Surullisin uusivuosi sitten rauhanajan alkoi suruliputuksella. Elämää suuremmat voimat näyttivät voimiansa tavalla, jota ei edes keisari Paava Lipsaus olisi mahtikäskyllään tai kiukuttelullaan pystynyt estämään.
Kriisin jälkihoito alkaa jo Pohjolassa, mutta Aasiassa vaikein vaihe on vasta edessä.
Onneksi Suomen kokoisessa valtiossa voidaan keskustella edelleen siitä, pitäisikö Suomen toimia kynnyslautana Haloselle kansainvälisiin korkeisiin tehtäviin ja pitäisikö samalla jyvittää presidentin tehtävä Lipposelle lohdutuksena keisarin pallilta tippumisesta.
SDP sisäinen kisma jatkuu, Lipponen haluttaisiin pois jarrumiehen tehtävistä uuden puheenjohtajan tieltä. Lipposen tukijoukot ampuvat kovilla ulkoministeriön suuntaan, ettei mediaseksikkyys vaan pääsisi nousemaan liian korkealla vaikuettaen tunnettuus prosentteihin LippoPaavon selkeän haastajan kohdalla.
Onneksi kansakunnan pääministerinä on kyvykäs, vastuuntuntoinen ja selväjärkinen, vaikkakin omenamehun vannoutunut ystävä, joka tekee sen minkä pääministeri virkansa puolesta ja Suomen kansalainen rakkaudesta maata ja kansaansa kohtaan voi ja kykenee,
kaikkina aikoina
kaikissa oloissa
kaikin tavoin
Kansvälinen yhteisö löytänee järkevän suunnan YK:n kehittämisessä ja toivottavasti EU:n nopean toiminnan joukot vihonviimein tajutaan olevan liipaisinherkkien rambojen sijasta kriisinhallintaan, nimenomaan siviilien kriisinhallintaan tarkoitettu joukko.
Sotivat osapuolet harvemmin tarvitsevat muuta kriisinhallintaa kuin tylyä ulkopuolisten hillintää siinä vaiheessa, kun sota-alueen siviilit joutuvat sotivien osapuolien kohteiksi.
Kun siviilit saadaan pois sodan jaloista, ottakoot sotivat osapuolet toisistaan mittaa haluamallaan tavalla, jos järki ei riitä neuvotteluratkaisuun.
Jossain vaiheessa voittaja selviää tai tulee kolmas osapuoli ja syö kiistakumppanit suihinsa.
Sotahan on loppujen lopuksi politiikan äärimmäinen jatke.
EU:n nopean toiminnan joukoilla pitäisi olla kuitenkin merkittävä rooli luonnonkatastrofien, erittäin suuren onnettomuuden tai vastaavan normaalista poikkeavan tilanteen vaikutusten lieventämisessä, jälkituhojen estämisessä ja tilanteen vakauttamisessa mahdollisimman nopeasti pyrkien auttamaan kohdealueen palautumista normaaliin tilaan.
Aasian tilanteessa työnjako EU:n, YK:n, NATO:n ja muiden toimijoiden kesken, joilla on kapasiteettiä ja mahdollisuuksia auttaa ongelmien selvittelyssä, on erittäin tärkeää. Kilpailevien organisaatioiden pystyttäminen on ajan ja resurssien haaskausta.
Vaikeissa oloissa rajallisten resurssien käyttäminen koordinoidusti ja järkevästi ilman poliittisia/sotilaallisia lehmänkauppoja tai kauppapoliittisten etujen tavoittelua on erittäin tärkeää, muutoin epänormaalien tilanteiden jälkihoidon epäonnistuminen voi vaatia enemmän uhreja kuin itse epänormaali tilanne.
