Voisiko meillä, sinulla ja minulla olla sittenkin jonkinlainen yhteys? Flunssaisena ehtii näköjään miettimään yhtä sun toista hassua asiaa. Elän aika tavallista elämää mutta pohdin paljon kaikenlaista. Olen henkinen ihminen vaikken mikään hörhö olekaan. Olen jo ajat sitten myöntänyt että rakastan sinua mies. En saisi rakastaa, vaikkei se olekaan muilta pois. Rakastan silti.
Näen sinut, oikeastaan tunnen sinut läheiseksi ja samalla tavalla henkisesti virittyneeksi kuin itsekin olen. Ääh, tätä on vaikea selittää, ehkä mahdotontakin, mutta miksi muuten olisit täällä lukemassa näitä, mietit minua ja kaipaat jotain jota ei ole ollut mutta joka silti leijailee koko ajan ilmassa niin kauan kuin molemmat elämme.
Ehkäpä se meidän välisemme yhteys on sellainen että tunnet itsesi yhtäkkiä valtavan iloiseksi ja hyväksi ja sinua alkaa hymyilyttää? Ja ehkä minä täällä "näen" hymysi ja alan itsekin hymyilemään. Tai ehkä kaikki on kuvitelmaa ja haavetta, niin kuin varmaan onkin. Ehkä se selviää vasta sitten jos pääsen asiaa kysymään sinulta. Kertoisitko siitä minulle jos olisit kaivannut minua samoin?
Näen sinut, oikeastaan tunnen sinut läheiseksi ja samalla tavalla henkisesti virittyneeksi kuin itsekin olen. Ääh, tätä on vaikea selittää, ehkä mahdotontakin, mutta miksi muuten olisit täällä lukemassa näitä, mietit minua ja kaipaat jotain jota ei ole ollut mutta joka silti leijailee koko ajan ilmassa niin kauan kuin molemmat elämme.
Ehkäpä se meidän välisemme yhteys on sellainen että tunnet itsesi yhtäkkiä valtavan iloiseksi ja hyväksi ja sinua alkaa hymyilyttää? Ja ehkä minä täällä "näen" hymysi ja alan itsekin hymyilemään. Tai ehkä kaikki on kuvitelmaa ja haavetta, niin kuin varmaan onkin. Ehkä se selviää vasta sitten jos pääsen asiaa kysymään sinulta. Kertoisitko siitä minulle jos olisit kaivannut minua samoin?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Itse uskon, että tiettyjen ihmisten välillä voi olla henkinen yhteys. Itse asiassa koen niin, että minulla on sellainen useammankin ihmisen kanssa. Niihin lukeutuvat mm. siskoni, hyvä ystäväni ja ajattelemani mies (joka myös on ollut täällä...)
Vaikka kirjoitit selvästi miehelle, halusin silti vastata otsikkosi kysymykseen, koska tämä on mielenkiintoinen aihe.
Tottakai mä hymyilen näille kutitteleville teksteille ja rakastamisessa ei ole mitään pahaa. Hölmöilyt on sitten asia erikseen :) En kaipaa myöskään mitään keskusteluja irlissä :)
Tuskin hän sinun kaivattusi on...
Tuskin, tuskin, suurin tuskin! :)
Oletko sä jokin takinkääntäjä vai kuperkeikkojen heittelijä?
Mulle riittää tasan se henkinen yhteys :)
Mullekin riittää! Ollaan samiksii :)
Milloin tapasitte viimeksi?
Ikävä kyllä siitä on todella kauan.
kerron sinulle mielelläni jos tulet henk.koht. kysymään.
Enpä usko että ensimmäiseksi kyselisin tällaisia. Ehkä myöhemmin jossain vaiheessa kysyn että onko hän ajatellut minua yhtään. Hänestä ei tiedä vaikka ottaisi asian itse puheeksi.
aivan..voisin ottaakkin mutt en kehtoo..
Höpö höpö. Mielikuvitusta kaikki.ihan olet keskenäs kahdenkesken fiilistelemässä.
Ehkä olenkin, ehkä en olekaan. Mistä sitä tietää.
tämä vastaaja ainakin kokee sellaisia mahtavia ilon ja onnen tunteita juuri niin kuin kuvasit ja silloin ajattelen että minua ajatellan ihastuttavalla lämmöllä tämän toivotun henkilön tahdolta. se kantaa minua eteenpäin. sen sijaan myös kielteiset tunteet tulee varsin voimakkaasti kun kokee elämässään jotain takaiskuja. silloin koen syyllisyyttä kaikesta ja koen myös että et mua voi oikeasti haluta.. näin mustavalkoisesti näen nyt elämää ja myös kovin yksinäiseksi ja simppeliksikin se on käynyt. hyvin samoja ajatuksa taas. itse koen ja toivon että tämä on totta. ainoa mikä viestissäsi epäilyttää on tuo miksi et saisi rakastaa häntä? oletko kenties varattu tai hän?
