Piispa Eero Huovinen (ei vl) totesi eilisessä haastattelussa, että olemme samoja ihmisiä ihonväriin, uskontoon, kieleen tms. katsomatta. Tämän tulisi olla myös toisen kunnioittamisen lähtökohta. Oikein hyviä kommentteja.
On tärkeää osata tehdä ero myös toisen vakaumuksen kunnioittamisen ja samaa mieltä olemisen välillä. Se ei aina ole helppoa, koska meihin on ikään kuin sisäänrakentunut mekanismi, joka ottaa kritiikin näkemyksiämme kohtaan kritiikkinä itseämme kohtaan. Kukaan ei ole tästä täysin vapaa, vaikka kokenut väittelijä erottaakin paremmin, milloin riitelevät asiat ja milloin ihmiset.
Palstalla mm. nimimerkit Torfinn ja Melperi toistavat jatkuvasti sloganiaan, että me vanhoillislestadiolaiset halveksuisimme "muiden uskovaisten" uskoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Ainakin itse haluan kunnioittaa niin kirkkoluterilaisen, helluntailaisen, juutalaisen, muslimin, hindun, ateistin kuin buddhalaisenkin uskoa.
Olisiko Torfinnilla ja Melperillä menneet puurot ja vellit sekaisin? Me vanhoillislestadiolaiset emme ole ekumeenisia ja uskomme eri tavalla kuin ekumeeniset ihmiset uskovat, mutta voimme kunnioittaa ja itse asiassa uskovaisina ihmisinä meidän velvollisuutemme on kunnioittaa myös muiden vakaumuksia. Kuten todettu, se ei ole helppoa meillekään. Asiaa ei millään tavalla helpota syyttely asioista (muiden halveksuminen), joihin ainakaan itse en koe syyllistyneeni.
Vai olisiko asia sittenkin niin, että ko. nimimerkit itse aidosti halveksuvat meidän "omahyväisten", "korskeiden", "aivopestyjen" vanhoillislestadiolaisten uskoa?
On myös totta, että liian harvoin tulee tällä palstalla itse sanoneeksi positiivista toisin ajattelevista.
Nämä ajatukset on tarkoitettu erityisesti
Sinulle, Torfinn,
ja Sinulle, Melperi.
On tärkeää osata tehdä ero myös toisen vakaumuksen kunnioittamisen ja samaa mieltä olemisen välillä. Se ei aina ole helppoa, koska meihin on ikään kuin sisäänrakentunut mekanismi, joka ottaa kritiikin näkemyksiämme kohtaan kritiikkinä itseämme kohtaan. Kukaan ei ole tästä täysin vapaa, vaikka kokenut väittelijä erottaakin paremmin, milloin riitelevät asiat ja milloin ihmiset.
Palstalla mm. nimimerkit Torfinn ja Melperi toistavat jatkuvasti sloganiaan, että me vanhoillislestadiolaiset halveksuisimme "muiden uskovaisten" uskoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Ainakin itse haluan kunnioittaa niin kirkkoluterilaisen, helluntailaisen, juutalaisen, muslimin, hindun, ateistin kuin buddhalaisenkin uskoa.
Olisiko Torfinnilla ja Melperillä menneet puurot ja vellit sekaisin? Me vanhoillislestadiolaiset emme ole ekumeenisia ja uskomme eri tavalla kuin ekumeeniset ihmiset uskovat, mutta voimme kunnioittaa ja itse asiassa uskovaisina ihmisinä meidän velvollisuutemme on kunnioittaa myös muiden vakaumuksia. Kuten todettu, se ei ole helppoa meillekään. Asiaa ei millään tavalla helpota syyttely asioista (muiden halveksuminen), joihin ainakaan itse en koe syyllistyneeni.
Vai olisiko asia sittenkin niin, että ko. nimimerkit itse aidosti halveksuvat meidän "omahyväisten", "korskeiden", "aivopestyjen" vanhoillislestadiolaisten uskoa?
On myös totta, että liian harvoin tulee tällä palstalla itse sanoneeksi positiivista toisin ajattelevista.
Nämä ajatukset on tarkoitettu erityisesti
Sinulle, Torfinn,
ja Sinulle, Melperi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Olisiko Torfinnilla ja Melperillä menneet puurot ja vellit sekaisin?"
