Itse kysymys onkin tuossa otsikossa...
Itsellä semmoinen tilanne, että minulle on diagnosoitu keskivaikea masennus, johon on määrätty masennuslääkitys. Ensin Cipralex, mutta se ei sopinut. Nyt olen syönyt liki pari kuukautta Sertralin-nimistä lääkettä, mutta sekin tuntuu vain pahentavan oloa. Kaikenlaiset ikävät ajatukset pyörivät päässä. Päällimmäisenä tunne, etten selviä tästä tukalasta tilanteesta elävänä ikinä.
Sertralinin rinnalle mulle on määrätty Opamoxia ja ainoana lääkkeenä tuo Opamox tuntuu auttavan. Tiedän kyllä, että kysymys on koukuttavasta bentsosta, jota pitäisi ottaa vain todellakin äärimmäisessä tarpeessa eikä mielellään joka päivä...
Mutta entä jos tuntuu, että kyseinen lääke on ainoa, joka auttaa!
Onko olemassa jotain ensisijaisesti voimakkaaseen ahdistukseen tarkoitettua lääkettä, joka ei ole niin koukuttava kuin bentso?
Onko täällä palstalla ketään muuta, jolla olisi samansuuntaisia kokemuksia vai onko tämä vain oma harhainen luuloni, että olen vain voimakkaasti ahdistunut, mutta en masentunut?
Sitkeästi olen yrittänyt noudattaa työterveyslääkärin ja psykiatrin ohjeita lääkityksen suhteen, mutta kun oma tunne ja olotila antavat ymmärtää aivan muuta...
Kovasti yritän tässä toipua työkuntoiseksi, mutta ahdistuksen takia en kykene entiseen työhöni.
Itsellä semmoinen tilanne, että minulle on diagnosoitu keskivaikea masennus, johon on määrätty masennuslääkitys. Ensin Cipralex, mutta se ei sopinut. Nyt olen syönyt liki pari kuukautta Sertralin-nimistä lääkettä, mutta sekin tuntuu vain pahentavan oloa. Kaikenlaiset ikävät ajatukset pyörivät päässä. Päällimmäisenä tunne, etten selviä tästä tukalasta tilanteesta elävänä ikinä.
Sertralinin rinnalle mulle on määrätty Opamoxia ja ainoana lääkkeenä tuo Opamox tuntuu auttavan. Tiedän kyllä, että kysymys on koukuttavasta bentsosta, jota pitäisi ottaa vain todellakin äärimmäisessä tarpeessa eikä mielellään joka päivä...
Mutta entä jos tuntuu, että kyseinen lääke on ainoa, joka auttaa!
Onko olemassa jotain ensisijaisesti voimakkaaseen ahdistukseen tarkoitettua lääkettä, joka ei ole niin koukuttava kuin bentso?
Onko täällä palstalla ketään muuta, jolla olisi samansuuntaisia kokemuksia vai onko tämä vain oma harhainen luuloni, että olen vain voimakkaasti ahdistunut, mutta en masentunut?
Sitkeästi olen yrittänyt noudattaa työterveyslääkärin ja psykiatrin ohjeita lääkityksen suhteen, mutta kun oma tunne ja olotila antavat ymmärtää aivan muuta...
Kovasti yritän tässä toipua työkuntoiseksi, mutta ahdistuksen takia en kykene entiseen työhöni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä voi. Raju ahdistus on sen verran voimakas tunnetila, ettei siihen välttämättä "mahdu" yhtä aikaa masennusta. Masennus voi seurata myöhemmin, kun ahdistus hellittää ja silloinkin on kyse yleensä ihan puhtaasti mielen uupumisesta, joka korjaantuu ajan kanssa itsekseen.
Ahdistukseen auttaa lääkkeet huonosti ja bentsot kannattaa tosiaan säästää satunnaiseen käyttöön, muuten niistä menee helposti teho ja annosta joutuu nostamaan ja kierre on valmis.
