Ajattelin aloittaa ketjun, jossa muutkin lapsista haaveilevat voisi jutella yhdessä.
Oman perheen saaminen on aina ollut haaveena, sillä olen pienen ikäni nähnyt koko sukuani vain viikon verran vuodessa. Vain äitini asuu täällä suomessa.
Avomieheni olen tuntenut kohta 8vuotta, vuosipäivä kohta tulossa. Hänkin tahtoisi kovasti lasta, mutta sanoo että 'tulee kun on tullakseen' sillä välillä kun itse suunnittelen lastenhuonetta ja katson tarhamaksuja.
Tietysti se harmittaa, mutta ehkä sisällään hänkin tahtoisi sen jo tapahtuvan.
Olen saanut kerran 'keskenmenon' luulen, ettei alkio kiinnittynyt kohdunseinämään ja sensijaan tuli ulos spontaanisena verenvuotona kesken kuuta. Kuukautiseni sijoittuvat usein kuun alkuun tai ihan loppuun. Silloinkin toiveeni olivat korkealla.
Olen lopettanut kaikki roskaruuat, syön paljon hedelmiä ja pähkinöitä. Liikun normaalia enemmän. Silti nyt yritystä on ollut n.3kk ja ei ole mitään kuulunut.
Sitten tulin tänne lukemaan, kun 12-14 vuotiaat ovat raskaana ja pelkäävät että äiti lyö. En voi tunte kuin suuttumusta, mutta samalla myötätuntoa.
Oman perheen saaminen on aina ollut haaveena, sillä olen pienen ikäni nähnyt koko sukuani vain viikon verran vuodessa. Vain äitini asuu täällä suomessa.
Avomieheni olen tuntenut kohta 8vuotta, vuosipäivä kohta tulossa. Hänkin tahtoisi kovasti lasta, mutta sanoo että 'tulee kun on tullakseen' sillä välillä kun itse suunnittelen lastenhuonetta ja katson tarhamaksuja.
Tietysti se harmittaa, mutta ehkä sisällään hänkin tahtoisi sen jo tapahtuvan.
Olen saanut kerran 'keskenmenon' luulen, ettei alkio kiinnittynyt kohdunseinämään ja sensijaan tuli ulos spontaanisena verenvuotona kesken kuuta. Kuukautiseni sijoittuvat usein kuun alkuun tai ihan loppuun. Silloinkin toiveeni olivat korkealla.
Olen lopettanut kaikki roskaruuat, syön paljon hedelmiä ja pähkinöitä. Liikun normaalia enemmän. Silti nyt yritystä on ollut n.3kk ja ei ole mitään kuulunut.
Sitten tulin tänne lukemaan, kun 12-14 vuotiaat ovat raskaana ja pelkäävät että äiti lyö. En voi tunte kuin suuttumusta, mutta samalla myötätuntoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! :)
Meillä myös sama tilanne. Tai ainakin kovasti kuulostaa siltä :)
Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä 5-vuotta. Nyt jonkin aikaa sitten päätetty että aletaan yrittämään lasta. Tai lähinnä minä olen kai se joka kovasti yrittää ja mieheni sitä mieltä että tulee kun on tullakseen. Olen jo suunniellut kaiken mahdollisen valmiiksi, kun taas miestän ei voisi vähempää kiinnostaa. No joo kiinnostaa kai, mutta ei ihan siinä mittakaavassa kuin minua.
Me myös olemme nyt yrittäneet jo 3kk. Viikon päästä selviää taas että onko tärpännyt vai ei. Pikkuhiljaa on alkanut itselle tulla jo sellainen olo että apua, mitä jos ei onnistukaan ollenkaan tämä raskaaksi tuleminen. Olen miettinyt jo kaikkia mahdollisia syitä miksi en tule raskaaksi. Olenko jo liian vanha kun olen 30v. Ja olisiko syytä laihduttaa kun ylipainokain minulla on.. Jne jne... Mutta ehkä tuo 3kk yrittämistä takana ei vielä kauhean huolestuttavaa ole..
Mutta tosiaan tällä hetkellä tuntuu pahalta lukea/kuulla ihmisistä jotka ovat vasten tahtoaan raskaana, eivätkä tiedä mitä tehdä jne, kun itsellä se asia tällä hetkellä suurin toive elämässä että voisi saada oman lapsen ja perheen.
Entäs sinä aloittaja, minkä ikäinen olet?