Meinasinkin kirjoittaa myös niistä negatiivisista tunteista. Kolikolla on aina se toinenkin puoli. Minä en kyllä pelästy niitä negatiivisia rumiakaan tunteita, olen sen verran syvälle katsonut omaan itseeni.
Miksi sinä koet syyllisyyttä, omista tunteistako tunnet syyllisyyttä?
En tiedä onko hän nykyisin vapaa vai varattu.
Ajattelen pitkälti samalla tavalla hänestä, siis että ei hän voi minua haluta. Miljoonien ihmisten joukosta, miksi se olisin juuri minä? Epävarmuus esti minua toimimasta hänen suhteensa. Eikö se ole aika tavallinen tarina.
Kunpa näkisit itsesi minun silmien kautta niin tajuaisit kuinka erityinen minulle olet ja kärsin paljon siitä että en ole voinut kertoa sinulle siitä mitä oikeasti tunnen. En paljoakaan perusta palstakirjoittelusta.
älä tukahduta tunteitasi, hyökkää häneen...ehkä sinäkin erityinen hänelle.
epävarmuus ja lapsuuden syvä traumat tässä varmasti ovat vaikuttaneet paljon itse kullakin... kirjoitat niin kauniisti ja kumpa tietäisit itsekin sen mitä minä olen tahtonut sanoa sinulle kaikki nämä vuodet! täytysiköhän nyt viimein alkaa uskoa tätä todeksi ja alkaa elämään sitä sellaiseksi myös?!?
Kirjoitatko Sadulle?
aloittaja kirjoittaa miehelle,hönö.
Kirjoita jotain hänestä, siitä naisesta jota ajattelet. Oletko kirjoittanut hänelle tänne aiemmin ?
söpis hän, olen kirjoittanut.
Olen varattu mies ja ihastunut naiseen,jonka luulen olevan myös varattu.Asumme eri paikkakunnilla.Usein ajattelen häntä ja muistelen hänen kasvonpiirteitään,vartaloa,ääntä ja muutamia kohtaamisiamme.Joskus kun ajattelen hänen hymyään,huomaan itsekin hymyileväni.Ihmeellinen vaikutus voi olla toisella ihmisellä, jota en kuitenkaan tunne edes nimeltä.
Naisesi kelpaa, kun pitää rueta toista ajattelemaan? Missä vika?
Ja mikä se semmonen varattu on, joka votvottelee muiden naisten perään? Pelimies? Minä en ainakaan halua toiselle varattua miestä. Iso turn off.
älä lutikka tyrkytä tapojasi, osastosi suljetaan just. kipitä nopeasti punkkaasi.
Hän tietää minut nimeltä.
Vaikea sanoa,miksi ihastuin häneen.Jotain vialla omassa liitossa.Joskus ihmiset eivät vain sovi yhteen.
En ole pettänyt.En pidä itseäni pelimiehenä.Jos jotain aion naisen suhteen,niin eroan ensin.
Se on hyvä se, mutta annatko tällä hetkellä nykyiselle kumppanille ja parisuhteelle enää aitoa mahdollisuutta? Vai oletko jo tehnyt päätöksesi?
Mielestäni kannattaa itsesikin tähden kääntää kaikki kivet nykyisessä parisuhteessa ja selvittää mikä siinä on vialla. Se olisi molemmille reilua ja tärkeää, samoin mahdollisen uuden parisuhteen onnistumisen kannalta myös. Ns. kasvun mahdollisuus.
Väkisin en kehoita jäämään parisuhteeseen jos tunteita ei ole mutta tee se ero kunnolla ja oikein. Jos vertaa arkista parisuhdetta ihanaan rakastumiseen, toki se onnen huuma kiehtoo. Mutta onko se ehkä melko tuntematon uusi ihminen todella sellainen kuin luulet vai onko hän sekoitus osin totta ja osin omaa haavekuvaasi täydellisestä naisesta. Onko sellaista todellisuudessa olemassakaan?
