Aivan turhaan ja suotta täällä tojotaa mollataan. Todisteeksi tojotan laadusta kirjoita tähän oman corollani tarinan.
Bruttokansantuotteen eli BKT:n huippuvuosina rohkaistuin ja ostin itselleni corollan 1976. Hankintaan käytin osakesalkkuni uumenista kaivamiani papereita, eikä minun tarvinnut ottaa kovinkaan paljoa lainaa. Corollani hankin rusehtavan keltaisena 1.4 litran koneella.
Lainaosuus oli maksettu 2 vuoden kuluttua ja olin tojotan onnellinen omistaja. Tuolloin en ollut vielä uutuksisellani rohjennut ajaa huonompien aikojen pelossa, sillä olihan auto käytännössä vielä pankin omaisuutta.
Voi sitä nautintoa kun pääsin corollan rattiin ensimmäistä kertaa. Vaimoni kanssa kävimme pitkän lenkin varpaisjärven ympäristössä. Kotiin päästyämme pesimme ja vahasimme auton ja laitoimme sen takaisin talliin, eihän makeaa mahan täydeltä.
1981, päätin, että corolla ei ole enää uutukainen ja poistin muovisuojukset sen penkeistä. Tuossa vaiheessa corollallani oli ajettu jo yli 6 tuhatta kilometriä. Vieläkin harmittaa se lapinreissu, joka tuli tehtyä kesällä -79. Mittariin pamahti kertaheitolla 1930 kilometriä!
Jo silloin tojota näytti laatuautom merkit; ei yhtään vikaa, ellei lenksua sivupeiliä ja huonoa käyntiä kostealla kelillä oteta lukuun.
Tuon lapinreissun jälkeen päätimme vaimoni kanssa vähän rauhoittaa, ja kauppareissutkin teimme sen jälkeen talvisin potkukelkalla ja kesäisin pyörällä. Koristelimme corollan oikein kauniisti. Vaimo virkkasi valkoiset suojukset penkkeihin ja laittoi kukkia takalasiin.
Heinäkuussa -85 teimme taas pidemmän reissun appiukon kuoltua. Kävimme Kankaanpäässä vaimoni kotikonnuilla. Harmitti vietävästi kun appiukko ei ehtinyt nähdä corollaamme, mutta annoinkin anopille sitten kyydit liisantien osuuskaupalle ja takaisin.
Ensimmäinen vika corollaamme tuli kotimatkalla - se alkoi piiputtaa. Mitä kovempaa ajoi, sitä paremmin se kulki. Marketta puristi penkkiä kauhusta kankeana kun minä poika annoin palaa. Vaan hyvin se kulki: täydet 100 lasissa tultiin pitkän matkaa kunnes corolla hyytyi. Sain onneksi peukalokyydin ohiajaneelta ja pääsin seuraavalle huoltamolle. Sieltä auto hinattiin halliin ja vikalähteeksi paljastui rikkinäinen puola.
Vuosikymmenen loppupuolella jouduin uusimaan renkaat, vaan eihän se auton syy ole, jos kumi lahoaa. Lisäksi laitettiin corollan helmat uusiksi. Agrimarketissa ei ollut vaan samaa väriä, laitettiin punamullan väriseksi.
90-luvulla autoon tuli jo joitain vähäisiä vikojakin; jouduttiin vaihtamaan laturi ja vaihekeppi meinasi irrota.
Pohjaa hitsailtiin sen verran paljon, että päätin eristää rtallin, ja laittaa sinne jatkuvan lämmön. Corolla myös ruostesuojattiin.
Ja siihen se ruostuminen loppuikin.
Muuta vikaa ei ole ollut, paitsi tavallista tulpan ja öljyn vaihtoa sun muuta.
Ajan vanhuksellani edelleen ja juuri kun kävin sieltä kukat kastelemassa, niin ihailin, että se näyttää vielä niinkuin uudelta, vaikka mittarissa on jo pitkälti neljättäkymmenettä tuhatta!
Eipä voi moittia!
Bruttokansantuotteen eli BKT:n huippuvuosina rohkaistuin ja ostin itselleni corollan 1976. Hankintaan käytin osakesalkkuni uumenista kaivamiani papereita, eikä minun tarvinnut ottaa kovinkaan paljoa lainaa. Corollani hankin rusehtavan keltaisena 1.4 litran koneella.
Lainaosuus oli maksettu 2 vuoden kuluttua ja olin tojotan onnellinen omistaja. Tuolloin en ollut vielä uutuksisellani rohjennut ajaa huonompien aikojen pelossa, sillä olihan auto käytännössä vielä pankin omaisuutta.
