Kysymys???

odottaakin jotain tällaista vastausta...


-ei ku ihan aikuisten oikeesti!
Katoliset oikealta vasemmalle ja ortodoksit vasemmalta oikealle...

Senja kirjoitti:

odottaakin jotain tällaista vastausta...


-ei ku ihan aikuisten oikeesti!
Katoliset oikealta vasemmalle ja ortodoksit vasemmalta oikealle...

En tiedä, mutta kiinnostaisi.

Jumala toimii oikealla kädellään.
Ortodokseilla kihlasormus oikeassa nimettömässä.
Luterilaisilla vasemmassa, miten katolilaisilla?

frank kirjoitti:

En tiedä, mutta kiinnostaisi.

Jumala toimii oikealla kädellään.
Ortodokseilla kihlasormus oikeassa nimettömässä.
Luterilaisilla vasemmassa, miten katolilaisilla?

Lue lisää

Katolilaiset siirtävät avioliiton solmittuaan sormuksen vasemman käden nimettömästä oikeaan nimettömään. Tietääkseni tapa on yleinen saksalaisalueella (mukaan lukien Tanskan ja siihen tavan yleistyessä kuuluneen Norjan) sekä protestanteilla että katolilaisilla .

Hyakintos osasi antaa juuri oikean vastauksen. Netistä saa tarkan historiikin ristinmerkin tekotavan kehittymiseen, kun laittaa hakusanoiksi:

Catholic encyclopedia sign of the cross

Katolisen ristinmerkin symboliikalle annetaan tuolla juuri Hyakintoksen antama selitys.

Sen verran täydennän vastausta, että olkavarsien siunaamisella pyydetään ortodoksisessa kirkossa siunausta teoille, ja toki niiden ohjautumista oikeaan. Esim. kun pappi pukee ns. hihat jumalanpalveluspukuunsa, hän lausuu mm.

"Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet, anna minulle ymmärrys oppiakseni Sinun käskysi."

Ristinmerkin historiasta sen verran, että aluksi ristinmerkki tehtiin joko peukalolla tai etusormella ja vain kasvoihin. Siunaaminen kolme sormea yhdessä (peukalo, etusormi ja keskisormi) ja kaksi kämmenellä (nimetön ja pikkurilli) kehittyi kun alkoivat opilliset riidat koskien Kolminaisuutta ja Kristuksen luontoa. Oikean uskon korostamiseksi kolme sormea yhdessä viittaavat Kolminaisuuteen ja kaksi kämmenellä viittaavat Kristuksen kahteen luontoon: jumaluuteen ja ihmisyyteen.

Tämän kehityksen aikoihin (300-400 luvut) alkoi kehittyä myös tapa siunata laajemmalla ristinmerkillä. Aluksi ortodoksinen tapa oli vallitseva siis otsa rintakehä, oikea olkapää ja vasen olkapää.

Katolisen ensyklopedian mukaan läntinen tapa siunata avoimella kämmenellä ja vasemmalta oikealla kehittyi mystisen munkkilaisuuden myötä viimeistään keskiajalla (1200 luvulta on olemassa dokumentti, jossa nunnia kehoitetaan niin tekemään). Kuitenkin on oletettavaa, että tapa on kehittynyt länteen jo aikaisemmin.

Pyhällä ristinmerkillä voi siunata niin itsensä kuin jonkin esineen, ruoan, juoman, tai vaikka läheisensä. Ortodoksisessa kirkossa ero maallikon ja papin välillä on se, että maallikko siunaa edelläkuvatulla sormien asennolla, kun taas pappi muodostaa sormillaan kirjaimet IC XC = Jeesus Kristus.

Slaavilaista perinnettä noudattavissa ortodoksimaissa pappia tervehditään pyytämällä siunaus: kädet laitetaan päällekkäin kämmenet ylöspäin, pappi siunaa ristinmerkillä ja laskee käden siunatun kämmenelle, joka suutelee papin kämmenselkää so. Kristuksen kättä. Samalla tavoin pappi tervehtii piispaa, joka on hierarkisesti korkeammalla tasolla.

