Kääntävätkö Jenkkilän vaalit talouden nousuun?

Niin. USAn presidentin valinta on niin tärkeä ja keskeinen juttu maailmassa, että pitäisi kai antaa muillekin mahdollisuus vaikuttaa. :-)

Nyt näin ei ole, joten keskustelu siltä osin voi turhauttaa

Muistan takavuosilta, kun nykyinen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa työskenteli Yleisradion USA:n kirjeenvaihtajana ja silloin haastatteli Hillary Clintonia eli taisi olla runsaat kymmenen vuotta sitten. Siinä muun asian mukana Hillary C. ilmoitti silmää räpäyttämättä, että USA on maailman johtava valtio ja USA:n presidentti on maailman johtaja.

Saattaa olla varsin yleinen vakaumus USA:ssa, että globaali valta-asetelma olisi juuri Hillary C:n ilmaisemassa asennossa. Joka tapauksessa sikäläisellä presidentillä on vaikutusvaltainen status. Meillä Suomessakin Yhdysvaltojen presidentin ihailu on varsin yleistä. Amerikka on Ameriikka, vaikka kyseessä olisi täsmennettynä USA. Meidän sosialidemokraattimme olivat aivan tohkeissaan, kun Obamasta tuli presidentti. Ja nyt vaikuttaa siltä, että meidän markkinatalousväellämme on luja usko siihen, että republikaani Marco Rubio olisi loistava valinta USA:n presidentiksi. Saattaisi siinä oma Iso Rahammekin intoutua investoimaan ja työpaikkojahan sillä meiningillä syntyisi.

En viitsi lukea juttuasi on niin pitkä. Sen vaan sanon, että vituttaa kun ykkösuutisena on jotku helvetin esivaalit Amerikassa ja niistä lässytetään puolet ajasta. Eikö nyt perkele ole tärkeämpää asiaa suomessa tai Euroopassa. Kertokaa sitten kenestä se pressa tulee, kun tulee. Sitten kyllä ehditään arvioida sen vaikutusta tänne.

Eipä taida Jenkkien pressa mailmaa pelastaa? Kohti tuhoahan tässä mennään ylikansoittuminen, saasteet, ilmaston lämpeneminen jne Ainoa pelastus maapallolle on kasvun muuttuminen negatiiviseksi siityminen "kivikauteen"

Itse kyllä kannatan Usa:n pressaks Donald Trumphia olis putinin kanssa kova aisapari!!

Vaikka USA on pinta-alaltaan ja väestöltään iso paikka, niin keskushallinto ei siellä ole kuitenkaan suhteellisesti yhtä massiivinen kuin meillä Suomessa. Osavaltioitten osuus on merkittävä. Ajatellaanpa Kaliforniaa, Texasia, New Yorkia (siis osavaltiota). Jenkkilän kansantalous rakentuu selkeästi yksityiselle pohjalle. Siihen monenlaisuuteen kuuluu muuten mukaan myös vahvaa osuustoimintaa, cooperatiivisuutta, erityisesti elintarviketuotannossa ja -jalostuksessa sekä markkinoinnissa ja kaupassa. Meillä Suomessahan on viime aikoina suunnattu kritiikkiä erinomaisesti menetyvän osuustoiminnan suuntaan.

Globaalissa mittakaavassa USA on "rooliltaan" epäilemättä joutunut aikaisempaa ahtaampaan kääntyilytilaan. Kiinan, Intian ja Brasilian (tätä nykyä vaikeuksissa) talouksien voimistuminen luonnolisesti monipuolistaa kansainvälisen talouden kenttää ja samalla saattaa niin USA:n kuin Euroopankin aikaisempaan verrattuna uuteen tilanteesen. Siinä asetelmassa USA pyrkii parasta aikaa "ottamaan tilan haltuunsa" ajamalla laajoja sopimusjärjestelyjä esim. Itä-Aasiassa niin kuin EU:n kanssa TTIP-sopimus. Kyseessä on mitä ilmeisimmin vaikutusvallan eskalointipyrkimys, joka on verhottu vapaan markkinatalouden kaapuun.

Tykkäsimmepä tai emme, niin silti USA on edelleen jättiläismäinen taloudellinen suurvalta ja sen vaikutus tuntuu täällä Suomessa saakka. Jos jotain toivomme, niin myös meidän etumme olisi USA:n talouden myönteinen ja tasainen toiminta. Jos siihen vielä osuisi niveltymään muun maailman etujen ymmärrys ja hyväksyntä (rapakon takaa tajuttuna), niin mikäpä siinä. USA:n presidentti vaikuttaa maailman menoon oltiinpa hänen roolistaan sitten vaikka vaihtelevaistakin mielipidettä.

Viimeisinä vuosikymmeninä Jenkkilän kaava on mennyt niin, että republikaani-Pressa laittaa Jenkkilän ja siinä koko maailman talouden kuralle. Sitten Demokraatti-Pressa kursii kokoon mitä kursittavissa on ja kun talous elpyy (kuten nytkin), vuoroon tulee taas republikaani-Pressa ja sama toistuu, joten jos vuoro vaihtu, se on sitten kylmenevää kyytiä köyhille ja keskiluokalle etenkin jenkeissä, mutta myös koko maailmassa.

Yksi presidentti ei sitä taloutta pyöritä. Kyllä taloudellinen toiminta lähtee ihan ruohonjuuritasolta, omakohtaisesta, paikallisesta arkisesta jokapäiväisestä työstä eikä mistään globaaleista suuruudenhulluista odotuksista.