Ei yhtään ystävää

On kyllä. Eristäydyn omasa tahdostani. Viime aikoina olen suututtanut koko lähipiirini suoruudellani. Minulle päivän selvät asiat ovat toisille tabuja ja uhkaavat kai heidän perusturvallisuuden tunnettaan. En ole pitänyt yhteyttä keneenkään, koska luottamus on mennyt. En jaksa ennakkoluuloja minua kohtaan. Vilkas mielikuvitus ja perussairaus saa erikoisia tarinoita aikaan. Silti uskon, että fakta on kylmempi kuin fiktio. En uskalla ajatella tunteella, koska haluan pysyä vahvana ja muistaa tarinani yksityiskohdat.

omasyy kirjoitti:

On kyllä. Eristäydyn omasa tahdostani. Viime aikoina olen suututtanut koko lähipiirini suoruudellani. Minulle päivän selvät asiat ovat toisille tabuja ja uhkaavat kai heidän perusturvallisuuden tunnettaan. En ole pitänyt yhteyttä keneenkään, koska luottamus on mennyt. En jaksa ennakkoluuloja minua kohtaan. Vilkas mielikuvitus ja perussairaus saa erikoisia tarinoita aikaan. Silti uskon, että fakta on kylmempi kuin fiktio. En uskalla ajatella tunteella, koska haluan pysyä vahvana ja muistaa tarinani yksityiskohdat.

Niinhän sitä sanotaan, ja se usein paikkansa pitää, ettei totuuden puhujalle ole yösijaa. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarkoituskaan. Meillä on omat heikkoutemme ja luonteensärmämme, joilla hiomme toisiamme. Jokaisella on ne omat kipupisteensä ja joskus tarkoittamattaankin sohaisee niihin. Joku pystyy antamaan sen paremmin anteeksi, kuin toinen.

Itse en piittaa. Jotenkin teennäistä. Parhaimpien kavereiden keskuudessa ei ole asiaa edes mainittu. Ainoa mitä tämä päivä korostaa on sitä, että joillakin ei todellisuudessa ole niitä ystäviä ja heidän olonsa on entistä kurjempi tänä päivänä.

Pari korttia ja yhden viestin. Ei se mitään. En ole läheisriippuvainen. Olen omantien kulkija. En ihmettele yhtään. Ei haittaa.