Voisiko nykyinen kumppanisi olla sittenkin se oikea vai oletko alunperinkin lähtenyt liian vähillä tunteilla tms. väärin perustein nykyiseen suhteeseesi? Kenties jotenkin ajautunut ja jäänyt jumittamaan siihen? Monille on käynyt niin. Se on ihan oikein jos nykyään tiedät mitä haluat ja tiedät että nykyinen suhteesi se ei ainakaan ole. Se on alku. Mutta älä eroa minkään haavekuvan takia. Jos hyvin käy niin saat vielä hänetkin ja kaikki on onnellista mutta valmistaudu hyvin, sillä onnellinen elämä vaatii jatkuvaa työtä. Muuten sama kierre jatkuu ja haikailet taas jotain mitä ei ole.
Kannattaa muistaa, että jotkut käyttävät noita mahdollisuuksia myös hyväkseen. Aina tulee uusi ja uusi mahdollisuus ja lopulta olet aivan pirstaleina ja murskana.
Minä uskon että on. Aikaisemmin ihmettelin sitä, kun olin nähnyt tutun miehen seisovan mustan keskellä tietämättä häntä kohdanneesta suuresta surusta. Ehkä tunsin tunsin hänen surunsa jotenkin tai että ehkä hän oli juuri sillä hetkellä ajatellut minua. Nytkin välillä olen suunnattoman surullinen tai hyvin iloinen, jospa hän ajattelee minua sillä hetkellä kun tuntee itse näitä tunteita. Hyvin mielenkiintoisia kokemuksia, mutta koska koen niitä enemmänkin eri ihmisiin liittyen en enää hämmästele niitä. Isän puoleisessa suvussa on tätä samaa esiintynyt.
Minullakin on toistenkin rakastamieni ihmisten kanssa vastaavaa "telepatiaa" mutta koska en tunne häntä niin hyvin olen suhtautunut varauksellisesti omiin tuntemuksiin pitäen niitä pelkkinä kuvitelmina. Ne hänestä erottuvat tunteet ovat todella vahvoja ja vetoavia. Voihan toki olla että hän kaipaa jotakuta toista ja minä vain "tunnen" sen nahoissani. Varmaankin se on niin.
Millä kirjaimella nimesi alkaa?:) Voisi osua kirjoituksesi perusteella, ainakin lähelle!
Uskon siihen yhteyteen. Se on ihmeellinen tunne. Melko usein se valtaa mielen ja koko kehon. Alkaa poskia kuumottamaan jännästi. Hikiä puskee. Hän nainen ajattelee minua ihan tietoisesti ja haluaa jotain minusta. Kukaan muu se ei voi olla, kun ei ole muita.
Vaihdevuodet poissuljettu?
Ei minullakaan ole muita, vain häntä ajattelen.
On henkinen yhteys. En tiedä tuleeko koskaan olemaan fyysinen..
Täytyy olla todella henkistynyt ihminen, jos henkinen yhteys riittää.
Useimmat ihmiset tarvitsevat sen fyysisenkin yhteyden, edes sitten jonkun muun kanssa, jos sitä fyysistä yhteyttä ei voi saada sen henkilön kanssa, jonka kanssa on henkinen yhteys... Toisinaan taas voi olla niin, että saman henkilön kanssa on sekä henkinen että fyysinen yhteys, mutta henkisiä yhteyksiä on lisäksi jonkun muun tai muidenkin kanssa.
Harvalle pelkkä henkinen yhteys riittää. Toisinaan sitä on niin heikoilla että siihen joutuu tyytymään, mikä jostain näkökulmasta katsottuna on todella paljon saatu. Koska iho kaipaa kosketusta, ajautuuko sitä vaan jonkun toisen luo kun on pakko.
Jännittävä kirjoitus,kuin minun aivoistani.
Mutta ehkä on muitakin näin ajattelijoita.
Mua ketuttaa ihan kybällä, ettei eräs ihminen irtoa päästäni millään, vaikken halua mitään hänen kanssaan edes. Monta kertaa päivässä jysähtää hän tietoisuuteeni kuin lekalla iskettäisiin. Olen jo ajatellu hakeutua psykiatrille pakkoajatuksen ajamana. Rasittavaa!
Kohtalotoveri <3 Ihan läikähti sydämessä myötätunnon lämmin aalto.
Olen itsekin kurkkua myöten täynnä vuosien takaista työkaveria, josta en edes tiennyt juuri mitään, tsemppiä irrottautumiseen!
Kannattaa ottaa välillä vähän "lomaa" hänestä jos kovin rupeaa ahdistamaan ja vituttamaan. Keskittyy vaan muihin asioihin välillä niin alkaa helpottamaan ja jaksaa ajatella hänestä reilusti.
Mä olen sanoutunut hänestä irti, en tapaa häntä enää koskaan, enkä syytä häntä mistään. Mun ongelma.