Kreikkalaisessa perinteessä tätä tapaa ei tunneta, vaan pappia tervehditään yksinkertaisesti tarttumalla käteen ja suutelemalla sitä. Samalla tavalla tervehditään kaikkia papiston jäseniä, myös diakoneja, sillä Kreikassa papit eivät saa automaattisesti ristiä kaulaansa, jolloin heitä ei erota diakoneista. Niinpä Kreikassa diakonitkin tavallaan siunaavat tämän suudelman kautta.

Yksi teoria slaavilaiselle tervehdystavalle on se, että se on laajentunut maailmalla kilvoittelevien käyttöön luostarimaailmasta. Mielestäni kyseessä ei ole kuitenkaan tapa, jonka pitäisi jotenkin kilpailla kreikkalaisen tavan kanssa. Molemmat tavat ovat omassa kulttuurissaan oikeita ja ilmaisevat ortodoksista uskoa.

Ristinmerkin teologia liittyy puhtaasti ristin merkitykseen kuoleman voittamisen, eli kristillisenä voiton merkkinä. Tästä ei kannata tähän enempää kirjoittaa, vastaus on jo muutenkin pitkä. Kirkkoisät kehoittavat siunaamaan ristinmerkillä päivän eri vaiheet: heräämisen, ruokailun, työn, levon jne...

isä Tuomas Järvelin
pastori Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry

isä Tuomas kirjoitti:

Hyakintos osasi antaa juuri oikean vastauksen. Netistä saa tarkan historiikin ristinmerkin tekotavan kehittymiseen, kun laittaa hakusanoiksi:

Catholic encyclopedia sign of the cross

Katolisen ristinmerkin symboliikalle annetaan tuolla juuri Hyakintoksen antama selitys.

Sen verran täydennän vastausta, että olkavarsien siunaamisella pyydetään ortodoksisessa kirkossa siunausta teoille, ja toki niiden ohjautumista oikeaan. Esim. kun pappi pukee ns. hihat jumalanpalveluspukuunsa, hän lausuu mm.

"Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet, anna minulle ymmärrys oppiakseni Sinun käskysi."

Ristinmerkin historiasta sen verran, että aluksi ristinmerkki tehtiin joko peukalolla tai etusormella ja vain kasvoihin. Siunaaminen kolme sormea yhdessä (peukalo, etusormi ja keskisormi) ja kaksi kämmenellä (nimetön ja pikkurilli) kehittyi kun alkoivat opilliset riidat koskien Kolminaisuutta ja Kristuksen luontoa. Oikean uskon korostamiseksi kolme sormea yhdessä viittaavat Kolminaisuuteen ja kaksi kämmenellä viittaavat Kristuksen kahteen luontoon: jumaluuteen ja ihmisyyteen.

Tämän kehityksen aikoihin (300-400 luvut) alkoi kehittyä myös tapa siunata laajemmalla ristinmerkillä. Aluksi ortodoksinen tapa oli vallitseva siis otsa rintakehä, oikea olkapää ja vasen olkapää.

Katolisen ensyklopedian mukaan läntinen tapa siunata avoimella kämmenellä ja vasemmalta oikealla kehittyi mystisen munkkilaisuuden myötä viimeistään keskiajalla (1200 luvulta on olemassa dokumentti, jossa nunnia kehoitetaan niin tekemään). Kuitenkin on oletettavaa, että tapa on kehittynyt länteen jo aikaisemmin.

Pyhällä ristinmerkillä voi siunata niin itsensä kuin jonkin esineen, ruoan, juoman, tai vaikka läheisensä. Ortodoksisessa kirkossa ero maallikon ja papin välillä on se, että maallikko siunaa edelläkuvatulla sormien asennolla, kun taas pappi muodostaa sormillaan kirjaimet IC XC = Jeesus Kristus.

