hysteriassa. Nuo kirjainyhdistelmäthän sanovat vain että "VähänHiiliHydraattia" ja "LowCarbohydrateHighFat" eli "matalahiilihydraattikorkearasva" mutta eivät ota kantaa rasvan laatuun.
Nyt tuo hysteerikkoporukka on vääntänyt nämä muotoon että kaiken rasvan tulee olla KOVINTA eläinrasvaa mitä löytyy (voita, rasvaisia juustoja, ranskankermaa, pekoniaa) ja kasvirasvoista hyväksytään vain äärimmäisen kova kookos. Myöskään ei koskaan mainosteta kanaa, kalkkunaa ja rasvaista kalaa. Sitä ei perustella missään miksi noille hysteerikoille eivät juoksevat eli pehmeät kasvi- ja eläinrasvat kelpaa. Onko joku neropatti Ruotsissa tai jopa Puustinen itse todistanut, että pehmeät rasvat olisivat muka ihmiselle vaarallisia? Ei ole kukaan vielä siihen kyennyt joten kyse on puhtaasta hysteriasta ja valehtelusta.
Tätä on koetettu kysellä kautta aikain näiltä hysteerikoilta mutta ilman vastausta on jääty tähän asti ja jäädään kai jatkossakin.
Diabeetikko, jos vähennät hiilareita niin ÄLÄ korvaa sitä KOVILLA rasvoilla vaan pehmeillä. Äläkä usko perustelemattomia Arlan ja Valion mainosmiesten ja -naisten juttuja, niillä on oma lehmä ojassa. Kuten kirjamyynti, kalliit luentopalkkiot, omistamiensa osakkeiten arvonnousu, isommat osingot yms... petollisuus. Eivät ne sinun terveydestäsi välitä pätkän vertaa, ihan sama miten sinulle käy.
Nyt tuo hysteerikkoporukka on vääntänyt nämä muotoon että kaiken rasvan tulee olla KOVINTA eläinrasvaa mitä löytyy (voita, rasvaisia juustoja, ranskankermaa, pekoniaa) ja kasvirasvoista hyväksytään vain äärimmäisen kova kookos. Myöskään ei koskaan mainosteta kanaa, kalkkunaa ja rasvaista kalaa. Sitä ei perustella missään miksi noille hysteerikoille eivät juoksevat eli pehmeät kasvi- ja eläinrasvat kelpaa. Onko joku neropatti Ruotsissa tai jopa Puustinen itse todistanut, että pehmeät rasvat olisivat muka ihmiselle vaarallisia? Ei ole kukaan vielä siihen kyennyt joten kyse on puhtaasta hysteriasta ja valehtelusta.
Tätä on koetettu kysellä kautta aikain näiltä hysteerikoilta mutta ilman vastausta on jääty tähän asti ja jäädään kai jatkossakin.
Diabeetikko, jos vähennät hiilareita niin ÄLÄ korvaa sitä KOVILLA rasvoilla vaan pehmeillä. Äläkä usko perustelemattomia Arlan ja Valion mainosmiesten ja -naisten juttuja, niillä on oma lehmä ojassa. Kuten kirjamyynti, kalliit luentopalkkiot, omistamiensa osakkeiten arvonnousu, isommat osingot yms... petollisuus. Eivät ne sinun terveydestäsi välitä pätkän vertaa, ihan sama miten sinulle käy.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Aloittaja vaikuttaa saaneen tietonsa jostain aivan oudosta lähteestä. Ei todellakaan pidä paikkaansa mikään mitä aloittaja kirjoittaa. Rasvoista mm. ns. transarasvat, muokatut rasvat hunoja. Kalaa etenkin suositellaan rasvan/proteiinin lähteeksi. Se mitä hiilihydraatteja syödään tulisi olla hyvälaatuista - kasviksia vihanneksia ja hedelmiä ja kokojyväviljaa, hitaita hiilareita.
http://karppaus.info sivustolta saa asiallista tietoa karppauksesta, jolla nimellä lchf/vhh ruokavaliolla elämistä myös sanoitaan. Kannattaa tutustua. Löytyy tiedon lisäksi reseptejä ja keskustelupalsta. Bytheway, tuo karppaus tulee sanasta karppi joka on kala. Eli missään nimessä kalaa ei kielletä syömästä, päinvastoin.