Voi sitä nautintoa kun pääsin corollan rattiin ensimmäistä kertaa. Vaimoni kanssa kävimme pitkän lenkin varpaisjärven ympäristössä. Kotiin päästyämme pesimme ja vahasimme auton ja laitoimme sen takaisin talliin, eihän makeaa mahan täydeltä.
1981, päätin, että corolla ei ole enää uutukainen ja poistin muovisuojukset sen penkeistä. Tuossa vaiheessa corollallani oli ajettu jo yli 6 tuhatta kilometriä. Vieläkin harmittaa se lapinreissu, joka tuli tehtyä kesällä -79. Mittariin pamahti kertaheitolla 1930 kilometriä!
Jo silloin tojota näytti laatuautom merkit; ei yhtään vikaa, ellei lenksua sivupeiliä ja huonoa käyntiä kostealla kelillä oteta lukuun.
Tuon lapinreissun jälkeen päätimme vaimoni kanssa vähän rauhoittaa, ja kauppareissutkin teimme sen jälkeen talvisin potkukelkalla ja kesäisin pyörällä. Koristelimme corollan oikein kauniisti. Vaimo virkkasi valkoiset suojukset penkkeihin ja laittoi kukkia takalasiin.
Heinäkuussa -85 teimme taas pidemmän reissun appiukon kuoltua. Kävimme Kankaanpäässä vaimoni kotikonnuilla. Harmitti vietävästi kun appiukko ei ehtinyt nähdä corollaamme, mutta annoinkin anopille sitten kyydit liisantien osuuskaupalle ja takaisin.
Ensimmäinen vika corollaamme tuli kotimatkalla - se alkoi piiputtaa. Mitä kovempaa ajoi, sitä paremmin se kulki. Marketta puristi penkkiä kauhusta kankeana kun minä poika annoin palaa. Vaan hyvin se kulki: täydet 100 lasissa tultiin pitkän matkaa kunnes corolla hyytyi. Sain onneksi peukalokyydin ohiajaneelta ja pääsin seuraavalle huoltamolle. Sieltä auto hinattiin halliin ja vikalähteeksi paljastui rikkinäinen puola.
Vuosikymmenen loppupuolella jouduin uusimaan renkaat, vaan eihän se auton syy ole, jos kumi lahoaa. Lisäksi laitettiin corollan helmat uusiksi. Agrimarketissa ei ollut vaan samaa väriä, laitettiin punamullan väriseksi.
90-luvulla autoon tuli jo joitain vähäisiä vikojakin; jouduttiin vaihtamaan laturi ja vaihekeppi meinasi irrota.
Pohjaa hitsailtiin sen verran paljon, että päätin eristää rtallin, ja laittaa sinne jatkuvan lämmön. Corolla myös ruostesuojattiin.
Ja siihen se ruostuminen loppuikin.
Muuta vikaa ei ole ollut, paitsi tavallista tulpan ja öljyn vaihtoa sun muuta.
Ajan vanhuksellani edelleen ja juuri kun kävin sieltä kukat kastelemassa, niin ihailin, että se näyttää vielä niinkuin uudelta, vaikka mittarissa on jo pitkälti neljättäkymmenettä tuhatta!
Eipä voi moittia!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otappa amis asioista selvää ennen kuin alat haaveilla.
Koulu aineen kirjoitus aiheitako poju tänne kirjoittelee.
koulu aineen kirjotus aiheita juuri. Sinä voisit kirjoittaa sen ensimmäisen koulu aineesi, niin oppisit ken ties yhdys sanojen oikea oppista käyttöä, ope :)
Että osaat olla ääliö. Miten sä koulus läpäisit?
Et sinäkään kovin fiksulle vaikuta kirjoitellessasi tuollaisia.
Älä puutu pikkuasioihin, äläkä etenkään hauku muita!
Ei kiinosta pennin vertaa yhdys sanat.Taijat kuulua niihin mitään aikaan saamattomiin pilkun nusijoihin,nyhertäjä
Jos olisit edes sen verran asiasta perillä, tietäisit että vuonna -76 ei toyota corollaa myyty ainakaan suomessa 1.4 litrasella koneella.
Kirjoittaja on selvästi fiksu ihminen heehehhehe
he he he he -loistojuttu!
Näinhän se on, latuauto. Vain sukset puuttuu.
Erittäin hyvä kertomus! Nostaa Toyotan kertapieraisulla laatuautojen kastiin. Noin sitä pitää autoonsa suhtautua. Sehän on kuin perheenjäsen.
Kuinka monelta mesen ja bemun isännältä löytyy yhtä liikuttavia kertomuksia?