Ahdistuksesta voi toipua. Itse olen toipumassa vaikeasta vuosien ahdistuksesta vihdoinkin, kun löysin sellaista apua ja selityksen, jota olin vuosikaudet etsinyt. Kannattaa etsiä käsiinsä Claire Weekesin kirjoja ja äänitteitä (englanniksi). Itse olen tilannut edullisesti pokkareina Suomalaisesta kirjakaupasta ja äänitteitä Ebaysta.
Ahdistus ei ole sinällään mielestäni mikään mielen sairaus. Enemmänkin se on voimakas pelon kierre, jossa on vahvasti myös fysiikka mukana. Bentsot tehoavat juuri siksi, että ne lamaavat ylivirittyneessä tilassa olevaa keskushermostoa. Hermoston saa rauhoittumaan myös ilman lääkkeitä, mutta se vie aikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=uHMJ2AaTglk
Älkää antanu retrofiiliksen hämätä. Tämä nainen on ahdistuksen ja paniikin hoidon pioneeri ja todella tietää mistä puhuu. On käsittämätöntä, että nykyajan lääkärit ja muut hoitoalan ihmiset eivät tiedä näitä perusasioita.
Erinomainen kirjoitus. Pelon kierre on juuri läsnä ahdistuksessa ja keho on yrivirittyneessä tilassa. Hermoston rauhoittaminen on avain ahdistuksen voittamiseen. Tästä haluaisin kuulla lisää, eli miten luonnonkeinoilla hermosto rauhoitetaan!
Lyhyesti jos yritän selittää, niin ensin on hyvä ymmärtää mistä esim. oudot fyysiset oireet tai pelottavat ajatukset johtuvat. Ahdistuksen fyysiset oireet (sydän hakkaa, huimaa, tuntuu ettei saa henkeä, kihelmöinti/kuumotus, tärinä jne) eivät voisi koskaan olla vaarallisia, koska elimistö tuottaa niitä suojatakseen sinua. Eli lähetät ajatuksillasi kehollesi viestin "VAARA!" ja se reagoi niin kuin sen vaaratilanteessa kuuluukin, siis ryöpsäyttämällä kunnon adrenaliinit verenkiertoon. Ongelma on se, että adrenaliinireaktio aiheuttaa sinussa lisää pelkoa ja kehosi saa lisää vaara-viestejä, jolloin kierre on luonnollisesti valmis. Keholle pitää siis viestittää, että oikeata vaaraa ei ole.
Hermostolle voi "opettaa", että vaaraa ei ole ja se voi lakata olemasta ns. valmiustilassa. Jos kyseessä on esimerkiksi paniikkikohtaukset, niin kohtauksen tullessa se pitää hyväksyen ottaa vastaan ja tarkkailla ikään kuin ulkopuolisena noita tuntemuksia ja jatkaa sitä mitä oli tekemässä mahdollisimman normaalisti (tämä saattaa kuulostaa mahdottomalta, mutta sen voi oppia ajan myötä!). Eli kun et reagoi kauhuajatuksilla paniikkituntemuksiin, ne häviävät itsekseen, koska niillä ei ole mitään syytä enää olla siinä.
Jos paniikkikohtauksen tullessa vetäydyt pelokkaana tilanteesta pois, opetat hermostollesi, että kyseisessä tilanteessa oli oikea vaara. Siksi paraneminen löytyy juuri niistä pelottavimmista paikoista; niihin pitää hakeutua uudelleen ja uudelleen, kunnes opit hyväksymään ne tuntemukset joita siellä tulee. Tämä ei ole helppoa, mutta kannattaa ottaa sellainen "harjoittelumentaliteetti", ajan kanssa se alkaa sujua ja oireet vähentyä. Pelko pitää siis kohdata silmästä silmään hyväksyvällä asenteella. Lihasjännitykseen kannattaa myös kiinnittää huomiota ja antaa kropan mennä ihan "veltoksi".
