Sen ainakin sanon ja tunnustan että minulla on kauhean ikävä kun sai olla rauhallinen, ja vaikkei enää tunnukkaan siltä(kaipuu ja ikävä) että vierellä voisi olla vihdoinkin joku niin ehkä sisimmässään kuitenkin on ikävä sellaista läheisyyttä ja että olisin jollekin joku ja joku olisi minullekin tärkeä ja rakas. Ehkä sitä päällisin puolin on luovuttanut sen suhteen ettei halua enää kaivatakkaan sellaista,kaikki sellainen on aivan turhaa. Saan kärsiä siitä karvaasti, ettei minulle kelpaa ihan jokainen vastaantulija vaan siinä ihmisessä pitää olla jotakin joka sykähdyttää,olen liian uskollinen uskollisuudelle. Minkäs sille mahtaa kun on tälläinen eikä itseänsä voi muuttaa mitenkään helposti,ajattelutapaa ja arvoja. Useinkin sitä vain toivoo että olisi niin erilainen sen suhteen ja joku ihan muu ihminen joka vain huitelee ja elää päättömästi vailla täysinäisiä tunteita.
Johan on perkele että rassaa
Hei_olen_urvelo
055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.