Teitä karppareita tuntuu riiittävän joka junaan. Sinä hyväksyt täysjyväviljat (Huom. ei siis KOKOjyväviljat) mutta suurin osa karppausoppaista ja -opettajista ei hyväksy laisinkaan viljaa missään muodossa.
Kalaa ei ooletäysin kirottu mutta kyllä suositeltavin rasvanmuoto on voi, rasvaiset juustot, ranskankerma ja kookosrasva. Vähärasvaiset eli kevyttuotteet ovat täysin pannassa.
Karppaus ei myöskään tule karppi-sanasta eli kalan nimestä vaan on outo väännös sanasta carbohydrate. Karppisokeri jota on kaupoissa ei viittaa kalaan mitenkään, ei siis tehdä karpista eikä muistakaan kaloista.
http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/totuus-rasvasta-ja-sokerista-sydänlääkäri-tyrmää-täysin-vuosikymmenten-uskomukset/ar-BBpEmqY?li=AAaDcIL&ocid=mailsignout
Tässä uutta tietoa.
Tuo on Malhotran mielipide ja hän ei ole ravitsemusasiantuntija vaan lääkäri. Ei ainuttakaan julkaistua tieteellistä artikkelia jne.. Eli siis saman tyyppinen ilmiö kuin Heikkilä (kirsikanpoimintaa, epäluotettavia lähteitä, ei kritiikkiä, vääriä tulkintoja jne.).
Hän on kyllä oikeassa siinä, että sokeri on suurempi ongelma kuin kova rasva. Ruokosokeria menee Suomessa 30 kg per vuosi ja asukas ja se on merkittävin lihomisen syy. Tyydyttynyttä rasvaa kuluu noin 14E% ja tuo on toki noin 14 kg mutta toisin kuin sokeri niin kova rasva on osa elintarvikkeita kun taas sokeri on kaikki ylimääräistä. Yhdysvalloissa sokeria menee muistaakseni noin 50 kg per vuosi. Sokerin kulutus on hassua kyllä ollut laskussa kun lihominen on lisääntynyt (Suomessa meni vuonna 1970 50 kg sokeria per vuosi ja ihmiset olivat tuolloin paljon hoikempia kuin nykyään).
Suotta toitotat "uutta tietoa" sokerista. Kukaan ei kehoita diabeetikkoja syömään sokeria. Saa syödä pikkasen mutta ei siihen usuteta.
Diabetesliitto kehottaa syömään kuten ennenkin. Eli virallinen suositus sisältää lähes puolet päivittäisestä ateriasta hiilihydraatteja, eli sokeria.
Kukaan ei tunnu älyävän sitä, joka on ruokavaliosta riippumatta, että ihminen tarvitsee kaloreita elääkseen. Kinataan ja kinataan ilman todellista ymmärtämistä.
Tarjolla on kaksi muoto, joista saadaan ne kalorit eli sokeri tai rasva.
Sokeri antaa voimia, mutta lisää samanaikaisesti veren insuliinin määrää, joka aiheuttaa nälän tunteita. Rasva pitää yhdellälaila nälkää ilman insuliinin nousua. Tässä on ero.
Sokeri ei ole terveystuote
Mutta rasva nostaa painoa tehokkaamin kuin hiilihydraatit. Hiilihydraatit käytetään välittömästi hyödyksi, mutta rasva joudutaan varastoimaan välillä ja se voi myös jäädä sinne varastoon.
Jos syö hiilihydraatteja vain sen määrän mitä käyttää, se ei nosta painoa. Ethän tankkaa autoasikaan ylitäyteen, lorottaen muutaman litran maahan.