Jos ongelmasi on erilaiset pelottavat ja ahdistavat ajatukset, niin periaatteessa samat ohjeet kuin edellä. Ahdistuneessa tilassa ajatukset elävät omaa elämäänsä eikä niitä voi kontrolloida. Eikä pidä yrittää väkisin unohtaa joitain ajatuksia, se ei tule onnistumaan pidemmän päälle. Antaa siis niiden ajatusten pyöriä päässä ja asettuu itse enemmänkin tarkkailijan asemaan. Nuo ajatukset ei ketään tee hulluksi, ne on vaan väsyneen mielen siansaksaa.
Vaikka kuinka synkät/pelottavat ajatukset pyörii mielessä, niin ei pidä jäädä makaamaan ja "potemaan" niitä, se vain pahentaa tilannetta. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan hakeutua muiden ihmisten seuraan (vaikka ei huvittaisikaan!) tai tehdä jotain. Älä kuitenkaan pakota itseäsi tekemään asioita, kaikki pakottaminen on huonoa ahdistuneelle, koska se lisää jännitystä mielessä ja kehossa. Ota lempeä ote elämään ja itseesi, tee asioita hitaalla tahdilla ja muista se ajatusten ja olojen hyväksyminen. Hyväksyminen on tässä se avain, anna niiden olla, niin ne ajan myötä vähenevät ja lopulta katoavat. Mitä enemmän teet niistä numeron, sitä enemmän ne vahvistuvat.
Toivottavasti tästä on jotain apua. Saa kysellä lisääkin :-)
Kyllä, mutta kehon rentouttaminen ei ole helppoa joka tilanteessa. Hengitysharjoitukset ja venytykset helpottavat ahdistusta.
Jos työviikon jälkeen perjantaina ahdistus hellittää hetkeksi, on helppo arvata mistä ahdistus johtuu. Tämä vaan esimerkkinä. Kun syy löytyy, siihen on helpompi tottakai vaikuttaa.
Voi Clairefan... Ymmärsit täysin, mitä tarkoitan ja yritin sanoa... "Voimakas pelon kierre, jossa fysiikka on vahvasti mukana" on juuri se tunne, mitä tällä hetkellä koen ja tunnen!
Harmi vaan, että tuo englannin kielen ymmärtäminen on minulla niin huonoa
Hei,
voisin ehkä olla avuksi. Laita mulle sähköpostia os. [email protected]. Ahdistus on todellakin parannettavissa oleva vaiva. On vain harmi, että lääkärit eivät oikein kunnolla ymmärrä sitä.
Hitsi. Kirjoitin tänne pitkän kommentin vastaukseesi Clairefan, mutta jostain syystä vastauksestani ei tullu tänne palstalle kuin pätkä alusta :(
Yritän muistella, mitä kaikkea kirjoitin...
Niin, siis oma englannintaitoni ei riitä Clairefanin vinkkaamiin kirjoihin, mutta olisitko Clairefan niin ystävällinen, että kirjoittaisit tänne palstalle vaikka vain muutamia ajatuksia/oivalluksia, joita olet Claire W:n kirjoista tehnyt. Saattaisi olla hyötyä myös muille palstan lukijoille! Yritän kuitenkin laittaa sinulle myös henk.koht s-postia.
Tästä omasta tilanteestani vielä sen verran, että minulla tämä valtava ahdistus johtuu työtilanteestani. Minut siirrettiin työtehtävään, johon rahkeeni ja osaamiseni eivät riitä (osittain syynä juuri tuo englannin taito!).
Tunnistin itse tuon "osaamisrajan" ylittymisen, mutta tekeekö se minusta psyykkisesti sairaan, jos tunnustan ja rehellisesti sanon, että minusta ei ole tuohon tehtävään. En kerta kaikkiaan kykene.
Nyt olen sitten pakon sanelemalla sairauslomalla ja lääkärin määräämällä masennuslääkityksellä, vaikka itse en itseäni sairaaksi (= masentuneeksi) tunnekaan.
Ihan hiton ahdistunut tästä tilanteesta kuitenkin olen - sen voin tunnustaa. Ja ehkä sitä sitten on sairas, kun on ahdistunut...
