Oletko sä itse huomannut

asia on näin, että en ole koskaan ollut ahdistelijastani kiinnostunut, jos hän on aloittaja. Mitään ristiriitaa ei ole koskaan ollutkaan, hänelle ei vain mene jakeluun, että naisen ei on ei. Mitä hanakammin hän yrittää, sitä vastenmielisemmäksi hänet koen. Täytyy näyttää tämä myös hänelle jatkossa paremmin, jotta menee perille. Nyt olen vain yksinkertaisesti ollut katsomasta häneen päinkään, eteenkään jos olen ihan vierestä ohi kulkenut. Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa; ei vois vähempää kiinnostaa, mutta se tulee siis näkyä selvemmin myös naamastani. Ellei korrekti toimintani muuton pure.

Sepäs oli herttaisesti lohkaistu!

Määkin taidan olla luulen

Mitä tunteiya sinä olet piilotellut?

kyaynpävaan kirjoitti:

Mitä tunteiya sinä olet piilotellut?

Kun on ihastunut muttei tunteet kohtaa mut silti pelleillään niin vähän jännitettähän siitä syntyy... Ettei oo liian innokas vaikka toivookin liikoja. Kun toinen tuntuu läheiseltä on vaikea säilyttää rajoja ja muistaa ettei tunnu toisesta yhtä läheiseltä. You know.

Voipi olla, mutta onhan yleisestikin niinkin, että monesti ihmiset tekevät omalla käytöksellään selväksi ettei mitään liian tuttavallisuuteen viittaa sovi toiminnoissaan tehdä.

Siihen tyyliin, että miten tuollainen hlö kuvittelee voivansa puhua hänelle, kun hlö alkaa pelkäämään joutuvansa liian tuttavallisiin "väleihin" jonkun epämiellyttävän kanssa.

Onhan siinä monet keinot tehdä selväksi, ettei tuttavallisuuden/ystävällisyyden ilmaisuja kaivata, jotta voi säilyttää asiallisten rajojen ulkopuolelle ihmisiä. Small talkitkin on kiellettyjä, kun pelkäävät mihin se ihmisen kanssa johtaa (yleisesti ottaen ei mihinkään, harvat ovat pakkomielteisiä narskuja..).

Usein ihmiset aloittavat tuttavallisuudet välittömissä tunnelmissa, kunnes joku tilanne saa varautuneeksi eikä alkuaikojen välittömyyttä saavuteta tai sitten toinen toimillaan "näyttää" ne rajat mihin toinen hänen suhteensa kuuluu. Right?

rightorwrong kirjoitti:

Voipi olla, mutta onhan yleisestikin niinkin, että monesti ihmiset tekevät omalla käytöksellään selväksi ettei mitään liian tuttavallisuuteen viittaa sovi toiminnoissaan tehdä.

Siihen tyyliin, että miten tuollainen hlö kuvittelee voivansa puhua hänelle, kun hlö alkaa pelkäämään joutuvansa liian tuttavallisiin "väleihin" jonkun epämiellyttävän kanssa.

Onhan siinä monet keinot tehdä selväksi, ettei tuttavallisuuden/ystävällisyyden ilmaisuja kaivata, jotta voi säilyttää asiallisten rajojen ulkopuolelle ihmisiä. Small talkitkin on kiellettyjä, kun pelkäävät mihin se ihmisen kanssa johtaa (yleisesti ottaen ei mihinkään, harvat ovat pakkomielteisiä narskuja..).

Usein ihmiset aloittavat tuttavallisuudet välittömissä tunnelmissa, kunnes joku tilanne saa varautuneeksi eikä alkuaikojen välittömyyttä saavuteta tai sitten toinen toimillaan "näyttää" ne rajat mihin toinen hänen suhteensa kuuluu. Right?

Epäselvää tekstiä oli vähän niin etten ihan ymmärtänyt. Jos joku on aiemmin roikkunut perässä kuin koira tai vastaavasti yhteistä epämiellyttävää historiaa on jo takana, saa ja pitää ollakin vähän varautunut. Tilanteessa jossa käytös viittaa mutta toinen ei puhu suoraan. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveria edes small talkin verran. Ei kaikissa tilanteissa.
Jos taas on itse saanut jo pakit on mielestäni ihan huomioonottavaa yrittää vähän rajoittaa omaa innokkuuttaa. Vaikka se sitten näkyy ehkä jossain muussa yhteydessä. Molemmat puolet koettu.

