YLE Puolueitten kannatus galluppien väärentely

CarunaOliViimeinenNiitti kirjoitti: "Enemmin tai myöhemmin tuo kokoomuksen vastainen vastarinta ratkaistaan kun köyhemmistökin jo herää tuohon ryöstöön mikä on jo nyt viety äärimmilleen. Toinen vaihtoehto on sitten väkivaltainen vallankaappaus."


Muistutan kuitenkin, että tuo siirtoverkon myynti oli Kataisen sixpack-halituksen yhdessä sopima asia, jossa eriävän mielipiteensä esitti vain Vasemmistoliitto. Kokoomus, SDP, Vihreät, RKP ja KD hyväksyivät kaupan. Jan Vapaavuorella ja elinkeinoministriöllä oli sikäli osuutta asiaan, etteivät he vastustaneet kauppaa. Siitä, kenelle verkko myytin ja millä hinnalla, päätti tuossa hallituksessa valtionohjauksesta vastaava Vihreä ministeri.

Koska siirtoverkkoon on joudutttu tekemään suuria investointeja, jotta myrskyt eivät jatkossa aiheuttaisi useiden päivien sähkökatkoksia, niin sähkön siirtohintojen nousu oli periaatteessa ymmärrettävä. Kuitenkin liki 30%:n nousu herätti luonnollisesti laajaa ärtymystä.

Kokoomus on saanut omia kantojaan läpi Sipilän hallituksessa sangen hyvin, paremmin kuin viime vaalikauden kahdessa hallituksessa. Kokoomuksen paikkamäärä on eduskunnassa seitsemän edustajaa pienempi kuin aiemmin, mutta hallituksen sisällä vallitsee nyt kohtuullisen hyvä yksimielisyys siitä, mitä tulee jatkossa tehdä ja erityisesti siitä, mitä pitää tehdä ensin.

Tuota luusereiden itkunsekaista räyhäämistä Kokoomuksen politiikkaa kohtaan on nyt nähty aikamoisen monta vuotta. Mutta pelkkä solvaamien ei oikein riitä, pitäisi tarjota äänestäjille suhteessa toimivampi vaihtoehto kuin mitä Kokoomus on esittänyt. Toistaiksesi tällainen vaihtoehto on lähinnä loistanut poissaolollaan. OECD:n kin viimeisin raportti aika pitkälle tuki Sipilän hallituksen linjauksia.

Jos tarkastelemme väkivaltaisen muutoksen mahdollisuutta Suomessa, niin voidaan sanoa, että onnistuneen vallankumouksen tekemisen todennäköisyys Suomessa on nyt pyöreä nolla. Ranskassa vuoden 1789 kesällä kuningas Ludvig XVI ei voinut varauksetta luottaa kuin muutamaan lähinnä ulkomaalaisista koostuviin rykmentteihin. Kansalliskaarti radikalisoitui muutamassa vuodessa niin, että sen paremmin kuningas kuin kansalliskokouskaan eivät pystyneet kontrolloimaan sitä. Sotatilan vuoksi vakinaisen armeijan joukkoja ei olut saatavisa paikalle panemaan mobilisoituja radikaaleja massoja kuriin. Tämä loi vallankumouksellisen tilanteen.

Venäjällä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa alkoi armeijan hajaantuminen, joka työttömyyden ja nälänhädän kanssa petasi valtit bolshevikkien käsiin. Aluksi sotilaallisenne vastarinta bolshevikkeja vastaan oli hyvinkin vähäistä, mutta tiivistyi muutamia kuukausia myöhemmin. Sielläkin valtaapitävä rakennelma oli pitkälle sisältäpäin hajonnut, joten sitä tarvitsi vain hieman töytäisitä, ja valta vaihtui.

Suomessa poliittinen ja sotilaallinen asetelma on hyvin vakaa, ja armeija tukee hallitusta. Mahdollisiin vallankumouksellisiin massoihin verrattuna Suomen armaija on erittäinkin hyvin varustautunut. Se ei kestäisi Venäjän täysimittaista hyökkäystä, mutta muutaan kymmenen tuhannen mieleosoittajan hoiteleminen käy käden käänteessä, yksistään panssariprikaatin voimin. Suomen eduskunnan enemmistön tukeman hallituksen kaataminen onnistuu vain äänestämällä, ei laajallakaan joukkotoiminnalla.