Tiedän tarkkaan mitä Raamatun vastaisia HARHAOPPEJA vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa.
Minua etoo se opetus.
Miten voit olla nuin varma vanhoillislestadiolaisten opeista? Vai oletko kenties itse ollut joskus vanhoillislestadiolainen?
olla Afrikan nälkäänäkevä, jotta tietää Afrikan nälänhädästä.
En ole entinen vl.
...tahtoisitko Sinä, Melperi, kunnioittaa myös meidän "korskeiden" ja "omahyväisten" vanhoillislestadiolaisten vakaumusta? Kyllä vai ei.
Vai onko vaatimuksesi kunnioitukselle, että hylkäämme uskomme liittyen ekumeeniseen rintamaan? Jos, niin haluatko lainkaan kunnioittaa muiden kuin ekumeenisten kristittyjen vakaumusta?
kunnioitan vanhoillislestadiolaisia ihmisinä kuin muitakin ihmisiä.
Sen sijaan en näe mitään syytä osoittaa kunnioitusta Raamatun vastaisia harhaoppeja kohtaan.
Olin ehkä hivenen epätarkka avausviestissäni puhuessani ihmisten ja asioiden riitelystä, jotka eivät suoraan liity aiheeseen. Oletinkin, että kunnioitat meitä ihmisinä, vaikka viesteistäsi se ei suoraan sanoen käy mitenkään ilmi muuten kuin ajoittaisina vakuutteluina. Nyt kysymys kuuluu:
Tahdotko kunnioittaa vakaumustamme "harhaopeista" huolimatta?
en voi tietenkään kunnioittaa kenenkään valheeseen perustuvaa vakaumusta. Silloin toimisin itseäni ja omaatuntoani vastaan.
Siihen minusta ei ole.
Sinun näkemyksesi ovat melko kypsymättömiä monikulttuuriseen yhteiskuntaan, jollainen Suomestakin lähitulevaisuudessa kehittynee. Nyt Suomi on melko lailla kristillisekumeeninen yhtenäiskulttuuri, jossa vähemmistöjä katsotaan kieroon, mutta kirkosta eroaminen ja ateismi lisääntyvät. Tulevaisuuden työvoimapulaa korjataan siirtotyövoimalla ja maahanmuuttajat tuovat mukanaan muut maailmanuskonnot. Rauhanomainen rinnakkainelo edellyttää toisen vakaumuksen kunnioittamista.
Uskovaiset emme tuomitse sinua emmekä muslimia helvettiin, vaikka näin tällä palstalla väitetään, ihminen ja vakaumus toisiinsa sotkien. Meidän vakaumuksemme mukaan Jumala tuomitsee emmekä halua itsellemme sitä taakkaa. Ihmisinä emme kuitenkaan osaisi olla oikeamielisiä tuomareita.
tai olettaa tietäväsi, että vl-liikkeemme vakaumusperusta peustuisi valheeseen?
Tämä näkemys on sinun ja tavallasi ajattelevien näkemys. Et voi esittää sitä ainoana oikeana mihinkään absoluuttiseen tietoon perustuvana näkemyksenä,joka olisi kumoutunut absoluuttisen varmasti(että vl-usko olisi "valetta"). Tämmöstä tietoa "totuutta" sinulla ei ole.
Kenelläkään uskovaisella maan päällä Ei ole absoluuttista totuutta tai varmuutta "oikeasta uskosta". On vain USKO, se lapsen usko ja sydämen tila joka tuntee, onko tämä--juuri tämä usko se oikea. Usko on henkilökohtainen, täysin henkilökohtainen näkemys ja tuntemus.
Toimit oman näkemyksesi/omantuntosi mukaan ja koet tämän vl-uskon valheeksi? Minä vl-uskovaisena taas koen että et ole samalla tavalla uskomassa kuin minä. Ristiriita tulee siitä, että mikä saa sinut täällä provosoimaan vl-uskon oikeutta, kun sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta vl-uskoon?
