyksistä.
Kiitos siitä, että olit ihminen ihmiselle, ja annoit minulle tilaa kertoa asiani.
Nyt en valitettavasti voi enää keskustella.
Jo tyyntyy melu,
se uneen hautautuu.
On nukkujaa monta,
hymysuista, surutonta.
Vaan mik odottaa
valvojaa onnetonta,
ihmispoloa rauhatonta,
jok minuutit tunneiksi venyttää
kunnes aamu yön jälleen selättää?
Jo nousee pelko
jäseniin jäykkiin;
hiipii pitkin tuolin jalkaa,
sydäntä näykkii.
Kuin närästys
kauhut kuvina mieltä nävertää.
Ne riipii risoiksi toiveikkuuden
unelmat hävittää.
On yö maa maahisten,
mä siellä jälleen tänään
yksin samoilen.
Vaan pimeästä nousee
silti yksi käsi,
suojaamaan liekkiäni pientä
lähelläsi.