Noinhan se yleisesti ottaen on suoraan sanottuna. Turha sitä on muuksi kuorruttaa (mitä täällä näyttää yleisesti leimattavan-spekuloidaan käytösten takana olevan ties mitä, kun ei riitä todellisuus)

edelläoleva kirjoitti:

Epäselvää tekstiä oli vähän niin etten ihan ymmärtänyt. Jos joku on aiemmin roikkunut perässä kuin koira tai vastaavasti yhteistä epämiellyttävää historiaa on jo takana, saa ja pitää ollakin vähän varautunut. Tilanteessa jossa käytös viittaa mutta toinen ei puhu suoraan. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveria edes small talkin verran. Ei kaikissa tilanteissa.
Jos taas on itse saanut jo pakit on mielestäni ihan huomioonottavaa yrittää vähän rajoittaa omaa innokkuuttaa. Vaikka se sitten näkyy ehkä jossain muussa yhteydessä. Molemmat puolet koettu.

keskusteluunne. Ei tietoa minkä ikäisten toiminnasta nyt puhutte, mutta eiköhän aikuiset hallitse (yleensä) pelisäännöt näissä tapauksissa:

-- Yksipuolisesti ihastunut yrittää parhaansa mukaan kuolettaa tunteensa. (Ei se tietenkään käy hetkessä)

-- Pakit antanut ei rehentele eikä leiki häneen ihastuneen tunteilla, vaan suhtautuu tähän ystävällisen asiallisesti vastaisuudessakin. Ja jos oikein fiksusti haluaa käyttäytyä, niin suostuu myös keskustelemaan asiasta jos se toisen ylipääsemistä helpottaa.

Kaikki muu toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille.

Tietysti osa voi säilyä ystävinä tapahtuneen jälkeenkin. He, jotka puhuvat asiat halki ja ovat sitä mieltä että ystävyyden säilyminen on 'hetken hairahdusta' tärkeämpää. Tällöin taustalla ei kuitenkaan ole mitään ei-toivottuja epämiellyttäviä kokemuksia.

Niin niin niin, kukaan sellaista "syyllistämis" paskaa kaipaiskaan.
Sinä silloin sitä ja tätä.

Ihmiset (yleensä) tietävät toimintansa taustat ja virheensä. Luulisi siis huomaavansa omansa myös eikä vain toisten.

Sivustapompsahdin kirjoitti:

keskusteluunne. Ei tietoa minkä ikäisten toiminnasta nyt puhutte, mutta eiköhän aikuiset hallitse (yleensä) pelisäännöt näissä tapauksissa:

-- Yksipuolisesti ihastunut yrittää parhaansa mukaan kuolettaa tunteensa. (Ei se tietenkään käy hetkessä)

-- Pakit antanut ei rehentele eikä leiki häneen ihastuneen tunteilla, vaan suhtautuu tähän ystävällisen asiallisesti vastaisuudessakin. Ja jos oikein fiksusti haluaa käyttäytyä, niin suostuu myös keskustelemaan asiasta jos se toisen ylipääsemistä helpottaa.

Kaikki muu toiminta kuuluu mielestäni teini-ikäisille.

Tietysti osa voi säilyä ystävinä tapahtuneen jälkeenkin. He, jotka puhuvat asiat halki ja ovat sitä mieltä että ystävyyden säilyminen on 'hetken hairahdusta' tärkeämpää. Tällöin taustalla ei kuitenkaan ole mitään ei-toivottuja epämiellyttäviä kokemuksia.

Kun olisivatkin. Jotkut "aikuiset" taas laittaa kaverinsa perään yllyttämään vaan lisää ja sit lopuksi saavat oikein mojovasti kieltää kaiken ja syyttää harhaluuloista.
Muuten samaa mieltä mut en tosta tunteiden kuoletuksesta. Sitä ei tarvii tehdä. Kunhan ei vaivaa. Lue yltä, kunhan kaikki pelaa siinäkin puhtain paperein.
Jos oikein ärsyttää voi kyllä kieltäytyä myös kaikesta viestinnästä eikä aina tarvitse miellyttää toista jos toisen käytös ei miellytä sua.

