olisi niin ihanaa kun uskoisi kaiken

Olisihan se. Ja että maapallo olisi sydämen muotoinen. ;)

Kirjoituksesi kosketti. Älä menetä uskoasi ihmisiin.

Minäkin olen ollut joskus oikea sinisilmä. Valitettavasti kaikkein isoimmat p*skiaiset osaavat kyllä opettaa kaikkein sinisilmäisimmille miten raadollista voi olla maailma ja elämä.

Kun upoksista on selvinnyt takaisin pinnalle, on kasvanut lempeämmäksi muita kohtaan ja näkee paremmin ihmisten sisäisen kauneuden ja elämän ihmeellisyyden. Ainakin omalla kohdalla kävi niin. Ei siis yksistään huono juttu...

Luottamuksen uudelleen rakentaminen ja avoimuuden takaisin saaminen voikin olla pidempi prosessi. Kun ei halua ottaa riskiä joutumisesta uudelleen syviin, tummiin vesiin. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.

Sanoisin, älä ole liian sinisilmäinen mutta älä menetä uskoasi elämään ja toisiin ihmisiin. <3 Jaksuja!

Tiedätkö, muistan, kun isäsi sanoi sinulle,ettei sinusta mitään tulisi.
Jäi mieleen.
Ihmettelin, kuinka kukaan voi sellaista sanoa.

Mutta...... Kerran hän sanoi minullekin... Oletko noin nolla..en enää muista yhteyttä, lopulta hän luotti minuun.
Sanoi mm; tutustaan, kauniisti, joka oli ryyppäillyt, hänellä oli sellainen elämänvaihe......

Anna hänelle anteeksi, hänkin on varmaan miettinyt asiaa....