Kriisitilanteissa täytyy saavuttaa kansainvälinen työnjako, jotta suuret sotalaivastot eivät seilaile maailman merillä turhaan saastuttamassa, vaan voivat tarpeen tulla avustaa niin öljytuhojen torjunnassa, luonnomyllerryksien tuhojen torjunnassa tahi turvaamassa kansainvälistä liikennettä. Samoin suuria lentolaivueita, satelliitteja ja muita havaintoverkkoja on voitavat käyttää siviilien ja yhteiskuntien turvallisuuden takaamiseksi.
Militääritekniikkaa on ehdottomasti voitava käyttää lyhyelläkin varoitusajalla pelastustoimissa. Maailman erilaisiin aseohjelmiin käytetään järjettömän suuria summia, joten olisi vähintääkin kohtuullista edellyttää, että näitä resursseja voidaan hyödyntää myös muihin kuin sotilastehtäviin.
Tälläinen kaksoiskäyttö vaatimus olisi ehdoton edellytys jokaisen maan armeijalle.
Aseet eivät saa olla pelkästään tuhoamista varten.
Aseiden täytyisi olla myös elämän ja ympäristön suojelemista varten. Samalla sotilashenkilöiden käyttökelpoisuus pelastusorganisaatioissa tukisi paljon paremmin sotilaiden henkistä sopeutumista yhteiskuntaan niin sodan kuin rauhan aikana.
Sillä loppujen lopuksi pelastustehtävissä vaaditaan osin samoja perusominaisuuksia kuin sotilastehtävissä.
Jokaisella maalla on oma näkemyksensä näistä asioista, mutta kansainvälisesti yhteistyötä ja armeijoiden sotilaallista/pelastukseksellista kaksoiskäyttöä korostamalla varmasti saavutettaisiin yhteisymmärrys, joka tukisi rauhanomaista yhteiskuntakehitystä kaikkialla maailmassa.
Toivottavasti vuosi loppua kohden kääntyy kokonaisuutena kohti parempaa tulevaisuutta
koko maapallolle, joka muuten sattumoisin on ainut, mitä on jäljellä jaettavaksi suruineen ja murheineen kaikkien ihmisten kesken.
Ainakin niin kauan, kunnes muita planeettoja pystytään asuttamaan pysyvästi...
Kriisin jälkihoito alkaa jo Pohjolassa, mutta Aasiassa vaikein vaihe on vasta edessä.
Onneksi Suomen kokoisessa valtiossa voidaan keskustella edelleen siitä, pitäisikö Suomen toimia kynnyslautana Haloselle kansainvälisiin korkeisiin tehtäviin ja pitäisikö samalla jyvittää presidentin tehtävä Lipposelle lohdutuksena keisarin pallilta tippumisesta.
SDP sisäinen kisma jatkuu, Lipponen haluttaisiin pois jarrumiehen tehtävistä uuden puheenjohtajan tieltä. Lipposen tukijoukot ampuvat kovilla ulkoministeriön suuntaan, ettei mediaseksikkyys vaan pääsisi nousemaan liian korkealla vaikuettaen tunnettuus prosentteihin LippoPaavon selkeän haastajan kohdalla.
Onneksi kansakunnan pääministerinä on kyvykäs, vastuuntuntoinen ja selväjärkinen, vaikkakin omenamehun vannoutunut ystävä, joka tekee sen minkä pääministeri virkansa puolesta ja Suomen kansalainen rakkaudesta maata ja kansaansa kohtaan voi ja kykenee,
kaikkina aikoina
kaikissa oloissa
kaikin tavoin
Kansvälinen yhteisö löytänee järkevän suunnan YK:n kehittämisessä ja toivottavasti EU:n nopean toiminnan joukot vihonviimein tajutaan olevan liipaisinherkkien rambojen sijasta kriisinhallintaan, nimenomaan siviilien kriisinhallintaan tarkoitettu joukko.
Sotivat osapuolet harvemmin tarvitsevat muuta kriisinhallintaa kuin tylyä ulkopuolisten hillintää siinä vaiheessa, kun sota-alueen siviilit joutuvat sotivien osapuolien kohteiksi.