Niin, eikö (yleensä) toisen motiivit tule selväksi jos välittää antaantua välittömään ja puhtain paperin toimintaan? Miksi tarvittaisiin "tarkkailua" toisen suhteen, itsensä "suojelemista" siten että "kiinnittää" kuitenkin itsensä toiseen ?

Jos lopulta ei kuitenkaan halua? (sitä ihmistä). Iskee neidoille ronskien puheiden jälkeen rimakauhu, siveys ja säädyllisyys, antaantuvat vain itsensä "suojelemiseen". Ihan vapaasti, toiseen ei kuitenkaan sovi "ankkuroitua" ja peilata syyllistämis efektin kautta toista.

Usein käy myös ihmissuhteiden kanssa siten, että ihmiset vain ovat välittömiä, ilman taka-ajatuksia, tietoista toimintaa toisen suhteen, sitten kun toinen voi ihastua, voi toinenkin ajatella, ihanko totta, tässähän mä olen, sen suuremmin sitäkään ajattelematta.

Sitten voi neidoille tulla hypergamia jakso, viittiskö tuollaista, saahan sitä ehkä parempaa, käännetään, väännetään pienestä draamaa, puolen vuoden päästä avataan silmät, missä se toinen nyt luuraa..

Tähän monet neidot sanovat, että tietäisitpä vain miltä tuntuu, kun ne helposti kiintyvät miehet lähestyvät, kun heille erehtyy liian tuttavallisesti hymyilemään, tietäisitpä!

Siinä kylmät "small talkit" tulee opittua. He, miehet kun saavat lähestyä ensiksi neitojenkin mielestä heitä, kassaneitoja tai muuten heitä palvelemaan joutuvia tuttavallisemmin, ja koska he ovat siinä tilanteessa"pakotettuja" myötäilemään, herättää se kiintymystä miehissä. Saavat edes jostain huomiota kunnes neidot huomaavat joutuneensa yksipuoliseen asemaan, tulee vastareaktio.

Noissa tapauksissa onkin suotavaa tarkastella itse kunkin, että onko ihminen vain asemansa takia myötäilevä ja synnyttää sen takia sellaisen vaikutelman että häntä voi lähestyä tuttavallisemmin kuin normaalissa one on one tilanteessa.

Jolloin eikö niin ole suotavaa antaa tilaa toisen omanlaisensa kus..

monenlaistanähnyt kirjoitti:

Kun olisivatkin. Jotkut "aikuiset" taas laittaa kaverinsa perään yllyttämään vaan lisää ja sit lopuksi saavat oikein mojovasti kieltää kaiken ja syyttää harhaluuloista.
Muuten samaa mieltä mut en tosta tunteiden kuoletuksesta. Sitä ei tarvii tehdä. Kunhan ei vaivaa. Lue yltä, kunhan kaikki pelaa siinäkin puhtain paperein.
Jos oikein ärsyttää voi kyllä kieltäytyä myös kaikesta viestinnästä eikä aina tarvitse miellyttää toista jos toisen käytös ei miellytä sua.

Tsori, siis jotkin kaverit osaa kyllä ihan itse laittamattakin toisen "puolesta". Näinkin olen ymmärtänyt. Yllä oleva taas kuulostaa kovin - hmm - en mä ainakaan etsi parempia vaan sitä YHTÄ josta pidän. Eipäs oleteta.

Tuntuvat "osaavan".

Hypergamian sanotaan olevan sellaista, jossa ei etsitä vain sitä yhtä, josta pitää, vaan useamman joukosta voi tehdä tarkkaa selektiivistä valintaa, johtuen siitä että katsotaan parisuhdemarkkinoita tietyllä opitulla tavalla. Siis siten, miten asemmoi itsensä ja toisen tietylle akselille, ja muut vaihtoehdot samalle akselille, jolloin kyse ei ole vain yhdestä ihmisestä, ja miltä hän vaikuttaa, vaan siltä mikä on se mielikuva ihmisestä mille hänen katsotaan tuolle askelille asettuvan.

Onko tuo oletus? onko se tuntematon käsite, että ihmiset tekevät selektiivistä valintaa?

