ja raivoisan vihan kohteeksi. Miten sitä edes kuvailisi? Syvää, häijyyttä sykkivää, pimeää kaunaa. Melkein ylimaallista hehkua, jossa on aavistuksen verran helvetin jäädyttävää kylmyyttä. Ja ihan pieni ripaus valkohehkuista tuhoamisvimmaista raivoa. Aivan kuin osoittamassa suuntaa sille mihin kaikki pahimmillaan voisi päättyä.
Ihmetystä herättää lähinnä kun siihen törmää. Jotenkin tajuaa, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä on turha pohtia ja analysoida. Järjellä nämä asiat ei aukea.
Varmasti on tilanteisiin nähden ylimitoitettua ja täysin epäasiallista, mutta silti sitä vaan ilmenee ihmisten kesken.
Ihmetystä herättää lähinnä kun siihen törmää. Jotenkin tajuaa, että tässä on nyt jotain sellaista, mitä on turha pohtia ja analysoida. Järjellä nämä asiat ei aukea.
Varmasti on tilanteisiin nähden ylimitoitettua ja täysin epäasiallista, mutta silti sitä vaan ilmenee ihmisten kesken.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Unohdit sadistisuuden tuosta listasta.
Niin. Aika keskeistä se sadistisuus. Ollaan jo aika pitkällä suossa kun sitä alkaa ilmenemään.
Ai sinäkin olet kokenut tuon? Swampy saisi vaikka kuristaa minut, kuolisin onnellisena. Onkohan entistä Swampya enää olemassa?
Joku syyhän normaalilla ihmisellä tuohon täytyy olla.
Reaalielämän tapahtumista turha hakea syitä näille ilmiöille. Ei niitä pohjimmiltaan voi selittää tyhjentävästi.
Tääääh. Reaalimaailmastahan syyt löytyy. ei kai kenenkään kuuppa niin sekaisin ole, että vain täältä jotakin poimii.
Tarkoitin että reaalimaailmassa harvoin on mitään niin suuren vihan "oikeuttavaa". Traumoja yms. taustalla.
Täällä tosiaan hämmästyttää se vaivannäkö jolla asiaan paneudutaan.
Siis tällä palstalla? Vihaa on yllättävän paljon liikkeellä. Suurin osa tietenkin pyrkii olemaan suht. tolkullisesti ihmisten ilmoilla. Yksi heikkous muiden joukossa tuo viha. Jos pysyy aisoissa, niin elämä jotenkin sujuu ja ihmissuhteet on mahdollisia. Sama juttu muidenkin heikkouksien kanssa.
Täällä niin. Ja totta turiset.
Olet aivan oikeassa nimimerkki "yksiplusyksi"! Toiset ihmiset näyttäisivät kokevan tunteet syvemmin kuin toiset. Eikä siinä ole mitään vikaa. Tunteitaan vaan pitäisi osata käsitellä, niin etteivät ne JATKUVASTI pääse purkautumaan hallitsemattomina.
Viha on yhtä luonnollinen tunne kuin rakkauskin. Ihminen joka väittää, ettei koskaan vihaa mitään eikä ketään ei ole oppinut tunnistamaan tunteitaan eikä ole
sinut tunnemaailmansa kanssa.
Sinä et vielä vihaa ole nähnytkään.
olla onnellinen, että on rakastavia ihmisiä ympärillä ja lisäksi ystäviä ja ihanat työkaverit.
Töissä tuohon yleensä riittää se, jos laittaa kerran kahvipaketin väärälle hyllylle tai (herra paratkoon) lainaa yhden post-it lapun toisen lehtiöstä. Sitten ei parhaimmillaan puhuta puoleen vuoteen. Eipä siinä mitään niin kauan kuin ei johda toimenpiteisiin, kuten perättömien juttujen levittelyyn selän takana tai aiheettomiin valituksiin. (yleensä johtaa).
Mielestäni tietyistä jutuista viha on vain terve reaktio. En pidä siitä ajatuksesta, että ihmiselle saisi tehdä ihan mitä vain ja kohdella miten vain, mutta tämän vain pitäisi nöyränä lampaana ottaa kaikki vastaan. Ei hyssyttely tee hyvää sille kiusaajallekaan. Pitkä kauna pikkujutuista taas lähenee psykopatiaa. Kostofantasiat menevät normaalikategoriaan, mutta koston käytännön toteutus yleensä ei.
Olen itse välillä kateellinen tai katkera, mutta olen huomannut, etten silti ole lähelläkään edes keskivertoa. Yleensä kateellisimpia ovat ne, joilla muutenkin menee hyvin. He ovat sellaisia kaikki mulle heti -ihmisiä.
Kerrohan meille: mitä sinä teit?
Juuri tuollaisia ihmisiä on, joilla viha vaan odottaa jotain syytä, kuten post it-lappujen varastamista, purkautuakseen. Siellä on silloin taustalla traumaattisia kokemuksia ja jonkinlaista vihan valtaan joutumista. Nykyään joka paikassa ihmiset on toistensa kanssa pikku kärhämissä, ja omille oikeuksille haetaan oikeutta. Varmaan lisääntynyt stressi aiheuttaa myös sitä, että joillakin meinaa koko ajan leikata kiinni. Huono fyysinen kunto on monilla vanhemmilla ihmisillä syynä siihen ettei meinaa jaksaa henkisesti. Varhaiseläkkeet tulevat lisääntymään tulevaisuudessa.
