Maahanmuutto rikastuttaa Suomea.
Suomi on ollut maastamuuttoyhteiskunta, josta ennen ensimmäistä maailmansotaa hakeuduttiin suurin joukoin Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin. Tulevaisuudessa suurempi osa suomalaisista tulee viettämään osan elämästään ulkomailla opiskelemassa, töissä tai eläkeläisinä lämpimillä aurinkorannikoilla. Ikääntyvälle Suomelle on kasvava haaste houkutella tänne koleaan ja outoa kieltä puhuvaan maahan riittävässä määrin muualta tulleita muuttajia samoissa ominaisuuksissa.
Maahanmuuttoa ei voi tarkastella vain kapeasti suhdanteiden mukaan ja sitä säätelevän vaihtelevan työvoimakysynnän valossa. Suomeen ei hakeuduta ilman odotusta työpaikasta. Jos ennusteet työvoimapulasta ovat usein osuneet harhaan, niin vähintään yhtä erehtyneitä ovat olleet ”tutkimukset” Suomeen hakeutuvista 400 000 virolaistyöntekijästä.
Väittämä, jonka mukaan työttömyystilanteessa ulkomaalaiset vievät työpaikat suomalaisilta on tosi vain sellaisessa jämähtäneessä ja elinvoimattomassa taloudessa, jossa työtä säännöstellään niin kuin se olisi annetun suuruinen jähmeä möhkäle, josta jokaiselle riittää vain tarkoin mitoitettu siivu. Suomi ei onneksi ole tällainen nollasummaperiaatteella toimiva talous.
Tiedot Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kertovat työperäisen maahanmuuton liittyvän kasvavaan työllisyyteen ja paranevaan ostovoimaan myös kantaväestön osalta. Tämä on tosi Suomessakin. Maahanmuutto lisää työvoiman tarjontaa tehtäviin, jotka eivät täyty nopeasti ja vaivattomasti. Maahanmuuttajat ovat usein myös kantaväestöä alttiimpia perustamaan uusia yrityksiä. Työttömyys vaikuttaa toki maahanmuuttajatyöntekijöiden kysyntään, mutta työlupia on jouduttu myöntämään aloille, joissa on tilastollisesti kantaväestöä työttömänä. Luvat on myönnetty, koska tosiasiallisesti työvoimaa ei ole ollut tarjolla.
Pelko työmarkkinoiden jakaantumisesta laillisen ja avoimen työn ja työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä kiertävän työn markkinoihin on aiheellinen, mutta maahanmuutto ei harmaata taloutta ole luonut. Sitä siedettiin niin kauan kun sen koettiin tarkoittavan vain verottajan naruttamista, vaikka sellaisenakin se aina vääristi kilpailua rehellisten yrittäjien ja työntekijöiden tappioksi. Tämä aikanaan laajalle levinnyt lakien ja sopimusten vastainen maan tapa myötävaikutti tilanteen pahenemiseen. Nyt aletaan vihdoin uskoa, että viranomaisten on yhdessä työmarkkinajärjestöjen valvonnan kanssa tehtävä loppu näistä harmaan työvoiman markkinoista..
Maahanmuuton syyt ovat yhtä erilaisia kuin maahanmuuttajatkin, ja vastaanottajamailla on myös omat tarpeensa. Maahanmuuttaja ei kuitenkaan ole mittatilaustavara vaan aina ihminen monipuolisine tarpeineen ja sosiaalisine siteineen. Sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka ei tätä huomioi ja pyri muuttajien kokonaisvaltaiseen integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei voi onnistua.
Jos kotouttaminen ja integrointi onnistuvat, rikastuttaa jokainen maahanmuuttaja suomalaista yhteiskuntaa ja sen kulttuurin ja talouden elinvoimaisuutta. Sellaista ihmistä ei missään yhteiskunnassa koskaan ole, joka ei aiheuttaisi kustannuksia, mutta hyvin järjestäytyneessä hyvinvointivaltioissa jokainen pääsee myös antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.
