On ilmennyt, että maanjäristyksestä tiedettii jo ennakkoon. Tarkkaa ajankohtaa ei luonnollisesti osattu arvioida, mutta geologi Kerry Sieh`n mukaan maanjäristys oli jo vähän myöhässä. Tähän arvioon hän päätyi pari viikkoa sitten järjestetyssä konferenssissa. Sieh oli myös varoittanut useaan otteeseen Indonesiaa tulevasta järistyksestä. Kun hänen varoituksensa kaikuivat kuuroille korville, päätti geologiryhmä varoittaa suoraan Indonesian asukkaita kehoittaen näitä siirtymään kauemmas rantaviivasta.
Sieh uskoo myös, että lähiaikoina seuraa lisää suuria maanjäristyksiä. Mannerlaattojen paine on kasvanut etelämpänä ja sen purkautumisvaara on suurentunut. Tällaiset maanjäristykset tulevatkin ryppäinä. (Lähde: Aamulehti)
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuuroja poliitikot ovat tiedemiesten informaatiolle. Tässäkin tapauksessa Indonesian hallitus on arvioinut varotoimikustannukset niin suuriksi, ettei kuitenkin epävarman ja tuhovoimaltaan mahdollisesti lievän järistyksen takia kannata ryhtyä mittaviin toimiin. Sieh`n geologiryhmän piti järjestää asiaa koskeva konferenssi Indonesian hallituksen kanssa, mutta Indonesia perui sen.
On siis kovin suhteellinen sellainen väite, että järistys ja sen aiheuttama tsunami tulivat yllätyksenä ja pyytämättä. Kerry Sieh`n tapaiselle tiedemiehelle järistys tuli viivästyneenä, ei yllätyksenä. Pulma on siinä, miten tällaisten tiedemiesten tiedot saadaan valutettua poliitikkojen tietoisuuteen ja ennen muuta siinä, miten poliitikot saadaan ottamaan vakavasti tällaiset tiedot.
Kasvihuoneilmiön osalta ristiriita on vielä paljon suurempi. Vastakkain on lyhyen aikavälin taloudelliset edut ja pitkän ajan epämääräiset ja täsmentymättömät menetykset, joiden suuruusluokasta ei nykypolven poliitikko halua edes kuulla, koska ongelmat ovat seuraavien sukupolvien ongelmia. Tämä pulma koskee kaikenlaista päätöksentekoa. Kaikkea olennaista ja asiaan vaikuttavaa tietoa ei haluta tähän päätöksentekoon, koska se mutkistaa asioita. Pelätään taloudellisia menetyksiä esim. luonnonkatastrofien osalta turistialueilla.
Sieh´n ennusteet eivät ole olleet mitään teoreettisen geologian tutkijan todennäköisyysennusteita tyyliin, että nyt on kulunut niin paljon aikaa edellisestä järistyksestä, että todennäköisyys sen vuoksi on kasvanut. Hänen tutkimusryhmänsä tulokset ovat perustuneet tarkkoihin mittauksiin merten syvyyksissä. Kun hän nyt varoittaa, että paine voi purkautua lähiaikoina (esim. lähivuosina) edelleen etelämpänä, se olisi syytä ottaa tosissaan.
Sieh uskoo myös, että lähiaikoina seuraa lisää suuria maanjäristyksiä. Mannerlaattojen paine on kasvanut etelämpänä ja sen purkautumisvaara on suurentunut. Tällaiset maanjäristykset tulevatkin ryppäinä. (Lähde: Aamulehti)
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuuroja poliitikot ovat tiedemiesten informaatiolle. Tässäkin tapauksessa Indonesian hallitus on arvioinut varotoimikustannukset niin suuriksi, ettei kuitenkin epävarman ja tuhovoimaltaan mahdollisesti lievän järistyksen takia kannata ryhtyä mittaviin toimiin. Sieh`n geologiryhmän piti järjestää asiaa koskeva konferenssi Indonesian hallituksen kanssa, mutta Indonesia perui sen.
On siis kovin suhteellinen sellainen väite, että järistys ja sen aiheuttama tsunami tulivat yllätyksenä ja pyytämättä. Kerry Sieh`n tapaiselle tiedemiehelle järistys tuli viivästyneenä, ei yllätyksenä. Pulma on siinä, miten tällaisten tiedemiesten tiedot saadaan valutettua poliitikkojen tietoisuuteen ja ennen muuta siinä, miten poliitikot saadaan ottamaan vakavasti tällaiset tiedot.
