siihen kun mulla on paha olo sun takiasi. Se kiinnitti ekana mun huomion, että kaikki ei oo hyvin meidän välillä, koska luonnostaan ko. tilanteissa esiintuleva empaattisuus - vaikka vain lieväkin - puuttui sulta täysin. Tiedätkö miltä tuo touhusi musta vaikuttaa? Järjestelmälliseltä kiusaamiselta.
Ethän sä mulle nyt kosta jotain aikoinaan kokemiasi vääryyksiä?
Ethän sä mulle nyt kosta jotain aikoinaan kokemiasi vääryyksiä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos olet Riitta niin käsitit väärin. En vain osannut toimia oikein.
Sulla on paha olo koska sulla paha olo. Ei johdu jostain palstahoidosta.
Totta, että jokaisen paha olo on ihan ikioma. Ei se tietenkään ole oikein, että ihmiset kohtelevat väärin kanssakulkijoitaan, mutta niin se vaan menee. Pakko pysähtyä ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista. Ja sanon tämän myös itselleni. Miksi hakea rakkautta sieltä missä sitä ei ole? Miksi emme halua niiden ihmisten seuraa, jotka kohtelevat meitä hyvin? Pikku vinkkinä: Mieti lapsuutesi tärkeimpiä ihmissuhteita. Tämän päivän kaipuun kohteellasi on satavarmasti samoja piirteitä, kuin lapsuuden läheiselläkin. Se on se tuttu ja "turvallinen", mikä vetää puoleensa.
"Miksi emme halua niiden ihmisten seuraa, jotka kohtelevat meitä hyvin?"
Siksi koska ei mulla ole tällaisia ihmisiä. Häntä luulin ystäväksi mutta erehdyin.
Kauheata, että jollakin on noin paha olo. Riitallako?
Harri mene lohduttamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=BQ2aseniC7U
Et ymmärrä. Ne "aikoinaan" koetut asiat olivat todellisia asioita. Niiden olemassaoloa ei tarvitse kiistää. Kun silloin alkoi tapahtua, ajattelin heti, että tämä oli tässä. En elä missään netin harhamaailmassa, jossa asioita "Järjestellään". Elän todellisuudessa.
Miten niin enää? Tämä on ensimmäinen kerta, kun tästä kirjoitan. En täällä palstalla käy, kuin kääntymässä silloin tällöin. Hyvä paikka purkaa tunteita, kun ketään luotettavaa ihmistä ei ole.
Jos haluat selvittää asian, olen avoimin mielin. En haluaisi vieläkään uskoa sinusta pahaa.
Ei ihminen aina tarkoita pahaa,hän voi itsekkin olla hämmentynyt jostakin tilanteesta tai tapahtumasta ja toimii ja käyttäytyy sen takia epätavallisella tavalla.Ja voiko sitä edes määritellä aina mikä on oikea tapa toimia jossakin tilanteessa.Ei voi tietää kuin juttelemalla miksi joku on toiminut niin kuin on.
Toivotaan että hän haluaa selvittää asian.
Hyvää viikon alkua.
tää oli jättihauski ,,, EN ELÄ MISSÄÄN NETIN HARHAMAAILMASSA ja kuitenkin olet täällä yöllä kello 1,10 puhumassa ja kertomassa * harhaihmisellesi * että älä jankuta ja sinä ELÄT todellisuudessa !!! voiko yhteen kommenttiin enää enempää valehdella :))))
En voikaan tietää ellei hän kerro mulle. Mikä tahansa syy käytökselleen olisikin parempi kuin se että haluaa vain tahallaan satuttaa ja rikkoa. Pahimmassa tapauksessa hän ei edes näe omassa toiminnassaan mitään väärää, jonka takia pelkäänkin ettei mikään muutu ja olen entistä enemmän rikki aina kun hänet näen.
Kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä ?
Parempi yksin kuin paskassa seurassa.
