Kaikki ei ollut okei

Miks sulle se nyt yhtäkkiä tuli mieleen?

Ihmisten rajat eivät ole värillisiä – teatteriohjaaja haluaa esiin afroruotsalaisena naisena


Josette Bushell-Mingo tekee seuraavaksi näytelmän afrolaulaja Nina Simonesta ja kertoo samalla oman elämänsä tarinan.


Tampereen Teatterissa vieraileva En druva i solen muistuttaa kansalaisoikeustaistelun alusta. Ohjaaja Josette Bushell-Mingo haluaa ääneen afroruotsalaisena taiteilijana.


Tämä nainen pitää saada ruotsalaiseen politiikkaan, viuhuttamaan säiläänsä ruotsidemokraattien johtaja Jim Åkessonia vastaan.
Ohjaaja-näyttelijä Josette Bushell-Mingon puhe saa Suomen Ruotsin suurlähettilään Anders Lidéninkin hiljaiseksi lähetystöön sijatussa pressitilaisuudessa. Tämä nainen totisesti pystyy piirittämään kytevätkin ennakkoluulosi lippusiimaan.
Jos hän vetäisi mielenosoitusta, megafoni rutistuisi häpeästä sordiinoksi. Bushell-Mingon sanojen paino, intohimo ja sanoma ovat ykkösluokkaa.
Sellaiseksi kasvaa, kun ensin muuttaa Guyanasta Itä-Lontooseen, harrastaa urheilua ja hyppää hetken mielijohteesta mukaan koululla piipahtavaan avantgardeteatteriin.
Tähti syttyy
Lontoon teatteritaivaalle syttyy 1990-luvun lopulla uusi tähti. Vuonna 2000 hänet nimetään ehdolle Laurence Olivier-palkinnolle Rafikin roolista Leijonakuningas -musikaalissa. The Royal Shakespeare Company kutsuu.
Ruotsalainen puoliso vie Bushell-Mingon Tukholmaan 2004. Monipuolisen teatterintekijän lahjat löytävät paikkansa Riksteaternin Tyst teaterissa, viittomakielisen teatterin taiteellisena johtajana.
Ja nyt pitää muistaa, että jokaisella kielellä on oma viittomakielensä. Bushell-Mingo on siis ensin opetellut ruotsin kielen pystyäkseen käyttämään viittomakiletä taiteelliseen ilmaisuun.
Mutta miksi ihmeessä viittomakielisen teatterin ohjaajaksi?
– Se on hieno, dynaaminen ensemble. En työskentele siellä siksi, että he ovat kuuroja. Vaatii lahjakkuutta osata viittoa, se myös auttaa jalostamaan omia ideoitani, Bushell-Mingo sanoo.
Viittomakielinen teatteri puolustaa myös olemassaolollaan niiden toisten, valtavirrasta erottuvien oikeutta omaan kulttuuriin. Sitä Bushell-Mingo itsekin mustana taiteilijana omalla työllään haluaa vahvistaa.
Ruotsi ja rasismi
Ja siksi Tampereen Teatterissa lauantaina nähtävä En druva i solen tuo lavalle joukon mustia näyttelijöitä. A raisin in the Sun -näytelmän kirjoittaja Lorraine Hansberry oli ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, joka sai tekstinsä Broadwaylle.
Näytelmä kertoo Youngerin perheen elämästä 1950-luvun Chicagossa, aikana, jolloin rotuerottelu piti mustat ja valkoiset tiukasti omilla puolilla katua. Kansalaisoikeustaistelun siemenet ovat kuitenkin alkaneet itää.
Näytelmää on esitetty viimeksi Broadwayllä 2014, jolloin näyttämöllä nähtiin muiden muassa Denzel Washington.
Ruotsi otti viime vuonna vastaan ennätysmäärän pakolaisia, pitkälti toista sataa tuhatta. Nyt rajavalvontaa on tiukennettu ja demokratian ihannevaltio tarkistaa kurssiaan.
– Ruotsissa rasismi on nousussa, se on rakenteellista, lain käyttöön liittyvää ja sosiaalista. Minulta tivataan toistuvasti mistä olen kotoisin ja vaikka ruotsalaisena vastaan että Ruotsista, se ei kelpaa vastaukseksi, Bushell-Mingo puuskahtaa.
– Vaikka naisten ja miesten tasa-arvo on suhteellisen hyvällä tolalla, en ole olemassa afroruotsalaisena naisena, eihän meillä ole mitään historiaa siinä maassa muuta kuin korkeintaan mainoskuvissa. Minua tuijotetaan, hiuksiani kosketellaan, olen tavallaan vähemmän kuin muut. Mutta me olemme tulossa vahvasti erilaisissa alakulttuureissa, Bushell-Mingo lupaa.
Nina Simonen rooli
Ja lupaukselle syntyy katetta jo syksyllä, kun musikaaleissakin esiintynyt astuu itse estradille afroamerikkalaisen laulajan Nina Simonen elämästä kertovassa A dangerous Story of me and Nina Simone -näytelmässä.
Siinä Bushell-Mingo kertoo omasta elämästään ja tulkisee tarinan rinnalla Nina Simonen lauluja. Vuonna 2003 kuolleen, soulin ylipapittareksikin kutsutun afroamerikkalaisen laulajan elämässä on paljon samaa kuin Bushell-Mingon: aktivismi, kiihkeä halu puolustaa ihmisoikeuksia ja taiteellinen tinkimättömyys.
Siinäpä taas hyvä syy mennä katsomaan ruotsalaista teatteria.
Yhdysvalloissa rotumellakat ovat edelleen arkipäivää. Mitä Bushell-Mingo ennustaa syksyn presidentinvaaleista? Saako Yhdysvallat Hillary Clintonista ensimmäisen naispresidenttinsä vai rahan voimaan vannovan Donald Trumpin?
– Trumpin valinta tietäisi helvettiä, niin henkisesti kuin taloudellisestikin, Bushell-Mingo sanoo ykskantaan.

Riksteaternin vierailu En druva i solen Tampereen Teatterin Frenckellin näyttämöllä 13.2. klo 19. Esitys ruotsiksi, suomenkielinen juoniselostus.