Kasvihuoneilmiön osalta ristiriita on vielä paljon suurempi. Vastakkain on lyhyen aikavälin taloudelliset edut ja pitkän ajan epämääräiset ja täsmentymättömät menetykset, joiden suuruusluokasta ei nykypolven poliitikko halua edes kuulla, koska ongelmat ovat seuraavien sukupolvien ongelmia. Tämä pulma koskee kaikenlaista päätöksentekoa. Kaikkea olennaista ja asiaan vaikuttavaa tietoa ei haluta tähän päätöksentekoon, koska se mutkistaa asioita. Pelätään taloudellisia menetyksiä esim. luonnonkatastrofien osalta turistialueilla.
Sieh´n ennusteet eivät ole olleet mitään teoreettisen geologian tutkijan todennäköisyysennusteita tyyliin, että nyt on kulunut niin paljon aikaa edellisestä järistyksestä, että todennäköisyys sen vuoksi on kasvanut. Hänen tutkimusryhmänsä tulokset ovat perustuneet tarkkoihin mittauksiin merten syvyyksissä. Kun hän nyt varoittaa, että paine voi purkautua lähiaikoina (esim. lähivuosina) edelleen etelämpänä, se olisi syytä ottaa tosissaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.carnaval.com/columbus/2012.htm
Ken elää niin näkee.
Turkin järistystilanteesta sen verran, että ennuste seuraavan järistyksen osalta on se, että se iskee Istanbuliin. Voimakkuus samaa luokkaa edellisten kanssa (7 richter tai enemmän). Tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa, mutta paikka on. Turissa järistysaalto menee idästä länteen. Järistyksen voimakkuutta voi laskea se, jos sattuu useampia pieniä välijäristyksiä.
Indonesiassa on odotettavissa sama ennuste.
On kai tuossa joku perä, että maanjäristyksiä alueella on vähätelty. NIISTÄ TIEDETTIIN ETUKÄTEEN.
http://earthquake.usgs.gov/recenteqsww/
Ainakin tuo linkki kertoo siitä, että järistykset ovat lähes päivittäisiä ja näyttävät jatkuvan.
Se on itselleni melkoisen epäselvää, miten pohjoismaiset matkanjärjestäjät ja matkailuala yleisesti (eli en nyt pelkästään tarkoita suomalaisia matkanjärjestäjiä) on huomioinut nämä riskit matkoja järjestäessään.
Myös sillä, että UM julkaisee matkailijoille maailman riskialueista, onko tällä merkitystä?
t:jarmo
HUOM! en kaipaile syyllisiä vaan yritän tässä ääneen miettiä, olisiko jotakin parannettavaa asioissa.
tähän maailmaan mahtuu paljon tietäjiä, toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä.
Kaikkea ei politikko voi toteuttaa kun rahaa on vähän (omaan taskuunkin pitäää saada) ja jos jotain tuollaista hankit niin jo kansa sanoo että "rahan tuhlausta". Nyt tuskin sanovat.
Sama asia on täällä suomessakin, teiden talvikunnossapito on ollut täysin ala-arvoista sen jälkeen kun alkoi kilpailutus, täälläkin pitää tulla muutama konginkangas ennen kuin asia paranee?
USAn länsirannikolla ja Tyynenmeren saaristossa kuulemma toimii varoitusjärjestelmä: kun maanjäristys havaitaan seismologisilla asemilla ja sen sijainti sekä voimakkuus on paikannettu, voidaan tsunamin suuruus samoin kuin sen osuminen eri saarille ja rannikolle ennakoida. Tästä lähtee välitön varoitus ko. valtioiden viranomaisille, jolloin asukkaat ehditään evakuoida. Aikaahan on yleensä useita kymmeniä minutteja, vaikka tsunamit etenevätkin satojen kilometrien tuntivauhdilla.
Tällaista varoitusjärjestelmää ei Indonesiassa ole, koska järistykset ovat siellä harvinaisempia mannerlaattojen liikkuessa toisiaan vastaan eikä irti toisistaan.
Jos tapauksesta jotain opitaan globaalisti, niin vaikkapa se, että YK tai joku sen alainen järjestö voisi organsoida järjestelmän, jossa maanjäristyksen ennakoinnin ja itse järistyksen tiedot ovat reaaliajassa tiedossa niissä valtioissa, joita vaara koskee. Näissä valtioissa tulee luonnollisesti olla myös selkeät evakuointi- ja pelastussuunnitelmat siitä, mihin toimiin ryhdytään, kun hälyytys tulee.
Kun nyt tehdään töitä katastrofin jälkiselvittelyissä ja tarvitaan rahaa kriisialueiden humanitaariseen apuun ja jälleenrakennukseen, niin yhtä paljon tarvittaisi apua tulevien katastrofien ennalta ehkäisemiseksi tarvittavien hälyytys- ja ennaltaehkäisemisjärjestelmien rakentamiseen.
Tähän jälkimmäiseen toivoisi Suomen panostavan aktiivisesti, koska kyse on sellaisesta viestintäteknologisesta osaamisesta, jota meillä nimenomaan on.