Tässä pitää ymmärtää ihmisen aineenvaihduntaa, kemiaa ja ravintoaineita. Hiilihydraatit (sokerit, tärkkelys ja kuidut) pilkotaan ruoansulatuskanavassa pienimpään muotoonsa entsyymien avulla ja ne imeytyvät pääasiassa ohutsuolesta verenkiertoon ja sitä kautta kaikkiin elimistön soluihin. Hiilihydraateista saatava glukoosi osallistuu yhdessä hapen kanssa ns. soluhengitykseen, jossa solujen mitokondriot vapauttavat glukoosin sisältämän energian ja poistotuotteena syntyy vettä ja hiilidioksidia. Solut tarvitsevat rajallisen määrän glukoosia energiantuotantoon. Se, mitä solut eivät heti käytä, varastoidaan (tankataan) nopeaksi varastoenergiaksi glykogeeneihin lihaksiin ja maksaan. Niihinkin mahtuu rajallisesti "varastoenergiaa", joten, jos verenkierrossa on enemmän glukoosia, kuin elimistö pystyy hyödyntämään, maksa muuttaa sen lipogeneesissä triglyserideiksi, eli varastorasvaksi, läskiksi, joka on myös säilöttyä energiaa. Tavallinen pöytäsokeri koostuu samasta määrästä fruktoosia ja glukoosia. Fruktoosi voidaan metaboloida vain maksassa - eli se ei ravitse soluja - vaan muuttuu aina triglyserideiksi. Muitakin sokereita on. Hiilihydraatit eivät kuulu välttämättömiin ravintoaineisiin, koska elimistö tuottaa sokereita glukoneogeneesissä. Huonoin sokeri on elintarviketeollisuudessa yleisesti käytettävä fruktoosisiirappi (HFCS), koska se sekoittaa sokeriaineenvaihduntaa sekä kylläisyyshormoni leptiinin ja nälkähormoni greliinin toimintaa ja siten vaikuttaa lihomiseen. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ravinnon suurin ongelma on se, että verenkierrossa on jatkuvasti liikaa glukoosia, jonka ohjaamiseksi soluihin tarvitaan haiman erittämää insuliinia. Kun sekä glukoosi- ja insuliinitasot ovat jatkuvasti koholla (hyperglykemia ja hyperinsulinemia), elimistö sairastuu. Seuraa insuliiniresistenssi, jossa solut eivät enää reagoi insuliiniin (metabolinen oireyhtymä ja aikuistyypin diabetes). Insuliini on myös tappava myrkky. Se vahingoittaa verisuonia ja elimiä ja viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että Alzheimerin taudille tyypilliset vauriot aivoissa aiheutuvat insuliinista. Sitä kutsutaankin jo tyypin 3 diabetekseksi. Suomessa se tappaa suhteellisesti eniten ihmisiä. Rasvat (omega-3 ja omega-6) ja proteiinit (aminohapot) ovat välttämättömiä ravintoaineita. Elimistö voi tuottaa niistä sokereita, mutta suurin osa käytetään rakennusaineina. (Rasvaa ja proteiineja tarvitaan solujen, veren, luuston, lihasten, hormonien, ruoansulatusnesteiden, immuunijärjestelmän jne. ylläpitoon ja uusimiseen.) Ne varastoituvat normaalisti hyvin huonosti läskiksi, koska rasvahappojen kuljettaminen rasvasoluihin vaatii myös insuliinia. Jotta elimistö ryhtyy varastoimaan ravinnon rasvaa, aineenvaihdunnan ja elimistön homeostaasin täytyy olla järkkynyt jollain tavalla. Sama koskee proteiineja. Yleensä sekä ylimääräiset rasvat ja proteiinit poistuvat luonnollista tietä ulosteena. Ylensyömisen ja lihomisen taustalla on rasvakudoksen säätelyn häiriintyminen (homeostaasin ylläpitämisen häiriintyminen) samoin kuin diabeteksessa sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt. Tyydyttyneitä eläinrasvoja ihmiset saavat luonnostaan jo rintaruokinnassa. Teollisten öljyjen ongelma on siinä, että niiden rasvahappokoostumus on valmistusprosessissa muutettu muotoon, jossa elimistö ei pysty hyödyntämään niitä optimaalisesti. Ne myös sisältävät prosessin seurauksena raskasmetallijäämiä. Omega-6 rasvahapoista elimistö saa liikaa arakidonihappoa, joka altistaa imflammaatiolle ja on yhdistetty mm. syöpiin. Aiemmin terveelliset margariinit valmistettiin kovettamalla pehmeitä kasvirasvoja osittaishydrauksella, mutta kun