.. ja ev lut pyhäkoulun kanssa ne olivat ensikosketukset Jeesukseen ja uskoon.
Paras lapsuuden ystävä perheineen olivat siis lestadiolaisia.
Pidin heitä tavallisina ihmisinä, toki ihmettelin miks ei saanut katsoa telkkaria, tai pikkuhousut saanut näkyä pesukoneessa.
Myöskin kerran yrittäessäni houkutella ystävääni johonkin, mikä ei näköjään ollut sallittua, perheen isä sanoi minulle, pikkutytölle, että olis parempi jos myllynkivi laitettaisiin kaulaani ..
No, kaikesta huolimatta pidin perhettä ihanana ja normaalina.
Myöhemmin perheen Isä menehtyi, ja moni perheestä jätti uskonsa, ainakin seurakuntayhteyden.
Mietin sitä usein, miksi niin oli käynyt, miksi heistä suurin osa oli jättänyt Jeesuksen.
Itse tuli myöhemmin uskoon, vapaiden suuntien avulla.
Jeesus on pelastajani, parantajani, elämäni.
Kun olen vanhoja hyviä aikoja muistellakseni lukenut teidän lestadiolaisten kirjoituksia täällä, niin oon tullut aika surulliseks; miksi teillä on lakia lain päälle, kieltoa kiellon päälle?
Eikö laki ole Pyhän Hengen kautta kirjoitettu sydämiin?
En kiellä lakia, ei tehnyt tietenkään Jeesuskaan, vaan täytti sen.
En kuitenkaan ihmettele että moni kirjoitus on täynnä ahdistusta täällä, se tekee mut tosi surulliseks.
Ei kaikki ole syntiä, miks ei voi käydä nuori mies lätkämatsissa, tai nuoripari teatterissa?
Eikö me eletä maailmassa, vaikkemme maailmasta olekaan?
Miten ihmeessä te olette valona maailmassa, ellette maailmassa elä, jumalattomien rinnalla?
Missä he näkevät Kristuksen teissä, jos pysytte vaan omissa oloissanne? Kuka haluaa tulla uskoon ja astua kieltoviidakkoon?
Eikö Pyhä Henki ole kasvattajamme, ja pikkuhiljaa tee meissä työtään, niin että ihminen hylkää synnin (laki kirjoitetaan sydämeen, rakkauden laki!)
En väheksy sanan julistusta, usko syntyy kuulemisesta.
Ja ennen kaikkea, selittäkää mulle miks te hylkäätte tai kierrätte kaukaa jonkun joka eroaa lestadiolaisuudesta?
Eihän hän eroa Jeesuksesta! Entä jos hän eroaisi Jeesuksesta, niin eikö teidän tulisi rakkaudella voittaa hänet takaisin, ja näin pelastaa hänen sielunsa?
Tää on pisin postaus minkä ikinä oon kirjottanut, ja vielä monen monta kysymystä olisi. Haluaisin vastauksia, rakkaudessa, jos mahdollista.
Ja mahdollisesti kaikki lestadiolaiset eivät ajattele kuten kirjoitin, mutta koen että teitä painostetaan aikalailla ylhäältä, ihmisten taholta.
Olen aika surullinen tästä ..
Paras lapsuuden ystävä perheineen olivat siis lestadiolaisia.
Pidin heitä tavallisina ihmisinä, toki ihmettelin miks ei saanut katsoa telkkaria, tai pikkuhousut saanut näkyä pesukoneessa.
Myöskin kerran yrittäessäni houkutella ystävääni johonkin, mikä ei näköjään ollut sallittua, perheen isä sanoi minulle, pikkutytölle, että olis parempi jos myllynkivi laitettaisiin kaulaani ..
No, kaikesta huolimatta pidin perhettä ihanana ja normaalina.
Myöhemmin perheen Isä menehtyi, ja moni perheestä jätti uskonsa, ainakin seurakuntayhteyden.
Mietin sitä usein, miksi niin oli käynyt, miksi heistä suurin osa oli jättänyt Jeesuksen.
Itse tuli myöhemmin uskoon, vapaiden suuntien avulla.
Jeesus on pelastajani, parantajani, elämäni.
Kun olen vanhoja hyviä aikoja muistellakseni lukenut teidän lestadiolaisten kirjoituksia täällä, niin oon tullut aika surulliseks; miksi teillä on lakia lain päälle, kieltoa kiellon päälle?
Eikö laki ole Pyhän Hengen kautta kirjoitettu sydämiin?
En kiellä lakia, ei tehnyt tietenkään Jeesuskaan, vaan täytti sen.
En kuitenkaan ihmettele että moni kirjoitus on täynnä ahdistusta täällä, se tekee mut tosi surulliseks.
Ei kaikki ole syntiä, miks ei voi käydä nuori mies lätkämatsissa, tai nuoripari teatterissa?
Eikö me eletä maailmassa, vaikkemme maailmasta olekaan?
Miten ihmeessä te olette valona maailmassa, ellette maailmassa elä, jumalattomien rinnalla?
Missä he näkevät Kristuksen teissä, jos pysytte vaan omissa oloissanne? Kuka haluaa tulla uskoon ja astua kieltoviidakkoon?
Eikö Pyhä Henki ole kasvattajamme, ja pikkuhiljaa tee meissä työtään, niin että ihminen hylkää synnin (laki kirjoitetaan sydämeen, rakkauden laki!)
En väheksy sanan julistusta, usko syntyy kuulemisesta.
Ja ennen kaikkea, selittäkää mulle miks te hylkäätte tai kierrätte kaukaa jonkun joka eroaa lestadiolaisuudesta?
Eihän hän eroa Jeesuksesta! Entä jos hän eroaisi Jeesuksesta, niin eikö teidän tulisi rakkaudella voittaa hänet takaisin, ja näin pelastaa hänen sielunsa?
Tää on pisin postaus minkä ikinä oon kirjottanut, ja vielä monen monta kysymystä olisi. Haluaisin vastauksia, rakkaudessa, jos mahdollista.
Ja mahdollisesti kaikki lestadiolaiset eivät ajattele kuten kirjoitin, mutta koen että teitä painostetaan aikalailla ylhäältä, ihmisten taholta.
Olen aika surullinen tästä ..
Vastaukset 1
Vanhimmat
.. kukaan ei postaa Jumala ihmeteoista.
Kukaan ei ylistä Herraa ja kerro miten hän on elämässä vaikuttanut.
Ei näy rukouspyyntöjä.
Kaikki vaan kertoo kuinka ahdistaa. Missä on ilo ja vapaus Herrassa?
todellinen ilo ja vapaus, ei ylhäältä käsketty, naamio kasvoilla tai pelko huulilla?
Kun mennään 'tavallisten uskovien' palstalle, missä Jeesus on vapauttanut alkoholistin viinaperkeleestä, tai narkomaniäidin, niin siellä on ilo ja Jumalan tuli todistuksissa.
Enkä nyt kyseenalaista teitä uskovia, vaan ehkä teidän opetusta.
Olkaa siunattuja, rakkaat sisarukset Herrassa.