Jaksan juuri ja juuri käydä töissä, sekin on ollut vaakalaudalla. EN jaksa hoitaa kotitöitä (ei ole lapsia) ja olen surullinen. Olen lihonut masennuksen takia koska en jaksa liikkua ja syön liikaa. En tiedä mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Voimat vain vähenevät päivä päivältä ja olen menettämäss elämän ilon.
Masennuin eron jälkeen (jätettiin).
apujatarviin
12114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voihan :'( Jos minulla olisi taikasauva, heilauttaisin kaikki murheesi pois.
ei ap. käy töissä. oulun trolli aina täällä.milloin se töitä muka ehtii tehdä
Ei ole sitten multa.
älä menetä ystävä.
Mä masennuin eron jälkeen koska en meinannut päästä erosta huolimatta eroon entisestäni. Se piinasi ja roikkui minussa kuin takiainen loppuun minut polttaen.
Minulla sama ongelma. Hän pyörii jatkuvasti mielessä ja mukana. Tekisi mieli soittaa hänelle joka päivä...
Mä vihaan exäni roikkumista ja takertumista.Löytäis jo uuden ja antaisi mun olla
tämä viesti sai minut itkemään, ajatteleekohan hän minusta noin:'(
Eiköhän tuo ole luonnollista eron jälkeen käydä läpi ne eri tunteet, joita ero herättää. Itsekin olen tullut jätetyksi ja ollut masentunut ja aikansa itkenyt, se on luonnollista siihen tilanteeseen nähden. Mutta muista myös rakastaa itseäsi ja mieti sekä hakeudu niiden asioiden pariin mitä teit ennen häntä. Onhan sinulla se omakin elämä siellä taustalla. Muista syödä, nukkua ja varsinkin pakottaa itsesi liikkeelle. Masentuneelle liikunta on lääke. Työpaikkasi varmaan tarjoaa työterveyspalveluita ja myös niitä sinun kannattaisi hyödyntää ja käydä juttelemassa tilanteestasi ammatti-ihmisen kanssa. Joskus ihminen tarvitsee ulkopuolista tukijaakin erotilanteeseensa, kun yksin ei jaksa.
Otan sotaa. Tsemppiä.
Avioero on niitä pahimpia paikkoja, mihin ihminen voi joutua. Siitä kyllä selviää, mutta toipuminen kestää todella pitkään. Ainakin mulla se kesti. Tulee ne itsesyytökset ym. koluttua moneen kertaan (unissakin). Säälittää sekin, miten lapsi, joka on viaton, siitä selviää. Se on melko kova elämänkoulu aikuisiällä. Tulee mieleen monta kertaa, miten sen olis voinu välttää. Aloittajalle tsemppiä. Muista liikkua joka päivä. Pienikin liikunta auttaa ja piristää mieltä. Ulos on mentävä. Ihmisiin, vaikka kuinka vaikealta tuntuu. He ymmärtävät, jos annat heille tilaisuuden. Ei eroaminen ole harvinaista, muuta kuin itselle tietenkin.
Yllättävä ero on todella vaikea tilanne. Itse pysyin kasassa lasten ja työn ansiosta, pakosta. Olo ei kuitenkaan kohentunut vuosienkaan jälkeen.
Jouduin hakemaan ammattiapua, suosittelen. Jos lapsia ei olisi, olisin varmaankin joutunut täysin hunningolle. Koska sinulta puuttuu tuollainen suojeleva tekijä, suosittelen erityisesti. Työterveyspsykologi, aluksi.
Yritä jaksaa, kunnes saat apua. Toki muutenkin.