Mitäkö tein? Se on kokonaan toinen tarina. Olin soitellen sodassa.
Vihalla en tarkoita kiukkua tai raivoa, en kiinnileikkaamista enkä kärhämää. En stressin ja väsymyksen aiheuttamaa itkupotkuraivaria. Viha on paljon pahempi ja pitkäkestoisempi juttu. Ja senkin saa aikaan myös mitättömistä pikkuasioista, kunhan tekee niistä arvovaltakysymyksiä ja reviiritaisteluja. Tai ilman syytä, jos toinen on omasta mielestä vääränlainen ihminen.
Oletko edes joutunut? Minä olen ainakin aiheesta vihainen ja PITKÄÄN jos minua kohtaan tehdään RIKOKSIA.
Minusta vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta KAHDESTI saa olla vihainen. Tarviiko edes luetella kaikkia muita. No hyvää yötä.
Vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta? Minä en ainakaan ole toimessa, jossa olisi voinut rikkoa lakisääteistä VAITIOLOVELVOLLISUUTTA. En ole myöskään tehnyt rikoksia.
Se vielä, että TÄYSIN TURHA TEIDÄN VÄHÄTELLÄ TÄTÄ YHTÄÄN. JA IHAN VINKS VINKS KOITTAKAA MUISTAA ASEMANNE VELVOITTAVA KÄYTÖS ETENKIN SIELLÄ IRL JA MYÖS NETISSÄ, KIITOS. JA HYVÄÄ YÖTÄ
Kuka nyt on tehnyt rikoksia sinua kohtaan? Tai rikkonut vaitiolovelvollisuutensa?
"Viha on paljon pahempi ja pitkäkestoisempi juttu. Ja senkin saa aikaan myös mitättömistä pikkuasioista, kunhan tekee niistä arvovaltakysymyksiä ja reviiritaisteluja. Tai ilman syytä, jos toinen on omasta mielestä vääränlainen ihminen."
Kyllä tuollaisen vihankin takana on omia pettymyksiä, turhaumia ja pelkoja.
Esimerkiksi Hitler ei nuorena päässyt Wienin taideakatemiaan, eikä muutoinkaan loistanut elämässä haluamallaan tavalla. Kun hän pääsi valtaan muun muassa puhelahjojensa ja jonkinlaisen synkän karismansa ansiosta, hän kanavoi negatiiviset tunteensa (arvottomuuden, kateuden, katkeruuden jne.)juutalaisten, mustalaisten, vammaisten, kommunistien ja homoseksuaalien vihaamiseen. (En tiedä onko se totta, että raadissa, joka valitsi opiskelijat Wienin taideakatemiaan oli juutalaisia. Näin olen kuullut. Tietääkö joku totuuden?)
En usko noihin traumaselityksiin. Jokaiselle tapahtuu myös ikäviä asioita. Kuka ei joskus olisi pettynyt?
Liisa Keltikangas-Järvisen kirjassa sanottiin, että aggressio on palkitsevaa niin kauan kuin ympäristö ei puutu siihen. Jokaisella on tietyt luontaiset ominaisuudet, sitten ihmisessä vahvistuu sellainen käytös, josta seuraa hyvää itselle ja laimenee sellainen käytös, josta seuraa ikävyyksiä. Kahdesta yksilöstä aggressiivisempi yleensä saa haluamansa, jos jokin ulkopuolinen taho ei estä sitä. Jos lapsi vie hiekkalaatikolla pienemmältä lapion ja äiti ei puutu siihen, niin sitten on kiva kaivaa kahdella lapiolla.
Hitler on vähän väsynyt esimerkki. Miten vaikka Henry Kissinger, jonka ulkoministerikaudella USA syöksi vallasta Chilen vaaleilla valitun vasemmistolaisen presidentin ja asetti valtaan diktaattori Augusto Pinochetin, motiivina Yhdysvaltojen taloudellinen ja poliittinen etu? Samantapaisista syistä oli kivaa sotia Vietnamissa. Kissinger viettää leppoisia eläkepäiviä eläen kaikessa mukavuudessa, eikä ilmeisesti omatunto vaivaa häntä lainkaan. Hänhän vain piti oman porukan puolia.
Pitkäkestoinen sortaminen kerää ihmiseen tuskaa joka huonoimmillaan purkautuu vihana mikäli muuta ulospääsyväylää ei löydy. Puhuminen on tärkeää.
Miksi pitää sortaa pitkäkestoisesti? Mikä sen oikeutus on?
Kannattaisi muistaa, että ihmiset on jo luonteeltaankin erilaisia ja myös ihmisten viha aivan niinkuin rakkauskin näyttäytyy erilaisena. Ei ne ihmiset, jotka räiskyy ja näyttää tunteensa enemmän ulospäin ole sen parempia tai huonompia kuin ne ihmiset, jotka hiljaa sisässään vihaa, sillä niistä hiljaisista voi sitten purkautua niitä äärettömän julmiakin tekoja.
Nimimerkkisi on "jännäkokemusjokakerta". Tapahtuukohan sulle tuota usein ja eri ihmisten kanssa?
Tilanteisiin nähden ylimitoitettua ja täysin epäasiallista - millaisia nämä tilanteet ovat? Oletko sinä täysin asiallinen ihminen ihmisille?
Ja jännä joutua sun jatkuvan ja aiheettoman vihan kohteeksi.