Ennen istuttiin ja jutusteltiin mukavia kaikessa rauhassa, joko naamatusten tai puhelimessa. Puhelimessa puhuminen on käynyt tosi harvinaiseksi, ja jos joskus naamatusten ollaankin, mikä vie tuon tuostakin ystävien huomion? Älypuhelin, jota ei hetkeksikään voi käsistä laskea. Tulee aika arvoton olo ja sellainen, että heitä enää seurani kiinnosta, koska facebookissa ja instassa tapahtuu koko ajan jotain, paljon mielenkiinotisempaa, jota pitää kommentoida ajantasaisesti.
Kaipaan menneitä aikoja, jolloin oltiin läsnä aidosti ja oikeasti.
Kaipaan menneitä aikoja, jolloin oltiin läsnä aidosti ja oikeasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhelin ajaa kaiken edelle, se on oltava kädessä koko ajan, kuin kallein aarre ja sitten nämä ihmiset vielä luulevat että siellä on heidän ystävänsä. Erehtyvät vain pahasti.
En sitä kiellä, etteikö se joillakin voi toimia yhteydenpitovälineenä ystäviinkin, mutta jotenkin osin minulle tulee olo, että se on paljon myös feikkaamista... Ja tosiaan tuo ajoitus: jos on jonkun luona vaikka käymässä, olisi kohteliasta ja toista arvostavaa pysyä erossa siitä edes sen ajan.
Olen myös miettinyt, että ihmiset eivät osaa olla enää pelkästään omien ajatustensa seurassa. Joko se some vaatii niin paljon aikaa ja huomiota, että pitää bussin odotteluaikakin käyttää siihen, tai sitten ihmiset eivät osaa olla enää mitään tekemättä. Omasta mielestäni olisi terveellistä olla välillä ihan vain omissa ajatukisssaankin. Vieraantuu vielä itsestään ;)
Niin totta valitettavasti.
Nyt kun vauhtiin pääsin ;), niin sanonpa vielä senkin, että minua huolestuttaa eräskin ystäväni, jonka aikaa somessa säätäminen vie paljon ja se mistä se vie, on nukkuminen. Hänellä on verenpaine koholla ja pitäisi siksikin huolehtia levosta. Aamuisin on varhain herätys ja instaan työntää kuviaan usein puoliltaöin... Ja ei, hän ei ole niitä joille riittää kuuden tunnin yöunet jatkuvasti. Pinna on myös lyhyt vähästä nukkumisesta johtuen - ja arvaatte että se pinnan lyhyys kärjistyy käytöksessä puolisoa ja lapsia kohtaan.
Et kai tosissasi tarkoita, että joku jolla on lapsia, laittaisi jollekin Instagram tilille kuvia noin
klo 24?
Eivätkös nämä instagramtilit oli aivan nuorten juttu? Samaten kuin se, että istutaan kylässäkin nenä älypuhelimen ruudussa kiinni.(Teidän täytyy opettaa teineillenne oikeaa käyttäytymistä.)
Itselläni ei ole Instagram_tiliä, muttei sen puoleen kyllä lapsiakaan, ja juttelen kyllä puhelimessakin.
Kyllä tarkoitan.
Nykyään instassa on paljon keski-ikäsiäkin. Itselläni ei kyllä ole siellä tiliä, eikä tule olemaankaan. Puhun nimenomaan aikuisista ihmisistä... Kyllä nuo luurit vievät joiltakin valatavasti aikaa. Oli hiukan hankala olo, kun kummipoikani moitti äitiään siitä, että tämä oli ollut koko hiihtoloman facebookissa. Väite piti mitä ilmeisimmin vahvasti paikkansa, koskapa äiti valahti kasvoiltaan aivan punaiseksi.
Oikeastaan olen surullisempi näiden lasten kuin itseni puolesta. Heille olisi ensiarvoisen tärkeää se, että vanhemmat antaisivat aikaansa heille nyt. Millaisia aikuisia kasvaa tämän päivän lapsista ja nuorista....?
Evoluutio karsinee sinun kaltaisesi kohta pois ;)
Ei vaiskaan. Mustakin oli hiukka arveluttavaa, kun ystävän 2,5-vee nappula kipaisi ominpäin koneelle vahtaamaan youtubevideoita.
Olen jo ehtinyt lisääntyä :D. Mutta sitähän ei tiedä, millaisiksi omat varttuvat, ja onhan tämä kasvava trendi. Vielä on helppo pitää rajat, mutta saapa nähdä, kun esikoinen pääsee teini-ikään. Varmasti käy hankalammaksi, ääni nousee ja ovet paukkuu ja loputtomastihan ei voi kontrolloida, mitä esim. kavereiden kanssa touhuaa. Ollaan yritetty "valistuksen kautta", puhuttu näistäkin asioista ääneen ja "rakentavasti", näkemyksiä perustellen. Sen näkee, onko onnistuttu... Varmaan jossain vaiheessa olen heidän mielestään natsimutsi, mutta toivon mukaan osaavat arvostaa vanhempana. Omatkin vanhempani oli auttamattoman typeriä mielestäni silloin kun olin murrosiässä ja kaikki kaverit sai tehdä mitä vaan, mutta minä en. Nykyään arvostan sitä, että pysyivät silloin aikuisina.