syön venlaflaxin 300 mg,temestaa ja opamoxia,mutta nytkin ahdistaa niin hirveästi,vaikka opamoxien ottamisestakin on jo tunti
Ahdistaa niin hirveästi taas
iänkaikkinenahdistus
4141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On samaa vikaa. Itse olen vaan opetellut hampaa irvessä hyväksymään tämän ikuisen angstin. Kökköä on kieltämättä. Terapia on osaltaa auttanut jonkin verran mutta pahaa oloa ja angstia piisaa kans ihan omiks tarpeiks.
Jumala on paras apu tuskassa. Raamatun lukeminen usein auttaa, toki myös rukous. Yhteinen rukous toisten uskovien kanssa voi olla mullistava juttu! Rohkeasti mukaan vaan seurakuntaan! Jos ei muuta jaksa/pysty, niin kuuntele Tapani Suonto -nimisen opettajan loistavia opetuksia esim. täältä: http://oneway.tv/fi/category/PLdZAghCIk-sETg_AEdb_kwcEak362sp0T
Jeesus sanoi ettemme tarvi opettajia. Jeesus sanoi paljon muutakin, ihan muuta kuin mitä esim. Paavali opetti. Jeesus ei luonut kristinuskoa, sen loi Paavali. Raamattua on vääristelty, ettei enää ole varmaa mitä uskoa. Miksi Paavali menee uskovaisilla Jeesuksen edelle? Ja jos Jumala rakastaa ilman ehtoja kaikkia ja antaa anteeksi, miksi jotkut tuomitaan helvettiin? Ehkä siksi koska uskonnot ovat luotu kontrollointia varten? Oppikaa tuntemaan Jeesus. Kristinusko ja muut sellaiset ovat syypäitä monesti ihmisten ahdistukseen. Syyllistetään ja pelotellaan kadotuksella ja samalla julistetaan kuinka kaikki saa anteeksi.
Itellä oli 90-luku sellainen ahdistuksen aikakausi. Jatkuvasti viiltelyjä, lääkeyliannoksia ja ambulanssilla usein sitten ensiapuun. Pahin oli teho-osasto keikka kun vetäisin purkillisen trisyklisiä. Kukaan ei osannut tehdä mitään, lääkärit kirjoitti reseptejä, ja lääkitystä oli paljon. Antipsykootit, masennuslääkkeet, bentsot, särkylääkkeet, epilepsialääkkeet mielialan vaihteluun ja ties mitä. Yritin terapiaa, mutta se oli hyödytöntä, ilmeisesti koska käytin lääkkeitä paljon. Samoin alkoholia kului liikaa ja raha-asiat oli ihan kuralla. Kaverit katosi ja siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän yksinäinen. Asuin jopa kuntoutuskodilla muutamia vuosia.
Tänä päivänä kaikki on toisin. Olen saanut lääkityksen todella vähiin, nyt enää vakiona Opamox 15 mg, pari nappia päivässä. En ole enää niin ahdistunut kuin ennen. Asun uudella paikkakunnalla toisella puolen suomea. Kaikki muuttui nyt vuoden parin sisällä, kun omasin uuden katsomuksen tähän maailmaan, ja avasin silmäni monessa, erään ihmisen vaikutuksesta. Uskonto, käsitykset terveydestä ja muut heitti volttia kunnolla. Yritän syödä hyvin ja napsin vitamiineja mieluummin kun lääkkeitä. Lopetin viime kesäkuussa yli 20 vuoden runsaan tupakoinnin ja olen saanut alkoholia vähemmälle. Mulla oli edunvalvontakin, jonka sain pois käräjillä 2013 joulukuun paikkeilla.
Joten, vaikka moni ajatteli varmaan minusta, ettei tuo selviä pitkälle, niin kävi hieman toisin. On tässä kurjiakin hetkiä, mutta jotain muuttui niistä menneistä ajoista. Tsemppiä kaikille ahdistuneille, uskon että jokainen voi selvitä ahdistuksesta. Niin kauan kun on elämää, on toivoa.