Jos viesti meni R miehelle, niin toki kostan. edellisen tyypin kanssa odottelin 15 vuotta ennenkuin sain kostettua, mutta kostamatta en jätä
Aloitus koskee kiusaamista. Kostatko/ kostaako hän mulle koulu-, työpaikka- tms.kiusaamisen jättämiä jälkiä nyt näin aikuisena? Ei ole lainkaan harvinaista että kiusatusta tuleekin kiusaaja.
kiusatusta ei tule kiusaaja vaan armoitettu oikeuden jakaja; kiusaaja ei tiedä miltä kiusatusta tuntuu mutta kiusattu kostaessaan tietää joten siinä on sävyero.
tai no itse uskon Jumalaan ja hän on oikeuden jakaja, toki koitan parhaani mukaan unohtaa ja antaa anteeksi menneet niinkuin sanotaan adios elämästäni
Teksti tällä kuulostaa kuin aloittaja olisi sairas, eihän kukaan kysy tuollaista täällä.
Kiusaaminen tekee sairaaksi. Mitä kauemmin sitä jatkuu ja mitä useampi ihminen siinä on mukana, sitä varmemmin se jättää jälkensä.
Kiusaamisen ei tarvitse olla fyysistä, eikä se aikuisilla sitä usein olekaan.
Vaan se on henkistä: syrjimistä, porukan ulkopuolelle jättämistä, puhumisen lopettamista, välttelyä, sitä että kohdellaan toista kuin ilmaa. Joskus vittuilua, toisilla haukkumista ja selän takana pahaa puhumista.
Jos siis tunnistat itsesi, oletko miettinyt että toinen voi kokea toimintasi kiusaamisena vaikket sitä itse sellaiseksi mieltäisikään. Ja pahempaa se on tietysti, jos teet niin tahallaan. Sellaista voi olla vaikeaa koskaan antaa anteeksi.
Vaikea näin itse sanoa tähän sairausasiaan mitään. Varmaan ihan umpihulluna tässä kirjoittelen.
Tiedän kuitenkin mitä kiusaaminen pahimmillaan saa aikaiseksi.
Kpkhh:n kirjoituksessa on täyttä asiaa, tunnistan sieltä ikäväkseni hänen toimintaansa. Hän ei hauku eikä vittuile, mutta muuten. Lisäksi pienillä teoilla yrittää saada näpäytettyä, kuten arvostelemalla mulle tärkeitä asioita, jättämällä jonkun sovitun asian tekemättä jonka tietää itselleni tärkeäksi ja toimimalla siten että tietää siitä aiheutuvan mulle vaikeita ja epämukavia tilanteita.
Eli joko se todellakin on kiusaamista tai sitten hänellä on totaalinen tilannetajun puute.
Auts, toi vois osua minuunkin jos mietin joitain asioita hänen "silmin" näin jälkiviisaana.Itse en koskaan tosin tarkoituksella ole halunnut loukata toista eli itsellä ollut varmaan tilannetaju huonoa ja tiedän,että möläytän joskus asioita ja siinä samassa tajuan,että toinen saattoi käsittää asian nyt toisin.Ehkä tuo on osittain normaaliakin ihmisten välillä asiat "kuullaan" joskus toisin kuin toinen tarkoittanut.
Me ollaan tunnettu jo sen verran kauan että tiedetään kyllä kumpikin millä tavoin toiselle kuuluu puhua, huumorin laatu yms.
Ylläoleva onkin "ongelmista" pienin.
Vahingoittavampaa on se kaikki muu; joukosta pois jättäminen, asioiden kertomatta jättäminen, "ulkopuolelle" sulkeminen, esim. voi jutella koko ajan kahdestaan kolmannen osapuolen kanssa jotain heidän välisiä juttujaan, vaikka olen siinä vieressä, eikä ole tarkoitustakaan ottaa mukaan keskusteluun. Sitten niihin epämukaviin ja tuskallisiin tilanteisiin joutuminen jonkun tekonsa seurauksena, puhumattomuus yleisestikin ja tietysti pakoilu ja välttely, jotka saavat tuntemaan oloni hyvinkin vastenmieliseksi.
