Jos kaikki puhuisivat eri kielellä

Onko koskaan ollut kenelläkään sellaista tilannetta, että kaikki puhuvat samasta asiasta mutta eri sanoin, niin että syntyy riita ja tolkuton sekamelska? Mitä silloin pitäisi tehdä, että luottamus yhteisiin tavoitteisiin täyttyisi ja kaikki jatkaisivat omalla tavallaan oikein tehden kohti yhteistä tavoitetta, edes jonkinlaisessa sovussa? Olen miettinyt asiaa, koska olen joutunut joskus keskelle sovittelemaan riitatilannetta jossa jokainen on lähestulkoon eri mieltä tai ainakin sitä mieltä että toinen on väärässä. Kukaan ei nykypäivänä tietenkään enää kuuluta suureen ääneen olevansa oikeassa, koska kaikki ovat niin kyynisiä omienkin mielipiteidensä kanssa ja yleensä vetäytyvät loppuvastuusta kun pitää alkaa argumentoida. Mietin, mitä tekisin, jos joutuisin tuollaisessa tilanteessa pitämään jonkinlaisen neuvonpidon. Aivan ensimmäiseksi kertoisin, että nyt on kyseessä erimielisyystilanne, jossa kaikki ovat eri mieltä. Katsoisin jokaista ja siten varmistaisin, että he todellakin ovat ymmärtäneet asian ja tietävät olevansa eri mieltä. Varmistaisin vielä, että kukaan ei lähtisi tekemään mitään liittoumia toisiaan vastaan esimerkiksi vanhan tuttavuuden tai muun epäolennaisen perusteella. Vain asia ratkaisee, ja asia olisi: "te olette kaikki eri mieltä". Sitten kertoisin hitaasti ja hyvinkin yksinkertaisin sanoin sen, kuinka asiat ovat. Jättäisin faktat olemaan, mutta en puuttuisi pikkutietoon koska asiat voi useinkin suurten kysymysten päälle rakentaa monin tavoin ja yhteneväisyyksiä löytyy jos vaan jätetään oma kapeakatseisuus pois. Tämän jälkeen sanoisin: "näinhän nämä asiat on aina olleet, ja näin minä ne itse tekisin ja olen aina tehnyt". Tämä siksi, että minä olen aina oikeassa, sille ei vain voi mitään. Tämän jälkeen kuuntelisin. Mikäli kysymykset olisivat järkeviä, vastaisin. Mikäli joku haastaisi minut, vastaisin edellisillä argumenteilla, muuttamatta niitä enää. Tämän jälkeen, mikäli vieläkin olisi epävarmuutta, epätietoisuutta ja kiistaa keskenään, syyttelyä tai muuta nillittämistä, sanoisin: "jos olette vielä eri mieltä, se on teidän ongelmanne, koska kaikkien pitäisi osata käyttäytyä siten että ei loukkaa tai satuta toista kiistellessään asioista joista ei faktoja tiedä satavarmasti kukaan, tai joissa kiistellään pikkuasioista". Jatkaisin: "te olette kuin riiteleviä lapsia, ja se on aivan kokonaan teidän ongelmanne, ei minun". Tämän jälkeen lähtisin, ja jättäisin heidät riitelemään, koska ongelma ei vain olisi enää minun. Ei minunkaan tarvitse itse asiassa olla oikeassa, mutta satunpahan vaan olemaan tällä kertaa ratkaisijan roolissa.