Kysymys Suomen poliittisen historian tuntijoille: Onko koskaan aikaisemmin nähty vastaavaa tapausta, että eduskunnan suurimman ja samalla pääministeripuolueen joukosta tulee esitys eduskunnan hajoittamisesta? Kekkosen aikanahan eduskunta pantiinn hajalle tämän tästä, mutta silloin homman hoiti Kekkonen, ei hallitus tms.. Aika ainutlaatuista ilmeisesti sekin, että hajoitusesitys tulee rivikansanedustajan taholta ts. esityksen tekijä ei ole ministeri, puolueensa puheenjohtaja tms..
Eduskunnan hajoittaminen
Paavo-taas
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän tällaista hajottamisintoa aina silloin tällöin tulee esiin. Tältä vuosituhannelta tulee mieleen kolme - neljä tapausta. Ne kaikki liittyvät Kepuun.
Ensimmäinen tilanne syntyi silloin, kun Anneli Jäätteenmäki jätti hallituksensa eroilmoituksen vuonna 2003. Se ei johtanut kuitenkaan eduskunnan hajottamiseen, vaan tilanne rauhoittui vaihtamalla pääministeri ja muodostamalla samalla pohjalla uusi hallitus.
Toinen vakava haalituskriisi syntyi Jäätteenmäen hallitusta seuranneen Matti Vanhasen I hallituksen aikana. Kepu oli silloin hajottamassa hallitusta, kun Kepussa arveltiin, että maataloustukia pyritään vähentämään parilla miljoonalla eurolla. Kriisi ratkesi, kun demarien Eero Heinäluoma pyydettiin Kepun eduskuntaryhmään sovittelemaan tilennetta. Kepun Timo Kalli kiittelikin don Eero silmät kyynelissä vuolaasti siitä, kuinka tämä demarijohtaja pelasti hallituksen. Tässä tilanteessa Kepun venkulointi onnistuessaan olisi tarkoittanut eduskunnan hajottamista.
Kolmas kriisinpoikanen tuli sitten vaalirahasotkun seurauksena. Siitä mentiin yli, kun Matti Vanhasen "kipeytynyt polvi" esti jatkamisen pääministerinä ja asia hoidettiin pääministeriä vaihtamalla. Vanhasen-Kiviniemen hallitusten aikana kriisiytyminen oli aina mahdollista ja taustalla olivat yleensä vaalirahasotkut ja Kreikan tukiopaketit.
Viimeisin yritys hajottaa hallitus ja järjestää uudet eduskuntavaalit koettiin viime syksynä. Silloin pääministeri Sipilä sanoi tv-haastatteluissa useaan otteeseen, että sotekiistan vuoksi on erittäin todennäköistä, että hän marssii seuraavana päivänä presidentin pakeille tarkoituksena hajottaa hallitus, missä yhtenä vaihtoehtona olisi uusien vaalien järjestäminen. Kokoomus antoi riittävästi periksi ja hajottaminen jäi yritykseksi.
Jos nykyinen pääministerikin on näin näyttävästi kunnostautunut oman hallituksensa hajottamisessa, niin onko tuo nyt suuri ihme, jos joku riviedustaja välillä vaatii samaa? Silloin tällöin rivikansanedustajat lipeävät hallituspuolueen linjasta. Viime vaalikaudella esim. Vasemmistoliitto erotti kaksi kansanedustajaa eduskuntaryhmästään tällaisen syyn vuoksi, kun nämä olivat esittämässä jatkuvasti epäluottamuslausumia hallituspolitiikkaa kohtaan.
Kyllähän Kepun politiikassa kaikenlaisia tapauksia on historian varrella sattunut. Kummallisin ja samalla suurin häpäisy demokratiaa vastaan oli epäilemättä se, kun presidentti Kekkonen vaati eduskunnan puhemiehen ja Kepun puoluejohtajan Johannes Virolaisen eroa tehtävistään. Siinä mentiin jo kaikesta laillisuudestakin kirkkaasti ohi.