Olet omalla tavallasi, mikset sitten viihdy tavallasi uskovien seurassa tai palstalla? Miksi haluat täällä puukottaa vl-uskovia? Miksi haluat heidän luopuvan omasta vl-uskosta? Miksi se niin paljon sinua häiritsee?
Olen itse armosta uskomassa, kuin lapsi lapsen paikalla, yksinkertaisesti...
Minun on hyvä olla, se riittää...tiedän sydämessäni tämän uskon uskoksi joka vie taivaaseen. En voi tietää, onko muitakin samankaltaisia uskoja, jotka myös vie taivaaseen? voi olla että on?, se on Jumalan asia...ei meidän tarvitse tietää, olemme liian mitättömiä tietämään...
Tervetuloa paikkakuntasi vl-seuroihin Melperi? Ehkä siellä saisit ymmärrystä meitä kohtaan?
Lähde avoimella mielellä, mutta ole ainakin suvaitsevainen, myös meitä vl:ä kohtaan?
...niin sitten et ole yhtä kuin näkemyksesi eli sanoudut itsekin niistä irti.
Ihminen on henki. Jeesus on Sovitus. Ymmärrätkö? Jeesuksen "näkemys" ja Jeesus itse ovat täsmälleen sama asia. Hänen fyysinen muotonsa - karvaisine jalkoineen ;) - on jo tehnyt tehtävänsä kauan sitten.
Millainen henki sinä olet? Vain me -henkikö? Pois sulkeva vai mukaan ottava? Hylkäävä vai rakastava?
Uskovaisen ihmisen tehtävä on vain Sovitus täällä maanpäällä eli Anteeksiantaminen joka tilanteessa ja jokaiselle. Vain tässä hengessä = Sovituksen hengessä voimme olla yhtä Jeesuksen kanssa.
"Jos et ole yhtä kuin näkemyksesi niin sitten et ole yhtä kuin näkemyksesi eli sanoudut itsekin niistä irti."
En tarkalleen ottaen tiedä, mitä tarkoitat sanomallasi. Luulen sinun tarkoittavan Jeesuksen sanoja "sana tulkoon lihaksi." Ihmisinä olemme kuitenkin syntiin taipuvaisia. Minulla on hienoja periaatteita ja ajatuksia, mutta toistuvasti huomaan silti loukanneeni lähimmäisiäni, tahattomasti ja tahallisesti.
Me emme kuitenkaan saa elää synnin luvallisuudessa, vaikka olemme lankeavaisia:
"1. Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
2. Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?" (Room.6:1-2)
"Millainen henki sinä olet? Vain me -henkikö? Pois sulkeva vai mukaan ottava? Hylkäävä vai rakastava?"
Vastaus on kaksiselitteinen. Lihallinen ihminen jäsenissäni saattaa monesti olla jopa vahingoniloinen epäuskoista odottavasta rangaistuksesta, jos hän on ollut oikein ilkeämielinen minua tai muita uskovaisia kohtaan. Sisällisen ihmisen puolelta ymmärrän tämän ajatuksen lihan synniksi. Kristuksen verellä puhdistetun hengellisen minäni kautta rukoilen parannuksen armoa koko maailmalle, ettei kenenkään tarvitsisi kokea kadotuksen vaivaa, vaan pääsisi taivaan iloon.
En minä ainakaan ole teitä "ekumeenisuuden puutteesta" moittinut! Jos olet ymmärtänyt väärin pointtini, -niin kannattaa lukea uudelleen tekstejäni! :-)
"Jos olet ymmärtänyt väärin pointtini, -niin kannattaa lukea uudelleen tekstejäni!"
Tuotteliaisuudestasi johtuen luen viestisi hyvin pintapuolisesti, jos nykyään lainkaan. Vähemmän sanoja saattaa joskus olla enemmän asiaa, ihan pikku vinkkinä.
Haluatko kunnioittaa vanhoillislestadiolaisten vakaumusta?
Niin; se "kunnioittaminen" minun kohdallani riippuu ihan siitä, mitä sillä tarkoitat!
Jos se tarkoittaa esim. sitä että lopetan vanhoillisten opin ruotimisen, niin en!
Tai jos se tarkoittaa että "hyväksyn heidän uskonsa ja annan heidän uskoa rauhassa ninkuin tahtovat", niin en!
