Onko minulla masennus?

Olen miettinyt kauan onkohan minulla masennus tai joku vastaava, mutta en löydä syytä tälle (ei minulle ole käynyt mitään erityisen pahaa). Esim. Masentuneella ystävälläni on kuollut isä ja kaikkea muuta...onhan minulla kuollut läheisiä mutta ei yhtä tärkeää kuin esim. Vanhemmat. Isäni kaatui vuosi sitten (oli juonut alkoholia) ja hänelle tuli aivoverenvuoto...kyllä siitä 15-vuotias menee shokkiin kun soitetaan että oma isä makaa teholla aivot veressä lilluen. Alkoholin käyttö jatkui vielä sairaalasta päästyttyä, monet yöt jouduin rukoilla isää menemään nukkumaan kun baari-illan jälkeen tuli kotiin enkä jaksanut enää olla valveilla ja katsoa ettei lyö päätään. Yöunet olivat n. 0-4h pituisia (myös koulupäivinä). Ja toinen asia, erkaannuin parhaasta ystävästäni (hän oli ihan oikeasti kuin kaksoissisko minulle). Mutta niin siitä päästään tähän päivään elikkä tämä masennus tulee kuukauden/parin välein ja se pahenee koko ajan. Koko ajan mietin kuinka helppoa olisi vain kuolla, eri itsemurha tavat pyörii päässä, kauhea arvottomuuden tunne, tuntuu että olisin ihan yksin ja KAIKKI vihaisivat minua jopa OMAT VANHEMMAT. En jaksa tehdä mitään haluan vain makaa sängyssä ( mutta pakko esittää tekevänsä jotain koska äiti ja isäpuoli valittavat aina kun en tee mitään), haluan olla yksin, kaikki mitä olen ennen rakastanut ei tunnu enää miltään,kun olen kaveriporukassa tuntuu silti kuin olisin yksin ja kukaan ei haluaisi minua siihen,olen aina väsynyt(joskus nukun ihan liikaa ja toisinaan en yhtään),olen myös huomannut että "masennuskautena" olen enemmän äkkipikainen, monesti koulussa ja kotona meinaan alkaa itkemään koska en vaan jaksa enää ( silloin puren vain poskea ja hymyilen koska ei kukaan saa tietää että tämä pirteä,iloinen ja positiivinen tyttö on sisältä niin täynnä tyhjyyttä ja surua), joskus en vain jaksa lähteä kouluun ja on jäätävä kotiin ( tekosyynä valitettavasti jotai hyvin mainstreamia esim.mahakipu),koko ajan vakuutan itselleni ettei minulla voi olla masennusta , sehän olisi mahdotonta! Mutta joskus tulee mietittyä ettei nämä mitään normaaleja ajatuksia ole. Mutta ei minulla aina ole kauhea olla on hetkiä joina tunnen pientä iloa. Mutta yksi syy siihen että minulla ei luultavasti ole masennusta on etten viiltele (joku näkisi kuitenkin jäljet joten en halua sitä), enkä ole ikinä yrittänyt itsemurhaa (en halua vanhempien luulevan sen olevan heidän vika). Pyydän anteeksi sekaista kirjoitusta ja en saanut nyt kaikkea kirjoitettua koska ajatukset leijuivat ihan jossain muualla.. kysykää vain lisäkysymyksiä jos tarvitte täydennystä :)