selvisi, että se synnytti rasvoihin karsinogeenisiä transrasvoja - tästä terveellisestä menetelmästä luovuttiin ja siirryttiin vaihtoesteröintiin, jossa molekyylien "kätisyys" on vaihdettu. Tämä kuulostaa viattomalta, mutta ainuttakaan pitkäaikaistutkimusta sen vaikutuksista terveyteen ei ole olemassakaan. Esimerkiksi ibuprofeenin kätisyyden muuttamisella on se vaikutus, että lääke menettää vaikutuksensa. Molekyylin kätisyydellä on siis merkitystä. On aivan sama syökö täysi- tai kokojyväleipiä. Suurin osa maailman väestöstä ei syö ruista tai täysijyväviljoja ollenkaan, mutta silti suolistosairauksien esiintyvyys on vähäisempoää kuin Suomessa. Viljojen kuidut ovat sulamatonta selluloosaa. Niitä saa vaikka pahvista. Vehnän, ohran ja rukiin sisältämän gluteenin glykoproteiini gliadiini aiheuttaa tietyillä ihmisillä keliakiaa ja sata kertaa useammin gluteeniyliherkkyyden oireita. Glykoproteiineja löytyy lähes kaikilta organismeilta viruksista ja bakteereista ihmisiin. Geneettisesti altiilla ihmisillä gliadiini voi aiheuttaa autoimmuunireaktion, koska immuunijärjestelmä pitää sitä patogeenina. Se myös läpäisee aivoveriesteen. Gluteeni myös edesauttaa zonuliinin erittymistä ja se puolestaan avaa ohutsuolen nukkapinnan tiiviitä liitoksia, jolloin makromolekyylejä ja patogeenejä pääsee verenkiertoon. En itse vältä hiilihydraatteja, gluteenia kyllä.
Olet oikeassa diabetesruokavalion suhteen. Se on aivan perseestä ja edustaa pikemminkin elintarviketeollisuuden kuin diabeetikon etuja. Ruotsi on ensimmäinen maa maailmassa, jossa vähähiilihydraattinen ruokavalio on otettu virallisiin suosituksiin sekä diabetesruokavaliossa että yleisesti. Insuliini on elimistölle välttämätön haiman tuottama hormoni, mutta vanhoissa dekkareissa insuliinia käytettiin myös tappavana myrkkynä. Ja sellainen se voi ollakin. 65-75 % diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitautiin. Sori. Se on tilastollinen fakta, joka voitaisiin muuttaa vain vähentämällä ravinnosta saatuja sokereita. Etenkin lisättyjä, mutta myös yleisesti (mm. Gary Taubes, John Perlmutter, Jonathan Bailor, Matti Tolonen, Robert Lustig etc.) Mielenkiintoista on myös se, että kolesterolia alentavat statiinit kohottavat aikuistyypin diabeteksen riskiä jopa 46 %. Hmmm. Fiksua, kun ottaa huomioon diabeteksen lisäävän sydän- ja verisuonitauteja! Tyypin 1 diabeteksessa haiman kyky tuottaa insuliinia on tuhoutunut, joten insuliinipistokset ovat välttämättömiä. Tyypin 2 diabeteksessa haiman insuliinintuotanto on jokseenkin ennallaan, mutta solut eivät reagoi insuliiniin - eli soluista on tullut insuliiniresistenttejä ja siksi ylimääräisillä insuliinipistoksilla pyritään pitämään veren glukoosipitoisuus tasaisena. Tyypin 2 diabeteksessa potilaat myrkyttävät hitaasti itseään verisuonia ja elimiä vaurioittavilla insuliinipistoksilla. Tämä on ymmärretty Ruotsissa ja se tiedettiin jo viime vuosisadan alkupuolella (on kirjoitettu diabeteksen hoito-ohjeisiin viime vuosisadalla, aikana, jolloin aikuistyypin diabetes oli vielä harvinainen sairaus) ja ennen kuin USA:n sokeriteollisuus ryhtyi ohjaamaan ravintosuosituksia. (Vrt. Ancel Keysin ja John Yudkinin tieteellinen riita ateroskleroosin syistä, joka päätyi Keysin ajaman vähärasvaisen linjan voittoon sokeriteollisuuden voimakkaan lobbauksen ansiosta ja päätyi yleisiin ravitsemussuosituksiin vähärasvaisuuden korostamisena. Yudkin tiesi jo 1970-luvulla, että sokerit ovat sydän- ja verisuoniterveydelle paljon haitallisempia kuin tyydyttyneet eläinrasvat ja kolesteroli. Nykyään tämä tunnustetaan melko yleisesti. Aivan, kuten kaikki naiset tiesivät vielä 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, että hiilihydraatit ja etenkin