Mikä johtaa tuollaiseen hypergamia jaksoihin,kun jäädään vain asemoimaan toista siihen akselille, eikä huomata ihmistä itseään sinällään. Joka laitetaan todistelemaan elämänsä, ja persoonansa olemassaolon oikeutusta.

Toisaalta, useat sinkkupalstalaiset ja feminismin vastaiset näkevät hypergamiaa myös sellaisessa vaiheessa, jossa jo epämiellyttäväksi koettu henkilö suljetaan selkeillä toimilla oman elämänsä ulkopuolelle (tai pyritään siihen). Sehän on ihan oikeutettua, jokaisella oma elämänsä ja oikeus pitää se sellaisena kuin haluaa.

Kyse ei silloin ole siitä, että olisi edes päässyt selektiiviseen vaiheeseen, jossa hypergamia selvitystä pääsisivät kaverijoukkoineen tekemään, palastelemalla, mittailemalla, miettimällä olisko kodinturvajoukkoihin sopiva ja miksi ei ole, ja ne miksi ei olisi saavuttaa hysteriassa suuremman kannatuksen.

Todista.

Mitä tuollaiset ihmiset sitten odottavan toisen tekevän, teeskentelevän ettei huomaa tuollaista hysteriaa taustalla? kuvittelevatko he että he voisivat (voivatko he tosiaan) teeskennellä etteivät asemoineet toista itseään alemmaksi, joillakin opituilla kuviolla, kun ovat olleet jossakin vaiheessa liian haluttuja, ja se ajatusmalli on jäänyt päälle? jolloin he odottavat sellaista "miehistä" toimintaa, missä mies valloittaa ja ihailee, ja naisen osaksi jäisi vain myötäileminen ja tiedotonta esittäminen?, jotta hän voisi esittää viatonta? (asiat vain tapahtuvat, eikä hänellä olisi osuutta asioihin).

Tuntuu, että luulevat voivansa teeskennellä, että se heidän suorittama alitajunteinenkin selektiivinen valikoiminen kaikkinen arvosteluineen pitäisi jättää huomioimatta ja kuvitella, ettei toinen huomaa sellaista, ja heitä pitäisi vain arvostaa, vaikka he piiloutuvat/piilottelevat itseään niin kauan, kunnes tulee täysi välirikko tai toinen suostuu heidän teeskentelevään tapaan esittää toiselle yhtä ja toisille toista. Sellaista vedätystä, jossa tavoittelevat jotakin mikä sillä hetkellä tuntuu akselille sopivan.

Sekä miehet että naiset käyttävät sopivassa tilaisuudessa hypergamiaa, tietoista suunnittelua, häiriten useampia ihmisiä käytöksillään. Ylläpitävät kuvitteelisia asioita ja mielikuvia.

Näiden asioiden suhteen tulee herkästi punainen vaate, jos ja kun huomaa tuollaisia taipumuksia, osittain siis opittuakin alitajuntaista "kulttuurioppia", jossa on sekoitus hypergamiaa että uskomuksia siitä, miten asemoi miehet ja naiset eritavalla akselilleen.

Toisin sanoen ei arvosta naista samalle tasolle akselillaan kuin miestä (vaikka siis naispuolinen tarkastelisi asiaa). Opittuja asenteita ja käytösmallinnuksia.
Keskenkasvuisuutta,jossa on selvinnyt eteenpäin vain myötäilemällä ja "näkemällä" miehet mielikuvana (oli ne sitten oikeasti minkälaisia tahansa, mitä eivät pysty käsittelemään), ja peilaavat sitten naisen asemaan tuota vasten.

Pystyvät kohtelemaan naista siten, miten eivät iki maailmassa uskaltaisi miestä kohdella. Puuttuu näkemys tasa-arvoisuudesta ja ihmisen arvostamisesta sellaisenaan, ilman akselilinjaa ja opittuja asenteita.

Siinä on vain alkuunsa sellainen turn-off, joka kynnyksen muodostaa. Laimenenee jos ihmiset persoonina kohtaavat toisensa,ilman akselilinjoja.

Ei välttämättä, onhan tuollaiset asenteet ja käytösmallinnukset jotain käsittämätöntä.

