Olen itse herkkä, voimakkaasti tunteva jännittäjä. Tuntuu, että ihmisten enemmistö jumittuu kaltaistensa seuraan ymmärtämättä tai osaamatta muutenkaan samaistua mihinkään omasta kokemusmaailmasta poikkeavaan. Isossa joukossa myös viat lakkaavat olemasta vikoja, koska kaikilla on ne. Kaikkea omasta käytösprofiilista poikkeavaa pidetään huonona. Yleinen mielipide ja ryhmäpaine jylläävät eli oman viiteryhmän näkemykset estävät oman ajattelun ja asioista selvän ottamisen. Itseäni myös keljuttaa ajoittainen erilaisuudesta kuittailu ja sille naureskelu.
Olen huomannut, että itselläni keskivertotyypit päätyvät pääsääntöisesti korkeintaan hyvän päivän tutuiksi. Persoonalliset ihmiset tietävät, että heidän kokemuksensa ja näkemyksensä poikkeavat tavallisesta ja ymmärtävät usein tästä johtuen itsestään eroavia persoonallisia ihmisiä. Sääntö myös yleensäkin on, että keskivertotyyppien kokemus- ja näkemysmaailma pakotetaan meidän muiden kurkusta alas yhtenä ainoana totuutena.
Olen huomannut, että itselläni keskivertotyypit päätyvät pääsääntöisesti korkeintaan hyvän päivän tutuiksi. Persoonalliset ihmiset tietävät, että heidän kokemuksensa ja näkemyksensä poikkeavat tavallisesta ja ymmärtävät usein tästä johtuen itsestään eroavia persoonallisia ihmisiä. Sääntö myös yleensäkin on, että keskivertotyyppien kokemus- ja näkemysmaailma pakotetaan meidän muiden kurkusta alas yhtenä ainoana totuutena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin. Nicola Teslakin oli fiksu mies, mutta kuoli lapsettomana.
Kun katselen nyt tätä aloitustani, se näkyy, että olen kirjoittanut tunteella tajunnanvirtaa, ärsyyntyneenä yhdestä elämässäni eteen tulleesta tapauksesta. Olen kyllä yliopisto-opiskelija ja muutenkin todettu keskivertoa älykkäämmäksi, mutta ehkä kansankielellä kirjoittaminen ei toisinaan suju. Tämä aloitus ehkä aukeaa vain vähemmistölle. Olisin varmaan voinut maustaa tekstiäni muutamilla esimerkeillä. Yleinen viesti siis, että keskivertotyypit eivät ymmärrä tai usein haluakaan ymmärtää meitä, joilla on keskimääräisestä poikkeavia piirteitä.
Lähdin liikkeelle aihe edellä, ja Ujous oli palstoista nopeasti selattuna se eniten sopiva. Asiani liittyy ujouteen siten, että olen itse ujo, ja ujous on selkeästi yksi niistä piirteistä, joita keskivertotyypit eivät useinkaan oikein vain tajua.
Kirjoitin provokatiivisesti, se varmaan työntää luotaan (provokatiivisuus silloin tällöin ei taida olla ihan tyypillinen piirre ujolle). Toki uskon, että on paljon kaikenlaisiin kanssaihmisiin hyväksyvästi suhtautuvia keskivertoja. Olen vain huomannut, että se kyvyttömyys ja haluttomuus ymmärtää on enemmän sääntö kuin poikkeus. Toki ymmärrän myös samaistumisen voiman ihmissuhteita solmiessa; persoonienkin kanssa juuri se erilaisuus on yksi vahva yhdistävä tekijä.
Ei työntänyt luotaan tai vetänyt puoleensa. Ei herättänyt kysymyksiä, ei edes ihmetystä. Ei provosoinut, jätti neutraaliksi, mutta herätti kyllä tarpeen kirjoittaa omalla "tajunnanvirralla"... : )
Millaista älykkyyttä on toteuttaa ihmisten kategorioimista. Millaista ei-keskivertona olemista on kategorioida kanssaihmisiä epämääräisin termein "keskivertotyyppeihin" ja "persoonallisiin".
Eivätkö kaikki ihmiset olekaan persoonallisia, eivätkö jo siksi, että meitä on vain yksi kappale maailmassa juuri sinun tai minun tai "muiden" kaltaista ihmistä.
Mitä on ujous. Yksi kategoria lisää jolla määrittää itseään contra mundum, johon uskoa, jota yrittää toteuttaa, ymmärtää, hyväksyäkin, jota vasten peilata muiden käyttäytymistä itselleen epäsuotuisasti. Onko ujona itseään pitävä ihminen jotenkin automaattisesti kykenemätön itsekorostukseen, ennakkoluuloihin, epäitsekkyyteen.
Eikö herkkä, voimakkaasti tunteva jännittäjä ja ujona itseään pitävä ihminen "jumitu koskaan kaltaistensa seuraan ymmärtämättä tai osaamatta muutenkaan samaistua mihinkään omasta kokemusmaailmasta poikkeavaan".
Estääkö "todettu älykkyys" tuottamasta "vähemmistölle" avautuvaa tekstiä ilman esimerkkejä. Onko se jopa päämäärä. Miksi. Miksi "älykkyys" pitää ensin todeta ennen kuin siihen uskoo. Miten älykkyyttä todennetaan...
Tavoitteena orastaa jo "akateemiselta kuulostavana". Se on yksi vaihe yliopisto-opiskelussa, jonka varmasti jokainen oppilas läpikäy jollakin tavalla ja tasolla, tietoisesti tai tiedostamatta, usein sekä että. Se on alku. Kuten ujous.
Hölpöti pölpöti.
Itsensä muiden yläpuolelle nostavat muhikoot omassa liemessään. Tavallinen voi olla erittäin tavoiteltava asia sellaisen ihmisen mielestä, joka ei sitä ole koskaan ole ollut. Keskivertous on ok!
Älykkyydeltään keskitasoinen henkilö suoriutuu hyvin yli puolessa akateemisista ammateista.
Kyllä mä ymmärsin aloittajan tekstin hyvin ja olen ihan samaa mieltä.
Kuitenkin tässä ketjussa on tullut hyviä pointteja esille. Esimerkiksi se, että me kaikki olemme erilaisia ihan vain sen takia, että toista sinua ei ole olemassa.
Kannattaa ehkä lakata kategorisoimasta ihmisiä ja syventyä heidän sielunmaailmaansa, ennen kuin tekee johtopäätöksen.
Mikä oikeastaan on keskiverto ihminen?
Vähän seurakin ratkaisee, että millaisen kokee normaalina käytöksenä.
Monimutkaisia asioita, mutta tiedän kyllä mitä aloittaja tarkoitti.
Koen itsekin niin.
Aloittaja ,me omantien kulkijat olemme ihan oma laji sinänsä,itse olen aika paljon samoilla linjoilla,itseni kaltaiset ihmiset erottuvat jollain tavoin vaan,aistimme heistä,ikäänkuin näkymätön lanka olisi.Perusenemmistöt,joilla on tietyt moraalit ja asenteet,ei hetkauta.Omaperäisyys ja luonteen hekkyys vaan näkyy ihmisestä,sen vaan näkee ,pintaa syvemmältä.Tiedän mitä tarkoitat,t kaunokki