Mulla alkaa hälytyskellot soida kun luen täällä kommentteja, joissa puhutaan uhrin asemassa narsisti omistaen. Ainakaan itse en ole ikinä edes ajatellut noin. Mistä tuo kertoo kun puhutaan omistavasti narsistista?
Mitä puhetta on "minun narsistini"
Ehkänehkäei
19139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täällä on ainakin toi yksi pöhkö "minun narsistipsykopaattini"-juttuineen mitä olen aina ihmetellyt itsekin.
Minä kerron omaa tarinaani toisinaan, vastailen, kommentoin ja kysyn.
Minulla on omakohtainen kokemus narsistiksi luokittelemastani henkilöstä, jonka olen myöhemmin luokitellut myös psykopaatiksi.
Käytän hänestä kieltämättä hiukan omistavaa nimityistä "minun narsisti-psykopaattini."
En tunnista sinun nimimerkkiäsi, että en tiedä enkä tunne sinun tarinaasi.
Pitäisikö minun hälytyskelloni soida, kun jotakin vaivaa minun kirjoitustyylini jopa niin paljon, että tekee siitä oman aloituksen...?
Olen huomannut, että muutama muukin on ainakin toisinaan ottanut käyttöön samanlaisen omistavan ilmauksen. Minua ei haittaa ollenkaan. Ihan hyvä, että hyväksyy asiansa ja on sinut tapahtuneen kanssa niin paljon, että kykenee edes kirjoittamaan vähän vapautuneemmin.
En ole aikonut alkaa käydä omistusoikeudesta kiistaa oikeasti, vaikka leikillisiä sanailuja palstalla on asiasta käytykin. Kerrankin joku väitti saunoneensa minun narsisti-psykopaattini kanssa :)
Täällä palstalla yhdistävä tekijä on juuri tuo narsismi/narsisti. Se on niin suuri möhkäle sisälläsi, että se on jopa osa sinua. Moni pitkäaikais-sairaskin puhuu sairaudestaan samoin...diabetekseni,,epilepsiani,,jne. Ehkä se juontaa juurensa narsistin lapsenomaisuudesta, jota ehkä hieman säälitäänkin menetiedä sitten?
"Ehkä se juontaa juurensa narsistin lapsenomaisuudesta, jota ehkä hieman säälitäänkin menetiedä sitten?"
Tavallaan. Kyllä hänestä vähän sellainen fiilis tuli ja jäi. Siitä minun narsisti-psykopaatistani.
https://www.youtube.com/watch?v=lUxycEg_cdk
"Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla
Mut sun lähelläs mieli peilityyni on"
Muistan tämän kappaleen niiltä ajoilta kun se juttu hajosi.
Kaipasin ja kuuntelin tätä kappaletta.
Oli niin totta, että hänen lähellään mieleni oli juuri tuollainen peilityyni...
Ehkä otin oikeudekseni tuntea oloni peilityyneksi edelleen, vaikka hän ei oikeasti olekaan lähelläni.
Pidän ajatukseni omasta narsisti-psykopaatistani.
Mutta tämän ketjun aloituksen on tehnyt vanha tuttumme palstatorlli ;
Ja taas trollikortti esiin. Vaihda lehmä jo levyä.
Olen sentään kokonainen lehmä, sinä pelkkä lehmän p_n reikä.