Tiedän. Aikanaan ainakaan minä en nähnyt metsää puilta. En halunnut lähteä kanssasi ulos leikkimään silloin, en ennen kuin tietäisin oletko edes tosissasi. Olisinpa suloinen kaiku sinun metsässäsi...

Miehelle toteamus.. joskus olin ihan liian tosissani.

No etpä tietenkään, koskaan.

Mitä sä haluaisit sit kuulla? Selityksen mihin?

Täsmennystäpyydän kirjoitti:

Mitä sä haluaisit sit kuulla? Selityksen mihin?

Selityksen siihen, mikset voinut vastata, kun pyysin kahville. Miksi annoit mun jatkaa omissa kuvitelmissani, mikset voinut sanoa heti kun tuntui siltä, että ei kiinnosta? Mikset kieltänyt minua tyhmäilemästä? Nautitko siitä että tein itsestäni pellen?

Mä en ainakaan nauttinut. Olet varmasti eri. Mua ei pyydetty kahville, muita juttuja kyllä kyseltiin... Sun puolesta pahoillaan. Sä et ole pelle vaan rohkea. Se toinen on pelle jos ei vastaa edes mitään. Se että toisesta pitää on kohteliaisuus.

Vai että kaksinaamainen... oletko siiamilainen kaksonen?

Anteeks.. jännitti tieten.

Niin tein. Varmaan samoin mäkin olisin tulkinnut. Taisithan sä yrittää muutamaankin kertaan lähestyä samoin tuloksin. En uskaltanut luottaa. Nyt luotan, oonhan mä nähnyt miten sä katsot mua. Ja kaikki muut pienet jutut...

Olen jo melkein luopunut toivosta. Olisiko meillä vielä siis mahdollisuus?

Tärkeäootmulle kirjoitti:

Olen jo melkein luopunut toivosta. Olisiko meillä vielä siis mahdollisuus?

Olisi.

Tärkeäootmulle kirjoitti:

Olen jo melkein luopunut toivosta. Olisiko meillä vielä siis mahdollisuus?

Jos olisit hän niin ehdottomasti. Mutta mistäpä sen tietää täällä...

Kerro se sitten pian hänelle, joka on sulle tärkein. Sillä minä haluaisin kuulla, jos olisin hän. Ei meistä kukaan osaa lukea ajatuksia.

Liianpitkävälimatka kirjoitti:

Jos olisit hän niin ehdottomasti. Mutta mistäpä sen tietää täällä...

Ilmeisesti et ole se, joka mulle tärkein, koska mitään ei kuulu. Pallo on kuitenkin sun kulmassa.

Lähestyneeseen intohimooni. Miten se näkyi? Teinkö jotakin sellaista?

Et varmaan, mutta joku teki. Oli ehkä vaan ihan oma "hölmö" itsensä. Ei intohimo tietenkään ole ihan kaikki, mutta sellainen, josta oikein paljon tykkää, herättää sitä eniten.

Vaan kun eipä ole ollut irl olematta. Sehän se. Jos niin väittää niin valehtelee. Sana sanaa vastaan. Ei ne sanat yksin vaan se tapa. Flirttailua en ymmärrä enää pakkien päälle. Ymmärtäisin jos olisi ollut joku muu mutta kun..

Ensin oli ne selkeät pakit hämmennyksissä, ne oli sulle hyvin yksiselitteiset. Ja olinhan mä torjunut muutenkin sun lähentymisyritykset.

Vastentahtoisesti tunnustin itselleni et mulla on tunteita sua kohtaan, varmasti olit huomannut ne. Harmitti kun tuntui että vaan pelaat ja tarkoitus lähinnä päästä samaan sänkyyn... Tosin jälkikäteen ajatellen olis houkuttanut sekin.

Flirttailin koska halusin osoittaa että pidän susta. Aika ristiriitaista muttei oikein ole sopivia sanoja eikä sopivaa hetkeä niille.

Olen ehtinyt miettiä asiat läpi ja tajusin että sulla on täytynyt olla tunteita mua kohtaan. Jotenkin tuntuu että vieläkin on, kun olet käyttäytynyt niin kuin olet. Kuumottava ajatus. Tunnustan etten mäkään ole todellakaan mitenkään neutraali sen asian suhteen.

Mitä jos se varattu on menettänyt sydämensä? Menettäköön vaan, niinkö.

