Entä oletko itse?
Onko kaipaamasi henkilö kovia kokenut?
Kysely
34302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
itse olen ja ikävöin ystävää jota ei tarvi koskaan nähdä ja saa minut hyvälle tuulelle. ehkä ne ovat paantuneet mielessä satuhahmoiksi koska missä muussa olisi sellaisia ystäviä olemassa.
Ei todellakaan ole, kultalusikka perseessä syntynyt joka ei tiedä tosielämästä mitään.
Miksi kaipaat sellaista joka ei tajua elämästä mitään?
En enää hirveästi kaipaakaan... valitettavaa miten jotain arvostaa entistä vähemmän mitä paremmin tutustuu.
hän kasvoi punpulissa
Hän mies vaikuttaa melko helpon elämän kokeneelta. Oma elämäni on ollut kaukana helposta.
Älä herranen aika kuvittele, että kenenkään elämä olisi helppoa. Jokaisella on jotakin. Kaikki eivät näytä, eivätkä puhu ja ovat pokerinaamoja.
Tiedän että hän on kokenut kovia.Minäkin olen.Se meillä on yhteistä.Molemmat niin haavoilla..
Kas tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=b2vxpDcesqI
Itse asiassa en tiedä hänestä kovin paljon,mitä tiedän niin kyllä voi sanoa,että varmaan ei ole kokonaan ollut ruusuilla tanssimista.Niin kuin ei omanikaan elämä.
Juuri mietin asiaa heijastellen sitä kysymykseen luottamuksesta. Telepatiaa jonkun kanssa.
Eri tavoilla uskoakseni. Hänellä ehkä ihmissuhteissa. Se varmasti vaikuttaa hänen ratkaisuihinsa. Muuten uskon hänen eläneen tavallista, hyvää elämää normaalin elämänkaaren mukaan. En halua arvuutella hänestä enempää.
Omalta puoleltani sanoisin, että vähemmän ihmissuhteissa, mutta muuten kyllä. Tarinaani liittyy niin paljon niin synkkiä juttuja, että niistä en kenelle tahansa kerro. Tämän vuoksi olen pidättyväinen naisten kanssa. En päästä lähelle ja luottamus on herkästi katkolla. Kaikki on tietenkin kerrottava, mikäli haluaa suhteen ja sille todellisen mahdollisuuden. Olen kuitenkin kokenut, nähnyt ja tehnyt sellaisia juttuja, että ne saisivat useimmat naiset kääntymään kannoillaan. Niin ajattelen. Tästä syystä en antaudu yksin sydämen vietäväksi, vaan arvioin ja joskus "tuomitsenkin etukäteen". Ironista kyllä nimenomaan sellaisia, joihin ihastun. Suurin osa ihmisistähän on minulle yhdentekeviä. Hylätyksi tulemisen pelko - pahan pojan kirous. Tai sellainen olin joskus nuorempana. Selviytymistarina kuitenkin, jonka pidän aika hyvin piilossa.
Painu sinä siitä vaan sinne treffipalstalle ja pysy siellä! Ketään ei kiinnosta!
En ole treffipalstalla.
Kirjoitat törkeästi tuntemattomalle! Mielenkiintoinen kirjoitus minusta, voisi sopia moneenkin.
On kokenut mutta ei tee niistä asiaa eikä itselleen oikeutusta negatiiviseen erilaisuuteen.
Arvostan erittäin paljon. Kukaan ei osaisi uskoa niitä kokemuksia joista on kehittynyt niin upea ihminen.
"ei tee oikeutusta negatiiviseen erilaisuuteen" voi luoja....
Kiva vastaus, osaa arvostaa toista ihmistä ja ymmärtää pintaa syvemmälle.
Paljon onkin ihmisiä, joiden mielestä muilla on aina ollut helppoa ja vain "minulla" sitäkin vaikeampaa ja rankempaa. Mitäköhän hekin keskimäärin näkevät muista ihmisistä? Tunnen ihmisen, joka tekee läheistensä elämän helvetiksi kaikkialla minne meneekin, ja aina vain hänestä muilla on niin helppoa ja hän yksin kärsii!
Onko vittumaisella ja tahdittomalla ollut liian rankka elämä vai sittenkin juuri liian helppo?
Tätä tarkoitin mitä ainitengsti kirjoitti. On niin paljon ihmisiä, joiden pienistäkin vastoinkäymisistä tulee selitys kaikelle sille negatiivisuudelle, mitä he muille jakavat jne. He eivät ole edes kovia kokeneet, uskon näin.
No olen mää kokenut ja käynyt tosi paljon kovia kokemuksia elämäni aikana.Hänkin on .Kaikesta en tiedä,aavistan ja tunnen paljon.Oman elämäni olen kasannut terapian avulla.Kiitollinen olo siitä.Ei mulla muuta.
Se jota kaipasin joskus, luulen että monissa liemissä keittynyt, ammatin varjopuolia. En osaa sanoa, ehkä jonkin verran normaalia enempi. Hengissä ollaan silti.
On todellakin. Kokee edelleen. Tahtoisin auttaa, ei tahdo kuin hetkittäin. Itse luulin kokeneeni, hänen elämänsä antoi perspektiiviä, enkä kehtaa valittaa.
