En kestä sitä että exällä menee nyt hyvin. Lapsi tulossa ja yhteen muuttavat, uutta perhettä perustaa. Tämän perheen hajoitti niin totaalisesti. Ja minä piru vie vain ryven itsesäälissä, vihassa ja katkeruudessa. Millon se mulla elämä jatkuu, millon pääsen tästä kaikesta yli ja eteenpäin? Näkyykö mulle uutta miestä ja perheenlisäystä enää tulevaksi? Vai haaveisiinko jää? En pääse enää eteenpäin..
Näkijälle.
Vuoroniloistaa
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole näkijä, mutta yhden ohjeen annan:
Lopeta tuo kadehtiminen. Katso, mitä hyvää sinulla on itselläsi.
Luuletko, että sinä, entinen miehesi ja hänen uudet ihmiset, olette ainoat tässä maailmassa.
Miksi et etsi itsellesi uutta ystävää?
Maailma täynnään erilaisia ihmisiä, etsi niin löydät.
Ensin sinun pitää opetella rakastamaan itseäsi.
Ellet pysty itse itseäsi auttamaan, hae ammattiapua. Ajoissa.
Kuka muu kissan hännän nostaa kuin kissa itse.
Hyviä vinkkejä ja ymmärrän toki. Kyllä kaikille eronneille tulee jossain kohti se luopumisen tuska ja pahaa tekee nähdä toisen jatkavan, asia voisi olla toisinki päin. Itseäni tässä opettelenki rakastamaan ja minulla on paljon hyviä asioita ympärillä. Exä vain itse pilasi minun yritykset uuteen suhteeseen, joten luovutin silloin ees yrittämästä keneenkää uuteen tutustua. Ja nyt sitte oonki yksin, ja itse exä uudessa suhteessa.
Ei näytä hyvälle koska kannat sisälläsi vihaa ja katkeruutta ,osa voi olla oikeutettuakin .
Pyri anteeksiantoon kaikesta vastoinkäymisestäsi huolimatta niin pääset eteenpäin . Jos kannat vihantunnettasi edelleen niin et pysty lähestymään ketään oikeallatavalla . Suhde toiseen mieheen ei voi alkaa koska mielessäsi jäyhää edellinen kokemuksesi joka tekee sinusta epäilijän ,kuvittelet kaikenlaista epätodellista ja epäilet pettämistä ,kukaan ei jaksa rinnallasi. Mielentilasi on niin epätasapainossa ,että tällä hetkellä ei uutta kumpania ole näkyvissä. Hyvä niin koska et ole oikeasti valmis siihen . Anna itsellesi aikaa toipumiseen . Huomaat kyllä milloin olet valmis uuteen suhteeseen . Voimaa toipumiselle.
Näinhän se on, täytyisi päästä tästä katkeruudesta eroon, mutta helppoa ei tunnu olevan. Välillä vaan tuntuu niinku oisi pala kurkussa ja tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. Välillä taas kaikki tuntuu selkeälle ja tunnen että kaikki tulee vielä järjestymään oikein päin.
Miksi vain anteeksianto tuntuu niin vaikealle.. Haaveet kaatui. Nyt joudun katsomaan kun exä perustaa sitä uutta perhettä, yhteinen lapsemme varmaan innostuu kun kuulee tulevasta sisarukseta.. Hymyillen, mutta sisäisesti itkien, kuuntelen tuon uutisen lapsen suusta. Tunnen itseni epöonnistujaksi, kun en itse lapselleni sisarusta antanut ja tulenko koskaan antamaan. Ainakaan tällä menolla ei hyvältä näytä, kun junnaan vain paikoillani.
Toivottavasti tästä toipuu ja saan ja osaan vielä nauttia elämästä. Olen kuitenki normaalisti paljo iloisempi ja hauska ihminen. Hirveätä katsoa itseään tällaisena. Lapsen edessä toki skarppaan. Ottajiakin oisi ollu, mutta mihinkää en kykene, toivottavasti vielä joku päivä
Älä sorru uuteen suhteeseen ennenkuin olet päässyt todella irti vanhasta, nyt sinulla ei ole mitään annettavaa.
Elä lapsesi kanssa ja nauti hänen olemassaolostaan, ajan kanssa huomaat että tämä suhde olikin vain harhaa,
mies ei sinusta välittänyt ja tämä tilanne olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.
Parempi että loppui nyt ettet koko ajan pelkää suhteen loppumista.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, se antaa itsevarmuutta ja saa saa sinut näkemään myös uudet ystävät ilman ruusunpunaisia laseja,
ihmisiä me kaikki vaan ollaan hyvine ja huonoine puolineen.
Eräänä päivänä hän on luonasi, päästä irti menneestä.
No, eihän sitä tiedä meneekö eksällä ikuisesti hyvin sen uudenkaan kanssa. Tai jos menee, niin ehkä heidät sitten on tarkoitettu yhteen. Ehkä sinulle sopisi joku muu paremmin.