Keskustelu turvallisuudesta ja kriiseistä saa jatkossa uusia painotuksia ja uutta sisältöä, toivottavasti. Suomessa käyty keskustelu sotilasliitto Naton jäsenyydestä, esimerkiksi, on syytä asettaa oikeisiin mittasuhteisiin ja paikalleen.
Nato-kumppanuudesta ei ole viime päivien tapahtumissa ollut suomalaisille apua. Tuskin olisi ollut jäsenyydestäkään. En ole myöskään rekisteröinyt, että EU olisi yhtään ambulanssikonetta tai lentävää teho-osastoa kriisialueelle lähettänyt. Kohutut nopean toiminnan joukotkin ovat tainneet pysytellä maissa.
Viime päivien sankareita ovat olleet pelastustyöntekijät, sukeltajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja muut lääkintähuollon ammattilaiset, lentäjät, ambulanssien kuljettajat, poliisit, avustusjärjestöjen ja matkatoimistojen työntekijät, papit, psykologit - ja tietysti ennen muuta tavalliset ihmiset, jotka paikan päällä tekivät ihmeitä.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa siviilikriisinhallinta on tähän saakka jäänyt lapsipuolen asemaan, sotilaallisen kriisinhallinnan varjoon. Suomen on jatkossa otettava siviilikriisinhallinnan kehittämisessä keskeinen rooli EU:ssa ja muilla kansainvälisillä areenoilla. Se on luontevaa jatkoa puolueettomuuspolitiikkamme perinteelle ja Suomen aktiiviselle työlle YK:n rauhanturvatoiminnassa.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
Nato-kumppanuudesta ei ole viime päivien tapahtumissa ollut suomalaisille apua. Tuskin olisi ollut jäsenyydestäkään. En ole myöskään rekisteröinyt, että EU olisi yhtään ambulanssikonetta tai lentävää teho-osastoa kriisialueelle lähettänyt. Kohutut nopean toiminnan joukotkin ovat tainneet pysytellä maissa.
Viime päivien sankareita ovat olleet pelastustyöntekijät, sukeltajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja muut lääkintähuollon ammattilaiset, lentäjät, ambulanssien kuljettajat, poliisit, avustusjärjestöjen ja matkatoimistojen työntekijät, papit, psykologit - ja tietysti ennen muuta tavalliset ihmiset, jotka paikan päällä tekivät ihmeitä.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa siviilikriisinhallinta on tähän saakka jäänyt lapsipuolen asemaan, sotilaallisen kriisinhallinnan varjoon. Suomen on jatkossa otettava siviilikriisinhallinnan kehittämisessä keskeinen rooli EU:ssa ja muilla kansainvälisillä areenoilla. Se on luontevaa jatkoa puolueettomuuspolitiikkamme perinteelle ja Suomen aktiiviselle työlle YK:n rauhanturvatoiminnassa.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nytkö sitä epätoivoisimmat keput laittavat Vanhasen töppäilyjä EU:n ja NATO:n piikkiin? Eikös se Suomen "virallinen linja" ollut, että kukaan ei ole loukkaantunut ja kaikki suomalaiset ovat turvassa?
Pikemminkin voisi kysyä: miksi hallitus ei pyytänyt apua EU:lta, kun se itse ei ollut kykenevä johtamaan suomalaisten pelastamista? Miksi Vanhanen ei pyytänyt ensimmäisenkään ambulanssikoneen lähettämistä muista EU-maista suomen avuksi.
Wiljami
Olet ilmeisesti itse aika suuren avun tarpeessa?
Ei EU ole sitäpaitsi edes kykenevä tuollaista apua antamaan.
EU antaa vain sellaista "apua", jota Itävalta sai kun siellä kansa äänesti vapaissa parlamenttivaaleissa väärin.
Tällaistakaan apua EU ei tosin anna, ellei tärkeimpien EU-maiden johdossa satu olemaan sosialistit.
...hän se niitä EU-koneita Vanhasen avuksi itki.
Wiljami
Keskisessä Euroopassa ei tälläista lapsenomaisesti syyttelevää isä-lapsi suhdetta valtioon ole ollut havaittavissa tämänkään katastrofin aikana.
Kyseessä lieneekin skandinaviseen sosialidemokratiaan kuuluva ilmiö - ollaan totuttu saamaan kaikki valmiina valtiolta.
Nytkö sitä epätoivoisimmat keput laittavat Vanhasen töppäilyjä EU:n ja NATO:n piikkiin? Eikös se Suomen "virallinen linja" ollut, että kukaan ei ole loukkaantunut ja kaikki suomalaiset ovat turvassa?
Pikemminkin voisi kysyä: miksi hallitus ei pyytänyt apua EU:lta, kun se itse ei ollut kykenevä johtamaan suomalaisten pelastamista? Miksi Vanhanen ei pyytänyt ensimmäisenkään ambulanssikoneen lähettämistä muista EU-maista suomen avuksi.
Wiljami