Irtisanoutumistakin olen miettinyt, mutta kaikki (tth mukaan lukien) sanovat, että älä missään nimessä....
Mikään nuorikaan en enää ole, vaan reilusti keski-ikäinen. Uudelleen kouluttautumistakin olen miettinyt, mutta vieläköhän minusta olisi opiskelemaan kaiken tämän ahdistuksen jälkeen...
En ole lääkäri enkä psykiatri mutta itse irtisanoutuisin! Työ on vain pieni osa elämää, ei pääosa :) jos taloudellisesti siis mahdollista ja se ainoa ahdistuksen syy. Jos ajatus toisessa tuössä olosta ei ahdista niin anna mennä !
Ahdistuneelle tyypillistä on usein liiallinen sulkeutuneisuus ja tunne, että kaikki mitä vastaan tulee on vain hyväksyttävä sellaisenaan. Ikäänkuin itsellä ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään eikä oikeutta pyytää mitään. Itse olen ainakin sellainen.
Opaah, kirjoitat: "Minut siirrettiin työtehtävään, johon rahkeeni ja osaamiseni eivät riitä (osittain syynä juuri tuo englannin taito!)."
Voisitko kertoa töissä suoraan tuon, että haluat "downgreidauksen" toisenlaiseen tehtävään? Että koet, ettet suoriudu tehtävästä odotusten mukaisesti?
Kyllä voi olla. Minulla ei ole masennusta, sen sijaan elinikäinen ahdistus, joka johtuu lähinnä tunnistamattomasta ADHD:stä. Tai siis se tunnistettiin vasta n. 10 vuotta sitten, jolloin olin n. 55-vuotias. Äitisuhdetta vain jauhettiin vuosikymmenet terapioissa ja muissa hoidoissa. Omaisuus niihin meni ja kaikki koulunkäynti ja opiskeluyritykset meni hukkaan. Työelämä pelasti minut. Aion jättää sen lähiaikoina, saa nähdä, miten käy. Tosin on muitakin aktivitetteja.
Ei kannata irtisanoutua jos pää kestää olla kirjoilla. Hankkiudu parempaan hoitoon jos ei nyt vielä ole. Kai siitä työpaikasta jotain hyötyäkin olisi, edes pientä hyötyä.
Täällä kanssa mukamas keskivaikea masennus ilman somaattista juttua. Mirtatsapiinia ja 25mg ketipinoria otan ja se parantaa unta. Tuo ketipinor ei muuten kyllä auta mitään. En ite ymmärrä mitä se masentuneisuus tarkoittaa, ei mulla mielestäni ole masennusta. Se on sitten eri asia jos ei fyysisesti kykene tekemään, niin laskeehan se kaikkea tekemisen tasoa. Jos tekee vaan hitaasti ja hyvin vähän, niin on vähemmän ahdistavia ajatuksiakin. Itse kuuntelen radiota ja luen jotain ja jos kirjoitan, niin silloinkin pitää aika tarkasti keskittyä ja ei ole niin pahoin ahdistunut.
Jalat on olleet sellaisen puolisen vuotta "tulessa". Siitä tuon ahdistuneisuuden parhaiten huomaa. Jaloilla kyllä pääsee vaikka mihin, se vaan sitten pitemmän päälle kostautuu isompina kipuina. Kuntoilu lievittää kanssa sitä ahdistusta, mutta lisää vähän sitten kipuja, eli ei siitäkään kauheasti ole hyötyä. Mielen saa virkeäksi keskyttymällä, mutta esim jalkakivut ainakin jää aina. Lihakset on jollain lailla vähän jumissa ja lämpimät. Sydämmessä en kummemmin mitään huomaa, mutta syke nyt menee lähes tappiin asti jos oikein jännää on.