Suomi on ollut maastamuuttoyhteiskunta, josta ennen ensimmäistä maailmansotaa hakeuduttiin suurin joukoin Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin. Tulevaisuudessa suurempi osa suomalaisista tulee viettämään osan elämästään ulkomailla opiskelemassa, töissä tai eläkeläisinä lämpimillä aurinkorannikoilla. Ikääntyvälle Suomelle on kasvava haaste houkutella tänne koleaan ja outoa kieltä puhuvaan maahan riittävässä määrin muualta tulleita muuttajia samoissa ominaisuuksissa.
Maahanmuuttoa ei voi tarkastella vain kapeasti suhdanteiden mukaan ja sitä säätelevän vaihtelevan työvoimakysynnän valossa. Suomeen ei hakeuduta ilman odotusta työpaikasta. Jos ennusteet työvoimapulasta ovat usein osuneet harhaan, niin vähintään yhtä erehtyneitä ovat olleet ”tutkimukset” Suomeen hakeutuvista 400 000 virolaistyöntekijästä.
Väittämä, jonka mukaan työttömyystilanteessa ulkomaalaiset vievät työpaikat suomalaisilta on tosi vain sellaisessa jämähtäneessä ja elinvoimattomassa taloudessa, jossa työtä säännöstellään niin kuin se olisi annetun suuruinen jähmeä möhkäle, josta jokaiselle riittää vain tarkoin mitoitettu siivu. Suomi ei onneksi ole tällainen nollasummaperiaatteella toimiva talous.
Tiedot Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kertovat työperäisen maahanmuuton liittyvän kasvavaan työllisyyteen ja paranevaan ostovoimaan myös kantaväestön osalta. Tämä on tosi Suomessakin. Maahanmuutto lisää työvoiman tarjontaa tehtäviin, jotka eivät täyty nopeasti ja vaivattomasti. Maahanmuuttajat ovat usein myös kantaväestöä alttiimpia perustamaan uusia yrityksiä. Työttömyys vaikuttaa toki maahanmuuttajatyöntekijöiden kysyntään, mutta työlupia on jouduttu myöntämään aloille, joissa on tilastollisesti kantaväestöä työttömänä. Luvat on myönnetty, koska tosiasiallisesti työvoimaa ei ole ollut tarjolla.
Pelko työmarkkinoiden jakaantumisesta laillisen ja avoimen työn ja työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä kiertävän työn markkinoihin on aiheellinen, mutta maahanmuutto ei harmaata taloutta ole luonut. Sitä siedettiin niin kauan kun sen koettiin tarkoittavan vain verottajan naruttamista, vaikka sellaisenakin se aina vääristi kilpailua rehellisten yrittäjien ja työntekijöiden tappioksi. Tämä aikanaan laajalle levinnyt lakien ja sopimusten vastainen maan tapa myötävaikutti tilanteen pahenemiseen. Nyt aletaan vihdoin uskoa, että viranomaisten on yhdessä työmarkkinajärjestöjen valvonnan kanssa tehtävä loppu näistä harmaan työvoiman markkinoista..
Maahanmuuton syyt ovat yhtä erilaisia kuin maahanmuuttajatkin, ja vastaanottajamailla on myös omat tarpeensa. Maahanmuuttaja ei kuitenkaan ole mittatilaustavara vaan aina ihminen monipuolisine tarpeineen ja sosiaalisine siteineen. Sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka ei tätä huomioi ja pyri muuttajien kokonaisvaltaiseen integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei voi onnistua.
Jos kotouttaminen ja integrointi onnistuvat, rikastuttaa jokainen maahanmuuttaja suomalaista yhteiskuntaa ja sen kulttuurin ja talouden elinvoimaisuutta. Sellaista ihmistä ei missään yhteiskunnassa koskaan ole, joka ei aiheuttaisi kustannuksia, mutta hyvin järjestäytyneessä hyvinvointivaltioissa jokainen pääsee myös antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän maahamme nyt ole kuitenkin tullut, 1800 luvun alussa venäjältä pakeni 3 milj. ihmistä kai niistä osa löysi suomeen ja 1917 venäläisiä tuli suomeen on enemmän kuin tänä päivänä yhteensä.