Julmaahan se olis, ellei sydän sydämestä. ;)

Sydän sydämestä toisessa tilanteessa. Varattu on kuitenkin varattu, turha rikkoa kovin montaa sydäntä in the process. Tulee niitä toisiakin komistuksia tai sitten elelen onnellisena itsekseni.

Tähän sanoisin että ei voi. Tässä tilanteessa en odota mitään. Kunhan kirjoittelen täällä ja jatkan elämää.

Sinä tunnut selvästi pelkäävän itsesi nolaamista: Et halua näyttää millään tavoin toiselle ihmiselle, että välität hänestä, koska et halua tulla missään määrin torjutuksi.

Tuliko mieleesi, että jos kaipaamasi henkilö on joskus vapaa, hän etsii seuransa niiden joukosta, jotka olivat häntä kohtaan ystävällisiä ja empaattisia jo silloin, kun hän ei ollut vapaa. En minä ainakaan odota ystävällisyyttä sieltä taholta, mistä on aiemmin ollut tarjolla vain RISTIRIITAISTA VIESTINTÄÄ ja/tai KYRÄILYÄ ja/ tai VAIKENEMISTA.
Miksi odottaisin?

Seurani haen tulevaisuudessa sieltä, missä vastaanotto on aiemmin ollut ystävällistä, avointa ja spontaania.

Oliko tämä miehelle vai naiselle?

Voisin mä "hänen" kanssaan mielellään vaihtaa ajatuksen pari, tai useammankin ja keskustella asiat selviksi. Ei vaan taida onnistua.

Kyllä se aika tulee. On luotettava siihen, että oikea ajankohta keskustelulle tulee. Ihmisen onnistuminen tällaisissa asioissa on LÄHES AINA suoraan verrannollinen siihen, miten halukkaita he ovat onnistumaan.

Ja niin on tuokin koettu

Hahahaa. Verry funny! Saat unelmoida. No, no, never gonna get it. ; )

JpGr=

Ai sulla on kierroksissa kummatkin?

Tietenkin. Koko muumilaakson väki :)

Olen tässä keskustelussa vain Pölyä tuulessa -nimimerkillä, ja puhun lähinnä vain sinulle, vaikkakin "yleisön" nähden.

Naisten naurattajiin en tavoittele yhteyttä.

Oletko sinä psyykeltäsi normaali?
Et taida olla.

Puheesi ainakin ovat niin asiattomia, että onneksi en joudu keskustelemaan kaltaistesi kanssa IRL.

Ovatko kaikkki naimisissa olevat sinusta "peräkammarin tyttöjä"? Minä luulin asian olevan aivan päinvastoin.

Psykopaatti.

Miksi joku nauttisi toisen tunteilla leikkimisestä? Tosin pelkäsinhän joskus itse samaa eräästä miehestä... Mä en ainakaan harrasta niin halpoja huveja. Saa niitä solmuja vahingossakin tehtyä.

oletsiis kirjoitti:

Psykopaatti.

Papaatti

Ei kuulukaan T.
En puhunut sinulle.
Enkä ole ottanut mitään.
Pitääkö sinusta olla huumaavien aineiden vaikutuksen alainen, jos kaltaisesi naisten naurauttajan keskusteluseura ei kiinnosta tai innosta?

Jos ogelmasi on, ettet tapaa tosielämässä, niin kuinka ikinä voit tavata kasvoista kasvoihin?

Ei ole ongelmani, etten tapaa kasvoista kasvoihin. En koe sitä ongelmaksi. Asiallista puhelin keskustelua lähinnä kaipaan, nyt.

Oletko joku yliseksuaalinen mies,
kun näet ainoaksi vaihtoehdoksi keskustelulle FYYSISEN, KASVOKKAIN TAPAAMISEN?
(Tekisipä mieli kysyä, oletko yliseksuaalinen amfetamiinin käyttäjä, kun ei puhelinkeskustelu, vailla fyysistä kontaktia riitä.)

Rasistiksi? Kuka ei ole rasisti, ja miten rasismi aiheena liittyy tähän keskusteluun?

Onko "SuklaaBrownie" värillinen nainen?

mieluummin lähellä ;)

eli et osaa päättääkö? monta vaihtoehtoa siis?

vitun snobi,.,.,