Kukaan ei meinaa uskoa, mitä kaikkea olen kokenut sen perusteella, minkälaisen vaikutelman minusta saa.
Pidän tämän ihan mielelläni näin.
En mä kai mitenkään kovin kolhittu ole. Vähän sosiaalisesti lahjaton olen kyllä, jotenkin hieman "ulkona", joten vaikea arvioida ketään toista. Ihmissuhteet ovat aina aika hankalia minulle, en jotenkin oikein hahmota mitä minusta halutaan (jos mitään?) tai mitä toiselta voi odottaa - mikä on normaalia käytöstä ja mikä ei? Toivon ettei hänellä ole ollut mitään suurempia vaikeuksia, ja ettei sellaisia tulisikaan. Hyvä vain mitä vähemmän hän joutuu tietämään elämän nurjasta puolesta.
Voisitko olla vaiko et...
Hän on kyllä pintapuolisesti sosiaalinen, ja hänellä on aina ollut paljon ystäviä. Mutta läheiset ihmissuhteet ovat aina olleet hänelle vaikeita. Niissä on saattanutkin "tulla turpaan".
Just nyt haluaisin soittaa sulle/hänelle:
https://www.youtube.com/watch?v=dluHzQhLcME
Nääh, sorry, olen nainen niin kuin varmaan 95% palstalaisista muutenkin. Ja joskus kyllä tuntuu että vähintään joka toinen suomalainen on jotenkin sosiaalisesti rajoittunut, en mä varmaan ole edes pahimmasta päästä. ;)
Mutta kaunis kappale, ja voihan olla että se "oikea"sattuu myös tänne ja kuulee sen. :)
Joo kyllä hänet on nujerrettu moni eri tavoin. Voi perkeöe minä olin ihan liian ankara häntä kohtaan ja nyt kadun sitä. Meillä meni yhteys kokonaan katki enkä ikinä voi saada tehtyä tekemättömäksi. Saisinpa vielä näyttää itsestäni paremman puolen. Miten nöyrä sitä pitää olla ettei aina tekisi virheitä virheiden perään. Hävettää aina ja raskaasti perkkule viekhön, ja rakas jos luet tämän niin rak.su.
Olet niin herkkä että ihme että olet hengissä.
Sopis minuunkin.. en kanna kaunaa enkä ole katkera tapahtuneista.. elämä vaan kulkee omia latujaan, siinä sitä kukin hiihtelee tyylillään niin kuin siinä hetkessä parhaaksi kokee tai näkee. Mut eipä siitä sen enempää, minä en enää yhteyksiä rakentele.. siinä menee raja. Jos hän jotain haluaa, joutuu tekemään aloitteen. Ja tuskin tekee. Mut se ei haittaa.
Pekalle!
Kevyt tuisku tuokoon
sun luoksesi terveiset!
Sillä juuri sinä
ne varmasti ansaitset.
Ajatusten siivin
sä luokseni leijailet
ja kuvina kaukaisuuden
eteeni putoilet.
Lumihiutaleiden matkaa
äänetin katselen,
ja jostakin sisimmästäni,
muistoja kaivelen.
On hiljaisuus välillemme
aikeissa asettua asumaan.
Se antaa tilaa
väärille mielikuville
kutoa katalia verkkojaan.
Sirkalle!
Sinä ruma kuminen naama, aina vaan päätäsi louskutat, missä pää, missä aivo,
Ammottava suusi vain naamaa vääntelee
T:pekka
Pekka, tiedäthän varmasti keneltä viestejä saat? Näyttääkö livenä siltä, että olettamasi henkilö lähettelisi sinulle ikäväpalstalla viestejä? Otappa puheeksi, näen että suakin harmittaa.
Isän alkoholismi, pieksämistä remmillä, henkistä mitätöimistä. Koulukiusattu, paha murrosikä, nuorena juoppohullu mies, burnout ja nykyään syvä kiitollisuus elämää kohtaan. Elämään mahtuu monenmoista, mikä i tapa vahvistaa, näin olen sen kokenut. Elämä ei ole katkeroittanut vaan olen saanut paljon josta saan olla kiitollinen :)
Korkeintaan puolikovia kokenut.
En tunne häntä loppujen lopuksi kovin hyvin ja nyt kun asiaa mietin, hän ei juurikaan puhu elämästään. Nykyisestä eikä menneestä, vaikka muuten juttelemmekin. Aistin hänessä kuitenkin jonkinlaista sulkeutuneisuutta / synkkyyttä ja vaikeutta luottaa ihmisiin, joten kenties taustalla on jotain lapsuudessa/nuoruudessa tapahtunutta, vaikea sanoa.
Oma elämäni taas.. Päällisin puolin kaikki kai ok, mutta muutama isompi asia on varjostanut läpi elämäni ja vaikuttanut siihen, kuka olen merkittävästi. Jotenkin olen onnistunut kuitenkin olemaan sotkematta elämääni koskaan isommin, ja siihenkin on monta syytä. Olen kai ollut onnekas monella eri tavalla.