Pidän todennäköisenä että yhä suuremmassa määrin koko väestöpohjaa katson alempi sosiaaliluokka käy entistä harvemmin edes lomalla ulkomailla. Totta koleus ei ole maahantuojia houkutteleva tekijä. Hyvä palkka ja sosiaaliedut, ainakin vähemmin koulutetulla ei voi jäädä huomaamatta, tosin näin ei ole jatkossa.
Nyt kyllä pitää tarkastella kapeasti ja suhdanteen mukaan. Suomi ei ole missään taantumassa vaan suossa jota rasittaa järjetön velka, olemme tilanteessa jossa kuluja on karsittava jotta uuden maaperän luomiselle on tilaa, käsittämätöntä että yliopisto maailma tätä ei ymmärrä, ilmeisesti oma talous ei ole ollut siinä tilassa. Maahanmuutosta ei tässä tilanteessa voi puhua satsauksena tulevaisuuteen, sillä sitä ei ole edes seuraavina vuosikymmeninä, kuitenkin sekin asia pitää hoitaa.
Suomessa on työstä pula ja samalla työvoimasta, Suomessa sanotaan joka päivä väkeä irti ei työn vähyyden vaan palkan takia, samalla palkataan työperäistä maahanmuuttajaa ei työn antajan vaan henkilöstö yritysten toimesta ja taas ollaan yksi askel lähempänä yleissitovuuden alas ajoa. Pakolaisena maahan tulleista ikä kyllä ei työllisty milloinkaan, vaan joutuvat odottamaan kunnes maahan on saatu "toivottu" köyhien luokka jossa ihmiset kilpailevat työstä kuin työstä. Maahan muuttoakaan tuskin on tarkoitus hoitaa jatkossa verovaroin, sillä työ markkinat on luotu ja rajat voi olla auki koska houkutinta ei ole.
Sanomattakin selvää että merkittävää kilpailua suurempi tuloisten luokassa ei ole eikä tule, haluaisin nähdä päivän jolloin puolet suomalaisten yritysten toimitusjohtajista on ulkomaalis taustaisia
Ongelma Suomen työmarkkinoilla on ns. tutkintokeskeisyys. Tärkeintä on että on tutkinto, silläkään ei oikein väliä ole mihin, mutta tutkinto on siis ensisijaisen tärketä.
Siis ei mitenkään työn tekemiselle, eikä osaamiselle sati oppimiselle, mutta palkkaamiselle se on välttämätön, sekä vähintään 10 kohdan idiotismitasoiset kysymykset, toki sinullakin pitää olla vähintää 3 tekoälykästä typeryyskysymystä tötä ja/tai työnanatajaa varten.
Ulkomaalaisilla, mikäli ovat tulleet länsimaista, ei niinkään tutkinto ole oleellinen, vaan silloin riippuu työn saaminen lähinnä siitä, kuinka kansainväliseksi palskkaava yritys ja sen konsultti itsensä tuntee.
IT-alalla itämailta saapuvat työnhakijat ovat suosittuja itsensä kansanvälisiksi tuntevien yritysten kriteereissä.
Ns. kilpailu työmarkkinoilla on lähinnä rakennettu pikkutärkeilevien konsulttien ympärille, painottamaan jotain, ja oikeastaan kaikkea sellaista, joka ei niissä työpaikoissa ja työtehtävissä joihin noita käytetään, ole mitään tekemistä.
Klassisella tyylillä asia ilmaisten, kuyse on ylimielisten pikkumulkkujen vittuilusta ja hakijan kyykytyksestä.
Tuo oli errän työnhakijan aika tarkasti kertomaa, kun hän työpaikkaa haki, ja häneltä rehellistä mielipidettä nykyajan työnhausta kysyttiin. Palkkasin, ja on edelleenkin palkkalistoilla helvetin hyvä työntekijä. Sellainen teamplayer ;D
Erkki puhuu viisaita, sanoo demari.