Minusta tuntuu, että eräs nainen on rakastunut minuun. En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu kuin oma sydämeni olisi tulessa. Se tuntuu jotenkin oudolta, enkä tavallaan koe tunnetta omakseni. Toisaalta en myöskään oikein ymmärrä, miksi hän olisi rakastunut minuun. Olemme jutelleet vain pari kertaa, joista toinen oli kyllä melko radikaali keskustelu - ja lyhyt. Nainen on kaunis ja sosiaalinen ja voisi luultavasti saada melkein kenet tahansa. Kuitenkin hän katselee minua usein. Vaikea silti ymmärtää tällaista tunteen intensiivisyyttä. Minun ei pitäisi tuntea näin, sillä tavallaan en rakasta häntä ja tavallaan rakastan osaltaan juuri koska se, mitä olen tuntenut, on ollut lämmintä ja kaunista.
Tapahtuuko muille sellaista, että omat ja muiden tunteet menevät sekaisin? En tiedä tunnistanko omaa tunnetta vieraasta vai kuvittelenko sittenkin kaiken. Hämmentää.
Tapahtuuko muille sellaista, että omat ja muiden tunteet menevät sekaisin? En tiedä tunnistanko omaa tunnetta vieraasta vai kuvittelenko sittenkin kaiken. Hämmentää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos itse rakastaa kuvittelee samat tunteet toisellekkin. Ei hän rakasta jos vain pari kertaa puhunut sulle. Pojat kuvitelee tunteita vaikka tytöt pitää kaverina.
Hmm... Tämä kuulostaa liiankin tutulta. Varsinkin, jos viimeisin näkeminen oli toissapäivänä, aamupäivällä ja liittyen sinun työhön. Melkoinen sattuma olisi kyllä
Aijaa. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksestani. En usko, että kokemukseni kuitenkaan liittyy minuun.
siis tietysti "kokemuksesi".
sitäpä juuri; resetoidut tunteet ohjelmoituvat monikärkiohjuksena tunnetilaan. kuin matka madonreiän kautta tulevaisuudesta menneisyyteen ja takaisin.
Mies vai nainen?
Mies.
85 liittyy?
Siihen, että "BurningHeart"-nimimerkki on jo varattu. =)
Radikaali keskustelu, missä mielessä?
Ja on mennyt tunteet sekaisin. Masennuksen vuoksi ihmissuhteitani vielä vaikeuttaa huono itsetunto sekä jatkuva tunne siitä, että kaikki vihaavat minua. Tätä varjostaa puolestaan se, että ihmisten seurassa vaikutan täysin vastakohdalta.
Kun ei itse osaa määrittää itseään, ei tiedä mitä haluaa eikä tahdo myöskään ketään satuttaa. Ei tiedä tahtooko ketään, saati ansaitseeko. Unelmat ja haaveet kuitenkin on, ja ne toisinaan saavat hyvälle tuulelle. Ne ajavat usein antamaan ristiriitaisia viestejä.
Paradoksia, mutta oletko voinut itse antaa hänelle jotakin "lämmintä ja kaunista", joka peilaantuu takaisin? Joskus ne voi olla pieniäkin juttuja, joita ihmiset arvostavat.
Radikaalin voi kukin hahmotella mielessään, mutta tässä sanan merkitys on melko kirjaimellinen. Ja syy siihen, miksi keskustelu jäi lyhyeksi. Pitkälti unohdin koko asian, mutta kerran eräässä tilanteessa satuin vilkaisemaan naisen suuntaan, hän katsoi minuun päin, ja silloin koin yllätyksekseni nuo tunteet, ja tosiaan koin tulleeni rakastetuksi. Tämän jälkeen on ollut vähemmän selvää, mistä tunteet tulevat. Muitakin "faneja" ilmeisesti on.
Jos ihmiset vihaavat, vihatkoon. Se voi olla kuvitelmaa tai luulottelua, tai sitten oikeasti vihaavat. Ihmiset ovat sen verran pikkumaisia luonteeltaan, että harvoin on perusteita hyväksyä heidät henkiseksi johtajakseen tai vaikuttimekseen. Harva kuitenkaan näin voimakkaita tuntemuksia random-henkilöissä herättää. Ongelma yleensä on, että henkilö, joka ei tule pidetyksi, voi tuntea olonsa kurjaksi ymmärtämättä, että tunne on tavallaan implementoitu häneen.
Eli siis koit itse tunteita häneen vai hän tunsi tunteita sinuun? Mitä tarkoitat, että koit tulleesi rakastetuksi? Herätitkö sinä häneen tunteita vai hän sinussa? Mitä tarkoitat tuolla, että henkilö ei tule pidetyksi, voi tuntea olonsa kurjaksi?
En kokenut, että minulla olisi silloin ollut tunteita häntä kohtaan, mutta ei sitäkään vaihtoehtoa voi täysin poissulkea. Henkilö, joka ei tule pidetyksi, voi kokea olonsa kurjaksi ymmärtämättä, että hän ei "oikeasti" tunne oloaan kurjaksi, vaan se tunne on subjektiivinen versio hänen ympäristönsä tunteista.
Onko sinulla tällä hetkellä tunteita häntä kohtaan? Aloituksessa kerroit, että tunteet voivat mennä sekaisin toisen ihmisen kanssa. Onko se mielestäsi mahdollista? Eivätkö tunteet olekaan omia?
Olen tarkoittanut, mitä kirjoitan. Siitä näkee, mitä mieltä olen. =)
Paljon on mahdollista viisastua pelkästään ottamalla huomioon, että kaikki mitä kokee tai syntyy ei välttämättä olekaan sisäsyntyistä, vaan voi tulla ympäristöstä.
Ääh.. Jaan tuon näkemyksen myös. Ilmaisin asiani huonosti.
Tämä on enemmän sellaista omien ajatusten noidankehää, joka päivien aikana muodostaa sellaisen kuvan, että x henkilö vihaa (ilman syytä), mutta tunne on läsnä. Johtuu tilanteen ylianalysoinnista ja murehtimisesta. Aina on kuitenkin lopulta ottanut yhteyttä, ja kaikki OK.
Jos et kerro tunnettasi tulet katkerasti katumaan.
Sanon tämän koettuani tismalleen saman mistä kirjoitit.
Mitä sinun kohdallasi sitten tapahtui (tai oli tapahtumatta)?