Huomattiin myös että on kai paniikkihäiriö ja siihen kuuluvat paniikkikohtaukset, mutta ne on aika pikku juttu kun kohtaukset menee kumminkin ohi. Ne on sellaisia jänniä :) Kerran paniikkihäiriö laukaisi migreenin ja tois puoleisen pääkivun, sepä vasta jännää olikin. Siihen ne kohtaukset nyt loppuivat kun aloin tietämään noista kohtauksista. Migreeni varmaan tuli sen ylihengittämisen takia, hyperventilaation takia. Senkin nyt tietää että pitää hengitellä vaan rauhallisesti, että ei pää ihan täysin leviäisi.
Tuo ahdistun on siitä aika paha koska on täysin terve, mutta ahdistaa, kaikki paikat on kipeät vaikka ei oikeasti olekaan kipeä. Itsekin olen ollut sairastamatta mitään flunssia, eli terveenä. Mutta ahdistuksen takia koko aika aivan rapakunnossa, eli kumminkin ihan sairas. Jollain lailla kumminkin muistan sen normaalimman olon ja pystyi jotain tekemääänkin. Mulla tätä on jatkunut 2 vuotta ja tuo selvä jalkakipu 6 kk. On varmaan muitakin kipuja ollut, mutta kai ne kivutkin on sitten muuttuneet tai joskus olisin ollut jollain tasolla paremmassa kunnossa. En tiedä vaikka joskus olisi ollut jotain masentuneisuuttakin. Opamoxiakin on mutta eipä se tehoa, jotain erilaista tai vahvempaa pitäisi olla.
Clairefan kirjoitti kyllä hyvin. Ei tuosta ahdistuksesta varmaankaan kauhean moni tiedä. Jos ei sitten itsellä ole omakohtaista kokemusta "oikeasta" ahdistuksesta. En tiedä mitä se sitten milloinkin on. Pelkoa, tuskaisuutta, jännittyneisyyttä, turhia ajatuksia tulee mieleen. Ehkä sitten kierrokset on jollain lailla ylhäällä, valmiina hyökkäämään tai juoksemaan karkuun esimerkiksi. Jos ahdistaa, niin voisi jonkun kivan videon pätkän katsoa, niin ajatukset ja keskittymisen voi ehkä saada osittain kääntymään pois ja ei ihan niin paljoa ahdistaisi.
Masentunut ei ehkä sitten innostu mistään tai jotain sellaista, mutta kyllä ahdistunut voi olla jostain innostunut. Ahdistuneisuuttahan ei voi oikein päälle päin huomata mitenkään. Masentuneisuuden ehkä voi, jos nyt edes tiedän mikä se masentuneisuus mahtaa olla. Ja jos masennuksen saa jollain lääkkeellä korjattua niin hyvä, en tiedä sitten miten on laita tuon ahdistuksen kanssa. Päänkin saisi sekaisin jollain lääkkeillä ja ehkä kivutkin voisi muuttua tai ei tuntisi kipua, mutta itse olisin vaikka ennen ahdistunut kuin sellainen tunteeton pökäle. Cymbaltaa kokeiltiin heti alkuun ja en tiedä että olisiko jopa auttanut, mutta oli ihan liian tuju lääke, ehkä joku lääkkeellinen lobotomia tuli sellaisella.
Tuli jotain epämääräistä kirjoiteltua, mutta mua ennen olevat kirjoittelut oli jo oikein hyviä. Mutta jos mahdollista, niin älä nyt ihan vielä ainakaan irtisanoudu. Jos jotain muuta keksii vielä. Voi muutkin jutut ahdistaa, ei se aina sen työpaikan vikakaan ole ehkä. Se ahdistus vaan tulee jostain tyhjästä ja siihen tietysti joskus toivoo saavansa jotain apua, en tiedä mitä. Mutta ei se ahdistus niin kauhean paha ole, mutta työkyvyn estää kyllä aivan täydellisesti. Jos pystyy töihin niin on kyllä keveät työt, tai ei ole vielä kunnolla ahdistunutkaan. Ahdistushan on ihan normaalia ja paniikkikohtauksetkin, mutta jossain pisteessä menee yli. Kai se sitten on jo jotain paniikkihäiriötä ja ehkä vielä jotian muutakin siihen päälle.