Täällä on ihan hyviä arvioita. Osittain kyse on narsistin lapsenomaisuudesta. Suhde narsistiin on kuin aikuisen ja lapsen suhde koska narsistia joutuu jatkuvasti rajoittamaan, että se ei tuhoaisi sinua. Henkinen trauma taas on niin syvä, että narsisti tulee osaksi minuutta. Minä käytän myös " minun narsisti" muotoa kuvaamaan tilaa jossa minä olin ainoa jolle helvetti tehtiin ja kaikki muut kuului hoviin. Kyse oli todellakin minun narsistista. Kaikille muille ihminen oli empaattinen ja hyvä. Minulle hän oli uhkaileva ja väkivaltainen. Milloin uhkasi tappamisella, raiskaamisella ja ilmoitti tuhoavansa minut. Siihen päälle mitätöintiä, vainoamista, haukkumista ja kaikkien sanomisteni kääntämistä ylösalaisin. Tekaistuja rikosilmoituksia ja viranomaisten manipulointia. Verenpaineeni todellakin saa kohomaan kun kuuntelen hovin lepertelyjä kuinka ihana tämä ihminen on ja puhuu ikävistä puolistani jotka on lähinnä se, että minä pistin vastaan narsistille niin kuin vanhempi pistää kiukuttelevalle lapselle joka tyrannisoi. Kyllä minulla silloin on narsisti eikä kenelläkään muulla. Kaikilla muilla on ihminen jonka minä olen nähnyt elämässäni vain koukutusvaiheen aikana ja sen jälkeen se on hävinnyt.
Kun kerron ainoastaan omakohtaisia kokemuksia narsismista. Ja vanhempani on tällainen persoonallisuushäiriöinenhenkilö. Enkä tiedä, kuinka muuten toisin sen omakohtaisen kokemukseni muuten julki. Käytän kirjottaissani tästä kokemuksesta muotoa *narsistivanhempani*.
Ihan ymmärretyäviä selityksiä. -tytär- , narsistivanhempanihan on juuri oikein sanottu.
Näkee kuinka itsekylläisiä jotkut ovat suuren egonsa kannatuksessa. Häiriinnytään ja valitetaan muutaman genetiivin käytöstäkin.
Käytän muotoa "minun narsistini" , kun en halua korostaa onko kyseessä isäni vai äitini, vai ystäväni, vai työtoverini, siis kun en halua korostaa missä suhteessa henkilöön olen.
Koen kohteliaammaksi ja vähemmän henkilökohtaiseksi ilmaista asian hieman abstraktisti: Minun narsistini onhan esim sanassa ystävänikin tai sukulaiseni jne. omistusmuoto
Aivan. Ehkä tämä "minun narsistini" hätkähdyttää joita kuita paljaudessaan, siinä että jollakin on narsisti niin lähellä, että se on hänen... minulla jopa narsisti-psykopaatti. On siinä lottovoittoa kerrakseen.
Minusta se minun narsistini tai psykopaattini on ehkä hitusen humoristinen ja siten raskasta asiaa keventävä. Koen että sillä tavoin asiaa voi hieman etäännyttää itsestään abstraktimmalle tasolle.
Siis koen sen juuri päinvastoin kuin siten että olisi jostakin minulle kovin henkilökohtaisesta tai omistamastani kyse. Jos sanoo minun ystäväni, niin ei kai sekään varsinaisesti tarkoita, että kyseisen henkilön jotenkin omistaisi.
Minun narsistini on minulle tunteellisesti neutraalin kuuloinen.
esim. ystäväni sana on niin tunteita herättävä.
En tiedä käyttäisinkö koko palstaa, jos ei voisi käyttää tätä sanamuotoa
"minun narsistini" kertonee melko paljon kyllä kirjoittajasta. Kukahan on se narsisti?
niin joku kirjoittaa minun narsisti-psykopaattini, onko se sillä jossakin häkissä?
Puhuu kuin kissastaan tai koirastaan :=)
Tavallaan... tavallaan on häkissä...
Miksi asia vaivaa yleensä ketään?
Vielä täällä? Eikös sun pitäny vaihtaa maisemaa?
On helpompi kirjoittaa narskustani kun alkaa selitteleen että narsisti jonku kanssa olen yksissä.Täällä joutuu toisinaan hyvin helposti väärin ymmärretyksi.Joku vielä käsittää että kyse on vaikka naapurin isännästä.Itelläni ei ainakaan asian kanssa ole sen kummempaa ylpeilemistä.Eikä se ole kenekään muunkaan kirjoituksista pistänyt silmään.