Kun siviilit saadaan pois sodan jaloista, ottakoot sotivat osapuolet toisistaan mittaa haluamallaan tavalla, jos järki ei riitä neuvotteluratkaisuun.
Jossain vaiheessa voittaja selviää tai tulee kolmas osapuoli ja syö kiistakumppanit suihinsa.
Sotahan on loppujen lopuksi politiikan äärimmäinen jatke.
EU:n nopean toiminnan joukoilla pitäisi olla kuitenkin merkittävä rooli luonnonkatastrofien, erittäin suuren onnettomuuden tai vastaavan normaalista poikkeavan tilanteen vaikutusten lieventämisessä, jälkituhojen estämisessä ja tilanteen vakauttamisessa mahdollisimman nopeasti pyrkien auttamaan kohdealueen palautumista normaaliin tilaan.
Aasian tilanteessa työnjako EU:n, YK:n, NATO:n ja muiden toimijoiden kesken, joilla on kapasiteettiä ja mahdollisuuksia auttaa ongelmien selvittelyssä, on erittäin tärkeää. Kilpailevien organisaatioiden pystyttäminen on ajan ja resurssien haaskausta.
Vaikeissa oloissa rajallisten resurssien käyttäminen koordinoidusti ja järkevästi ilman poliittisia/sotilaallisia lehmänkauppoja tai kauppapoliittisten etujen tavoittelua on erittäin tärkeää, muutoin epänormaalien tilanteiden jälkihoidon epäonnistuminen voi vaatia enemmän uhreja kuin itse epänormaali tilanne.
Kriisitilanteissa täytyy saavuttaa kansainvälinen työnjako, jotta suuret sotalaivastot eivät seilaile maailman merillä turhaan saastuttamassa, vaan voivat tarpeen tulla avustaa niin öljytuhojen torjunnassa, luonnomyllerryksien tuhojen torjunnassa tahi turvaamassa kansainvälistä liikennettä. Samoin suuria lentolaivueita, satelliitteja ja muita havaintoverkkoja on voitavat käyttää siviilien ja yhteiskuntien turvallisuuden takaamiseksi.
Militääritekniikkaa on ehdottomasti voitava käyttää lyhyelläkin varoitusajalla pelastustoimissa. Maailman erilaisiin aseohjelmiin käytetään järjettömän suuria summia, joten olisi vähintääkin kohtuullista edellyttää, että näitä resursseja voidaan hyödyntää myös muihin kuin sotilastehtäviin.
Tälläinen kaksoiskäyttö vaatimus olisi ehdoton edellytys jokaisen maan armeijalle.
Aseet eivät saa olla pelkästään tuhoamista varten.
Aseiden täytyisi olla myös elämän ja ympäristön suojelemista varten. Samalla sotilashenkilöiden käyttökelpoisuus pelastusorganisaatioissa tukisi paljon paremmin sotilaiden henkistä sopeutumista yhteiskuntaan niin sodan kuin rauhan aikana.
Sillä loppujen lopuksi pelastustehtävissä vaaditaan osin samoja perusominaisuuksia kuin sotilastehtävissä.
Jokaisella maalla on oma näkemyksensä näistä asioista, mutta kansainvälisesti yhteistyötä ja armeijoiden sotilaallista/pelastukseksellista kaksoiskäyttöä korostamalla varmasti saavutettaisiin yhteisymmärrys, joka tukisi rauhanomaista yhteiskuntakehitystä kaikkialla maailmassa.
Toivottavasti vuosi loppua kohden kääntyy kokonaisuutena kohti parempaa tulevaisuutta
koko maapallolle, joka muuten sattumoisin on ainut, mitä on jäljellä jaettavaksi suruineen ja murheineen kaikkien ihmisten kesken.
Ainakin niin kauan, kunnes muita planeettoja pystytään asuttamaan pysyvästi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.