Mutta sillä tavalla minä kyllä kunnioitan että en PAKOTA ketään vanhoillista esim. nyrkillä tai muilla voimakeinoilla jättämään harhaoppiaan enkä KIELLÄ ketään harjoittamasta vanhoillislestadiolaista uskonnnon muotoa.
Nähdäkseni toimin lähimmäisenrakkauden mukaan, yrittämällä autaa teitä ulos harhaopistanne, tai edes KÄSITTÄMÄÄN että se on harhaa! Rakkaudetonta sensijaan olisi, jos vain hyssyttelisin ja "antaisin teidän uskoa niinkun haluatte" !
toivottavasti vastaus tyydytti?
...kunnioituksen rippeitä, kenties enemmänkin. Toisen uskoa kunnioitetaan siten, että annetaan hänen uskoa, kuten hän haluaa. Näin siitäkin huolimatta, että toisen usko tuntuu itsestä väärältä.
Toisen uskon kunnioittaminen ei estä keskustelua uskonkysymyksistä, kun huolehditaan, että asiat riitelevät ja henkilökohtaisuuksiin mentäessäkään ei vedetä hernettä nenään liian helposti. Jatkuva jankuttaminen, samojen asioiden toistaminen jne. eivät mielestäni ole parhaita mahdollisia keskustelutapoja.
Aktiiviseen käännyttämiseen suhtaudun oman uskoni näkökulmasta jo lähtökohdiltaan kielteisesti, koska käännyttäminen on ikään kuin omaa työtä. Tämän palstan "harhaoppisten veeällien" käännyttäjät herättävät minussa voimakkaan vastareaktion. Tulee ajatus, että ainoa tarkoitus on ruokkia käännyttäjän omaa lihaa aukomalla päätään "harhaoppisille vanhoillislestadiolaisille".
Elävän uskon antaja on Jumala. Yksin armosta, Kristuksen sovitustyön tähden Jumala herättää meissä synnintunnon ja lähettää valtakuntansa sanansaattajan synninhädässä olevan ihmisen tykö. Siinä ei ole ihmistyöllä osaa eikä arpaa. Siinä tehtävässä Jumalan lapset ovat "Herran piikoja" ja täysin tulosvastuuttomia. Jeesus kehottaa olemaan edeltä käsin huolehtimasta, mitä meidän tulisi kussakin tilanteessa puhua, vaan puhua vain sen, mitä meille milloinkin annetaan.
Jos uskovainen ihminen kutsumuksesta lukee teologiksi ja toimii pappina, hän silti toimii Pyhän Hengen pappina vain niin usein kuin Jumala hyväksi näkee. Jos uskovainen ihminen kutsumuksesta lähtee auttamaan kehitysmaiden nälkää näkeviä, hän sielläkin on "Herran piika" vain niin usein kuin Jumala hyväksi näkee. Saattaa olla, että esimerkit on asetettu ajalliseen pappisvirkaan ja kehitysmaatyöntekijäksi Jumalan johdatuksesta, mutta Pyhän Hengen pappeina toimimme vain, kun on Jumalan aika.
Asiallista keskustelua uskonnosta, politiikasta tai miesten ja naisten eroista on miltei mahdotonta käydä. Tämän tiedostaminen ja tunnustaminen auttaa pitkälle tälläkin palstalla. Olen koulutukseltani teologi ja vanhoillislestadiolainen ja pohtinut paljon oman herätysliikkeeni dialogia ulkopuoliseen maailmaan nähden. Siinä on mielestäni edelleen paljon kehittämisen varaa. Olemme jo jonkin aikaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä elääneet uudenlaisia aikoja siinä mielessä, että tiedottaminen ja keskustelu ulkopuolisten kanssa on lisääntynyt. Ihailen tällaisia nimimerkki O.M:n kaltaisia ihmisiä, jotka malttavat käydä älyllisesti korkeatasoista ja asiallista keskustelua ulkopuolisten kanssa. Veikkaan, että olet omalla kohdallasi joutunut käymään läpi syvän murroksen ennenkuin uskonasiat ovat selkiintyneet ja tulleet omakohtaiseksi. Mahdollisesti et ole edes "syntyperäinen" lestadiolainen, vaan löytänyt tämän kristillisyyden oman etsinnän ja kääntymisen kautta. Lapsesta saakka lestadiolaisten (joihin itsekin kuulun) ongelma on monta kertaa kykenemättömyys asioiden perinpohjaiseen erittelyyn, mikä on välttämätöntä, kun käydään keskustelua vakaumuksen perusteista toisella tavalla uskovien kanssa. Puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin yhtä hyvin "sisäpuolisilla" kuin ulkopuolisillakin. Mielestäni meillä on vara myöntää tämä ja tarpeen tullen monta muutakin asiaa. Puheenvuorosi eri tavoin uskovien vakaumuksen kunnioittamisesta oli paikallaan. Luen juttujasi mielelläni jatkossakin.