Mulle tulee olo, että koska hän käyttäytyy noin, et saa ystävyydestä oikein enää mitään... Ystävyys on kuitenkin vastavuoroinen juttu. Tuottaako suhteenne enää iloa sinulle? Ei taida tuottaa. Kaaoksenkesyttäjien (! :D) vinkki tavaroista luopumiseen saattaa toimia jopa ihmissuhteissa: jos et enää saa iloa jostakin, mieti, kannattaisiko luopua. Ihmissuhteissa on toki tilanteita, joissa tilapäisesti toinen kannattelee toista, mutta jos se on muuttunut sellaiseksi pysyvästi, hirvittävän pitkällä aikavälillä, niin ehkä sitä ei enää jaksa, vaikka toisesta välittäisikin.
En uskokaan että olen hänelle yhtään tärkeä juuri siksi koska eihän hän silloin käyttäytyisi mua kohtaan näin epäkunnioittavasti ja sadistisesti. Siksi tämä aloitus. Joudumme näkemään toisiamme siitä huolimatta usein mikä kyllä on välillä yhtä tuskaa.
Niin miehiä kuin naisiakin joille ei ole mitään merkitystä toisen pahalla ololla.
Tiedän ja se on surullista. Joku sen empatiakyvyn vie. Voihan olla joku muukin lapsuudenaikainen trauma tai myöhemmin sairastettu mielenterveyden sairaus. Olisi niin kovin paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyäkin käytöstään jos asioista voisi puhua.
Hän oli mun ystävä. Siksi yritän jonkun hyvin ohuen langan avulla vielä pitää kiinni hänestä. Muuten olisin jo ajat sitten hakenut ulkopuolista apua tulehtuneen tilanteen selvittämiseksi ja ilman puhdistamiseksi. Välitän kuitenkin hänestä vieläkin enkä haluaisi että joutuu vaikeuksiin.
Ottamatta varsinaisesti omaan tilanteeseesi kantaa -sen tiedät vain sinä- kerron omasta kokemuksestani. Ihminen, jota pidin ystävänä (ja hän minua) muuttui totaalisesti monen tekijän summana. Oli ongelmia avioliitossaan, työssään, muissa ihmissuhteissaan... Hänellä diagnosoitiin sekä masennus että kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kärsi myös univaikeuksista.
Etäältä jaksoin olla ystävä hänelle, ts. kuunnella korvana puhelimessa, mutta tapaamiset alkoivat käydä itselleni rankoiksi. Tuo kaikki hänen taustallaan oleva univaikeudet ynnä muu kadottivat häneltä mm. tilannetajun täysin. Itselleni tuli olo, että täytyy koko ajan olla skarppina, koska hän käsitti asioita esimerkiksi itseensä kohdistuvana arvosteluna, paitsi minun, jopa lasteni viattomia ja mitääntarkoittamattomia puheita. Mietin, kannattaako minun jatkaa hänen kanssaan, jos alan itse voida pahoin ja saan pääni fyysisestikin kipeäksi hänen seurassaan. Silloin tällöin mieleeni muistui, miten hän joskus vaikeina aikoina oli sanonut, että vain tosiystävät jäivät. Mietin, olenko kauhea petturi, jos jätän yhteydenpidon.
Tottakai vedät rajan jaksamisesi mukaan. Ammatti-ihmiset ovat niitä, jotka auttavat. Ystävät niitä, jotka ovat mukana jakamassa iloja ja suruja, kukin oman kykynsä mukaan.
Voithan ottaa vähän etäisyyttä ja kannattaakin, mutta älä kokonaan jätä yhteydenpitoa. Soitto silloin tällöin tai vaikka viesti ei vaadi paljoa sinulta, mutta antaa paljon hänelle. Voi muuten vielä pahentaa hänen oloaan, jos niistä vähistäkin luottoystävistä yksi jättää.
olisin voinut kirjoittaa ihan samoin hänelle ketä itse kaipaan. Olisin kyllä odottanut toisenlaista toimintaa silloin kun ihan varmaan näki kuinka paha mun oli olla.