järki-ihminen lopullisesti. Tajusin vähän aikaa sitten kuinka merkityksetön ja välinpitämätön maailma on. Kuinka suuret poliittiset järjestelmät yhtiskunnissa pyörii ja kuinka konemainen yhteiskunta onkaan. Samoin on ihmissuhteissa. Toiset ihmiset joutuvat kiusatuiksi ehkä erilaisuden tai ihan minkä tahansa vuoksi, ehkä kiusaajan egon pönkittämiseksi. Ehkä kiusaaminen on pelkästään kylmien ja loogisten ihmisten vallanhalua. Loppujen lopuksi eri ammattikunnat yhteiskunnissa ovat sikäli korrputoituneita, että työntekijät, jotka ovat valtaa pitävässä asiassa toimivat vain annettujen sääntöen mukaan -niin pääsee nopeammin kotiin viettämään omaa aikaansa.
Kyse on ainoastaan statuksista. Inhmillisyys lähinnä mässytetään sylkäistäväksi purkaksi, joka jää asfalttiin niin pahasti kiinni ettei sitä kykene enää kukaan irrottamaan tutkittavaksi. Jalot väittelyntaidot joita opetetaan erilaisissa instituutioisa ovat lähinnä työntekijöiden minän tai egon suojelemiseksi älykkäät selviävät kauemmin ja pisimpään.
Kaikki usko mitä minulla on henkilökohtaisesti ollut yhteiskuntajärjestelmiin on murtunut koska olen päässyt kiinni ihmisten ajatteluun. Jos jokin tapaus työuralla ei sovikaan kansien väliltä opittuun, ovi suljetaan hyvin äkkiä ihmisen naaman edestä ettei menetä omia kasvojaan muiden edessä.
Pelkuruuden aiheuttama syyllisyyden tunne saa valta-asemissakin olevia murtumaan häpeilemättömään "poliittiseen peliin" vaikka kyse olisi lääkäreistä, suurteollisuden johtajista, tutkijoista tai kenestä hyvänsä - pankkivirkailijoista.Kunhan sanat käännetään oikein, saadaan mikä tahansa tappio voitoksi.
Joskus olin typerys, joka etsi rakkautta ja uskoi tulevaisuuteen. Jos se olisi symbolisesti kuvattavissa ruusukimppuna, niin se ruusukimppu on on hierottu asfalttiin tai seinään märäksi läntiksi kuten niin monilla. Joskus olin typerys, joka ajatteli yhteiskunnan valta-asemissa olevan velvollisia ja vastuntuntoisia sekä virkaetikettiään noudattavia ennemminkin kuin omaa haisevaa kuolevaa persettään rakastavia.
Maailma, elämä ja yhteiskunta on kylmä paikka mutta ehkä itse voi yrittää olla erilainen massasta ja olla häpeämättä omien kasvojen menetystä - kunhan on ensin hankkinut valtaa, ja tappanut tunteensa.
Kyse on ainoastaan statuksista. Inhmillisyys lähinnä mässytetään sylkäistäväksi purkaksi, joka jää asfalttiin niin pahasti kiinni ettei sitä kykene enää kukaan irrottamaan tutkittavaksi. Jalot väittelyntaidot joita opetetaan erilaisissa instituutioisa ovat lähinnä työntekijöiden minän tai egon suojelemiseksi älykkäät selviävät kauemmin ja pisimpään.
Kaikki usko mitä minulla on henkilökohtaisesti ollut yhteiskuntajärjestelmiin on murtunut koska olen päässyt kiinni ihmisten ajatteluun. Jos jokin tapaus työuralla ei sovikaan kansien väliltä opittuun, ovi suljetaan hyvin äkkiä ihmisen naaman edestä ettei menetä omia kasvojaan muiden edessä.
Pelkuruuden aiheuttama syyllisyyden tunne saa valta-asemissakin olevia murtumaan häpeilemättömään "poliittiseen peliin" vaikka kyse olisi lääkäreistä, suurteollisuden johtajista, tutkijoista tai kenestä hyvänsä - pankkivirkailijoista.Kunhan sanat käännetään oikein, saadaan mikä tahansa tappio voitoksi.
Joskus olin typerys, joka etsi rakkautta ja uskoi tulevaisuuteen. Jos se olisi symbolisesti kuvattavissa ruusukimppuna, niin se ruusukimppu on on hierottu asfalttiin tai seinään märäksi läntiksi kuten niin monilla. Joskus olin typerys, joka ajatteli yhteiskunnan valta-asemissa olevan velvollisia ja vastuntuntoisia sekä virkaetikettiään noudattavia ennemminkin kuin omaa haisevaa kuolevaa persettään rakastavia.
Maailma, elämä ja yhteiskunta on kylmä paikka mutta ehkä itse voi yrittää olla erilainen massasta ja olla häpeämättä omien kasvojen menetystä - kunhan on ensin hankkinut valtaa, ja tappanut tunteensa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paljon on kylmää mutta paljon on myös lämpöä maailmassa. Siihen olen uskonut ja uskon hautaan saakka.
Emmää nyt sanos, että olisit ihan toivoton tapaus, sillä jos olisit, et osaisi edes pelätä..
Ehkäpä sellaisesta ei ole pelkoa niin aloittajan, kuin muidenkaan kohdalla...
Se olikin vain kirjallinen esitystapa. Todellisen pelon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. En mää pelkääkään enää. Olen toivoton tapaus, siis.
Elämä on vain elämää :)
Pakko mennä järjellä vaikka tunteitakin on.