Kiitos positiisesta palautteesta. Se tuntuu hyvältä aina ja rohkaisee eteenpäin. Olen syntyperäinen vl enkä edes koskaan ulkonaisesti uskoani kieltänyt, mutta kuollut kala olen ollut. Minulla on ollut vaikeat aikani, mutta niin monilla muillakin. Olen uudesti syntynyt elävään uskoon, josta kuolin pois ajautumatta pois fyysisestä Jumalan lapsijoukosta.
Tämä palsta antaa oivallisen mahdollisuuden seurata sitä, minkälaisen kuvan annamme itsestämme ulospäin. Keskustelun yleisestä kulusta voimme päätellä, että emme ole onnistuneet antamaan oikeaa kuvaa itsestämme. Lähinnä ristiriitoja nostattavat Lutherin ja Raamatun tulkinnat sekä jotkut uskomukset, kuten että vain vl:t pääsevät taivaaseen.
Ev. lut. kirkon jäsenet ovat raivoissaan, kun tulkitsemme Raamattua ja Lutheria siten, että sana ja sakramentit eivät synnytä Pyhää Henkeä, vaan ainoastaan Pyhän Hengen omaava ihminen voi saarnata synnit anteeksi ja synnyttää toisessa Pyhän Hengen.
En tiedä, mistä uskomus "vain vl-liikkeeseen kuuluvat voivat päästä taivaaseen" on peräisin. Emmeköhän usko, että kaikki Pyhän Hengen kautta parannuksen armon saaneet, Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi syntinsä uskovat ihmiset pääsevät taivaaseen?
Aikaa on kulunut 2000 vuotta Kristuksesta. Omaa herätysliikettämme voimme seurata lukijaisuuteen, herrnhutilaisuuteen ja pietismiin, luterilaisuuteen, Jan Husiin ja mahdollisesti John Wyclifiin. Entä siitä toista tuhatta vuotta taaksepäin? Tässä on yksi päähaara, mutta eikö ole todennäköistä, että vastaavasti uskovia yhteisöjä olisi levinnyt kymmeniä, satoja tai tuhansia ympäri maailmaa? Kulttuurillisesti nämä yhteisöt voisivat näyttää hyvinkin erilaisilta.
Kuten sanoit, myös liikkeeseemme kuuluvilla tahtovat monesti mennä asiat sekaisin. Mutta mitä tarkoitit sillä, että meillä on varaa myöntää monta muutakin asiaa?
mitään erityistä asiaa, vaan lähinnä sitä mielialaa, mikä sopii jokaiselle kristitylle: virheistä ei selvitä torjumalla tai kieltämällä, vaan katsomalla totuutta rehellisesti silmiin. Vl-kristillisyyden historia ja julkisuus on sen verran traumaattinen, että meille on kehittynyt vaistonvarainen defenssimekanismi kaikkeen ulkopuoliseen kritiikkiin. Sitä on vaikea ottaa vastaan, koska se tulee ulkopuolelta. tarkoitan lähinnä kritiikkiä joka koskee kristittyjen kulttuuria ja meidän ihmisten edesottamuksia. Kulttuuri ja ihmiset ovat aina alttiina arvostelulle ja olen huolissani, jos me vl-lestadiolaiset alamme uskoa, ettei meidän elämässämme ole mitään huomauttamista. Opilliset kysymykset ovat asia erikseen. Toki raamatullisin argumentein myös opillinen kritiikki on tervetullutta.