Slaavilaista perinnettä noudattavissa ortodoksimaissa pappia tervehditään pyytämällä siunaus: kädet laitetaan päällekkäin kämmenet ylöspäin, pappi siunaa ristinmerkillä ja laskee käden siunatun kämmenelle, joka suutelee papin kämmenselkää so. Kristuksen kättä. Samalla tavoin pappi tervehtii piispaa, joka on hierarkisesti korkeammalla tasolla.

Kreikkalaisessa perinteessä tätä tapaa ei tunneta, vaan pappia tervehditään yksinkertaisesti tarttumalla käteen ja suutelemalla sitä. Samalla tavalla tervehditään kaikkia papiston jäseniä, myös diakoneja, sillä Kreikassa papit eivät saa automaattisesti ristiä kaulaansa, jolloin heitä ei erota diakoneista. Niinpä Kreikassa diakonitkin tavallaan siunaavat tämän suudelman kautta.

Yksi teoria slaavilaiselle tervehdystavalle on se, että se on laajentunut maailmalla kilvoittelevien käyttöön luostarimaailmasta. Mielestäni kyseessä ei ole kuitenkaan tapa, jonka pitäisi jotenkin kilpailla kreikkalaisen tavan kanssa. Molemmat tavat ovat omassa kulttuurissaan oikeita ja ilmaisevat ortodoksista uskoa.

Ristinmerkin teologia liittyy puhtaasti ristin merkitykseen kuoleman voittamisen, eli kristillisenä voiton merkkinä. Tästä ei kannata tähän enempää kirjoittaa, vastaus on jo muutenkin pitkä. Kirkkoisät kehoittavat siunaamaan ristinmerkillä päivän eri vaiheet: heräämisen, ruokailun, työn, levon jne...

isä Tuomas Järvelin
pastori Ortodoksisten Nuorten Liitto ONL ry

Lue lisää

Kiitos paljon, oli todella selventäviä vastauksia. =)

Siunausta ja hyvää vuoden jatkoa!

Et eritellyt, millaista ristinmerkin tarkoitusta ja tekotapaa tarkoitit luterilaisten suhteen.

Peruslähtökohtana on se, että jokainen luterilainen voi tehdä ristinmerkin ja oikeastaan pitääkin; Luther on itse kehoittanut jokaista siunaamaan itsensä pyhällä ristimerkillä. Myöhemmät maallikoiden arkailut ristinmerkin tekemisen suhteen johtuvat kai arkailusta.

Siunaavassa tarkoituksessa (kirkossa tms. ympäristössä, toimitusten tms. yhteydessä) ristinmerkin tekevät vain papit ja piispat.

akanaja kirjoitti:

Et eritellyt, millaista ristinmerkin tarkoitusta ja tekotapaa tarkoitit luterilaisten suhteen.

Peruslähtökohtana on se, että jokainen luterilainen voi tehdä ristinmerkin ja oikeastaan pitääkin; Luther on itse kehoittanut jokaista siunaamaan itsensä pyhällä ristimerkillä. Myöhemmät maallikoiden arkailut ristinmerkin tekemisen suhteen johtuvat kai arkailusta.

Siunaavassa tarkoituksessa (kirkossa tms. ympäristössä, toimitusten tms. yhteydessä) ristinmerkin tekevät vain papit ja piispat.

Lue lisää

Vielä vähän luterilaisten ristinmerkistä... Kuulemani mukaan se jäi pois yleisestä käytöstä vasta joskus 1700-luvulla. Syistä en tiedä, mutta ehkä sitä alettiin pitää jotenkin "katolilaisena".

Tekotavasta meille opetettiin luterilaisessa rippikoulussa, että luterilaiset tekevät sen samassa järjestyksessä kuin katolilaiset. Käytännössä kuitenkin taitaa olla, että ortodoksisesta vaikutuksesta myös ortodoksinen järjestys on tavallinen Suomessa. Venäjän luterilaiset käyttävät havaintojeni mukaan lähes yksinomaan ortodoksista järjestystä.