Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Onko normaalia? (masennus)

    Sain hiljattain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja lääkemääräyksen siihen päälle. Olen käynyt juttelemassa niin terveydenhoitajalla kuin lääkärillä ja seuraava etappi on psykiatrisen sh:n vastaanotto. Masennuslääkettä olen syönyt alle viikon. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen kuvitellut koko masennuksen ja ihmettelen, miksi olen edes apua hakenut. Olo ei siis suinkaan ole parempi kuin apua hakiessani, mutta en usko tarvitsevani/haluavani enää apua ja tuntuu, ettei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Kummallista, että olo oli kuitenkin niin huono, että ylipäätään hain apua, mutta sitä saatuani, en sitä enää halua. Onkohan ihan normaalia? Kellään muulla ollut vastaavia ajatuksia? Johtuuko kenties lääkkeestä?
    2<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Aineissa niin ajattelu kuin tuntemukset muuttuvat. Älä hemmetissä vedä sitä roskaa. Toiseksi, jos tunnet, että pärjäät omillasi, kannattaa perua ajat. Mikään elämässä ei voi olla niin huonosti, ettei sitä psykiatrialla saisi vielä huonommaksi.

    Äänestä

    Johtuneen lääkkeestä.Itse söin 16 vuotta sitten masennukseen ja paniikkihäiriöön lääkkeitä,jotka eivät auttaneet yhtään.Samana vuonna aloitin mun ensimmäisessä ja viimeisessä palkkatyössä.Vaikka mä voin huonosti niin uskoin lääkkeitten parantavan olotilaani sen verran että pärjäisin töissä.Toisin kävi.Kolme kuukautta jaksoin ja sitten tuli potkut.Jos en olisi niin uskonut lääkkeiden voimaan niin olisin kieltäytynyt työn vastaan ottamisesta.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ubup kirjoitti:

    Sain hiljattain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja lääkemääräyksen siihen päälle. Olen käynyt juttelemassa niin terveydenhoitajalla kuin lääkärillä ja seuraava etappi on psykiatrisen sh:n vastaanotto. Masennuslääkettä olen syönyt alle viikon. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen kuvitellut koko masennuksen ja ihmettelen, miksi olen edes apua hakenut. Olo ei siis suinkaan ole parempi kuin apua hakiessani, mutta en usko tarvitsevani/haluavani enää apua ja tuntuu, ettei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Kummallista, että olo oli kuitenkin niin huono, että ylipäätään hain apua, mutta sitä saatuani, en sitä enää halua. Onkohan ihan normaalia? Kellään muulla ollut vastaavia ajatuksia? Johtuuko kenties lääkkeestä?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu