.. raahautua aamutallia tekemään. Suru-uutinen Kaakkois-Aasiasta kosketti kaikkia, mutta Jipon ja Joonaksen talliradio ei nähtävästi ollut toiminut, koska niillä aamu alkoi yhtä iloisesti kuin aina. Joonas hörähteli vaativasti, "kauraa ja heti".. ja mitäs muuta olisin voinut tehdä kuin totella ja pian. Jäin hetkeksi Jipon karsinaan ja kokeilin sen vasenta etusta. Pitäisiköhän kokeilla tänään jo varovasti liikuttaa, mietin itsekseni. Jipolle se näytti olevan yksi hailee, heinäkasa ruokakupin alla näytti kiinnostavan enemmän.
Tapahtuneesta oli kulunut vasta viikko ja kaikki oli hyvin tuoreessa muistissani. Muistelin sitä päivää, jolloin maailma edessäni pysähtyi hetkeksi ja jolloin lopullisesti tajusin, kuinka epävarmassa maailmassa me elämmekään. Lumi oli sadellut hiljalleen yön aikana ja luminen metsä houkutteli maastoilemaan. Jippo tuntui hyvältä, pirteältä ja tiesin, että peltosuoralla voisimme kevyesti ehkä laukata. Ikinä en olisi kuvitellut, että emme tulisi pellon kohdalle koskaan pääsemään. En voinut kuvitella, että jostain tulisivat ne valot. Valot kuin paholaisen silmät. Ääni, joka kuulosti sireeniltä. Pelosta laajenevat silmät. Vain pienen hetken kestävä jähmetys ennen totaalista paniikkia, kaaosta, oman elämäni suurinta katastrofia. Jos olisin tiennyt, että siihen hetkeen oli aikaa enää muutama minuutti, olisin varmasti tehnyt yhden asian toisen.............
Tapahtuneesta oli kulunut vasta viikko ja kaikki oli hyvin tuoreessa muistissani. Muistelin sitä päivää, jolloin maailma edessäni pysähtyi hetkeksi ja jolloin lopullisesti tajusin, kuinka epävarmassa maailmassa me elämmekään. Lumi oli sadellut hiljalleen yön aikana ja luminen metsä houkutteli maastoilemaan. Jippo tuntui hyvältä, pirteältä ja tiesin, että peltosuoralla voisimme kevyesti ehkä laukata. Ikinä en olisi kuvitellut, että emme tulisi pellon kohdalle koskaan pääsemään. En voinut kuvitella, että jostain tulisivat ne valot. Valot kuin paholaisen silmät. Ääni, joka kuulosti sireeniltä. Pelosta laajenevat silmät. Vain pienen hetken kestävä jähmetys ennen totaalista paniikkia, kaaosta, oman elämäni suurinta katastrofia. Jos olisin tiennyt, että siihen hetkeen oli aikaa enää muutama minuutti, olisin varmasti tehnyt yhden asian toisen.............
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pahoin pelkään että tajusin mitä tapahtui, mutta selvennä vielä..
.. jossa edellisenä päivänä olimme hampaat irvessä olleet työntämässä naapurin Fiatia ylös ojasta, jotain tapahtui. Vieläkään en tarkalleen tiedä, mistä se ääni kuului, mutta kammottava pamahdus kantautui korviimme jostain metsän takaa. Tunsin, kuinka Jippo allani kangistui ja lähti altani niin, että ehdin vain tuntea takajalkojen pettävän. Laukka oli nelitahtista ja lumi pöllysi, kun kaikin voimin yritin vain pysyä kyydissä. Niin pahoin säikähtänyttä hevosta oli turha kiskoa suusta, se olisi vain pahentanut tilannetta. Niinpä katsoin parhaaksi sinnitellä aina metrin kerrallaan, kun en parempaankaan pystynyt. Lumiset maisemat vilahtelivat silmieni edessä ja pelkäsin sitä tunnetta, kun ymmärsin että hevonen ei ole minkäänlaisessa hallinnassa ja aivan poissa tolaltaan.
Tuli risteys, tuli toinen. Kolmannen kohdalla se tapahtui. Oikealta näin lähestyvät valot. Ne tulivat korkealta. Ei, se ei ollut auto. Sen oli oltava isompi. Se oli isompi. Se oli rekka, täysperävaunullinen. Vihreä. Se tuli ylämäestä ja näki meidät, koska se alkoi sutimaan, yritti hädissään jarruttaa. Sitten alkoi torven soiminen, tuntui että se kesti ikuisuuden. Tarrasin molemmin käsin vasempaan ohjaan, kiskoin kaikin voimin. Mitään ei tapahtunut, Jippo jousti niskasta vain vähän ja ymmärsin, että tuo vihreä hirviö tulisi päälle.
Ja se tuli, kuin painajainen.
Seuraavaksi heräsin sairaalasta. Muutama murtuma ei tuntunut missään. Unelmani olivat romuttuneet. Kuukausien odotus ja kenties jopa vuosien unelmani oli sirpaleina. Enää olisi ollut kolme kuukautta jännitystä.. Kolme kuukautta Jipon ensimmäisen varsan syntymään. En voinut ymmärtää, miksi. En oikein osannut iloita siitä, että Jippo itse selvisi vain pienellä venähdyksellä. Mikä tuuri olikaan ollut mukana, tiesin ymmärtäväni sen vasta myöhemmin.
Päästyäni sairaalasta seuraavana päivänä lähdin klinikalle katsomaan leikattua Jippoa. Siellä se oli heräämössä vielä aivan tokkurassa, katsoi syvillä silmillään ja mietin, ymmärsikö se mitä oli tapahtunut..