tärkkelys lihottavat. Se oli aivan yleistä arkipäivän viisautta. Mutta eipä siinä mitään outoa ollut: siat lihotettiin vähärasvaisesta maidosta (kurrista), viljasta ja potuista tehdyllä vellillä. Hyvässä lykyssä Suomessa myönnetään tehdyt virheet jo ensi vuosikymmenellä, kuten useimmissa länsimaissa jo nyt tehdään. Suomessa oli vuonna 1980 n. 80 000 diabeetikkoa ja nykyisin puoli miljoonaa. Diabeteksen hoito maksaa jokseenkin saman verran yhteiskunnalle kuin alkoholin suorat haitat (,3 miljardia). Sekä aikuistyypin diabeteksen että ylipainon ja alkoholista riippumattoman rasvamaksan räjähdysmäinen lisääntyminen alkaa näkyä tilastoissa 1980-luvulla, kun 1970-luvulla käyttöön otetut vähärasvaisuutta suosivien ravintosuositusten vaikutukset alkoivat vaikuttaa väestön terveyteen. Tilastollisesti on kiistämätön fakta, että vähärasvaisuutta korostavat ravitsemussuositukset johtivat ojasta allikkoon - tai suorastaan katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Ranskalainen paradoksi on se, että Ranskassa syödään valtavasti tyydyttyneitä eläinrasvoja ja sydänkuolleisuus on vähäisempää kuin maissa, joissa tyydyttyneitä eläinrasvoja syödään vain vähän. Tosin ei se oikeasti ole paradoksi. Sitä kutsuttiin paradoksiksi, koska haluttiin ylläpitää myyttiä tyydyttyneiden rasvojen vaaroista. Nykyisin tiedetään, että maissa, joissa syödään enemmän kevytlevitteitä ja margariineja, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on yleisempää. Korrelaatio syötyjen rasvojen ja sydäntautien välillä on olemassa - mutta se vaikuttaa olevan juuri päinvastoin kuin luultiin. Neljänkymmenen vuoden aikana sydänkuolleisuus ei ole juurikaan vähentynyt, vaikka esim. voin ja eläinrasvojen kulutus kääntyi voimakkaaseen laskuun 1980-luvulla. Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektia palvotaan Suomessa, mutta sydänkuolleisuus laski jopa nopeammin tähän interventiotutkimukseen osallistumattomassa Länsi-Suomessa, kuin Pohjois-Karjalassa ja oli kehittyneempien diagnostiikka ja hoitomenetelmien vuoksi kääntynyt laskuun jo n. 10 vuotta ennen tutkimuksen alkua. Neljä vuosikymmentä kiistattomana paradigmana pidetyt ravintosuositukset perustuvat Ancel Keysin 7 maan tutkimukseen. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli mukana 22 maata, mutta näistä valittiin tutkimusraporttiin vain ne, joiden tulokset tukivat ennalta asetettua hypoteesia. Eri raporteissa maita ja tutkimustuloksia vaihdettiin jatkuvasti sen mukaan, mitä haluttiin kertoa. Kun 22 maan tutkimusraportti analysoidaan, mitään korrelaatiota sydän- ja verisuonitautien, tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin väliltä ei löydy.
Malhotra ei ole yksin. Sokereiden haitallisuudesta ja rasvojen tärkeydestä ovat puhuneet mm. Gary Taubes, Jonathan Bailor, Tim Noakes, Andreas Eenfeld, Robert Lustig, Loren Cordain, Alessio Fasano ja monet muut, jotka perustavat näkemyksensä kasvavaan tutkimusnäyttöön. Nykyisin on näyttöä siitä, että päinvastoin kuin on pitkään luultu, tyydyttyneet rasvat eivät lisää ateroskleroosin, lihavuuden tai tyypin 2 diabeteksen riskiä, vaan saattavat jopa alentaa riskejä. Korkeat glukoosi- ja insuliinitasot vaurioittavat verisuonia ja elimiä ja ylläpitävät hiljaista tulehdusta. Myös syöpäsolut tarvitsevat sokereita lisääntyäkseen. Johtavat lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat ympäri maailman tunnustavat jo yleisesti, että liikaa hiilihydraatteja sisältävä ravinto korreloi mm. alkoholista riippumattoman rasvamaksan, lihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja aikuistyypin diabeteksen kanssa. On myös huomattava, että lisääntyvä evidenssi viittaa siihen, että korkeat insuliinitasot johtavat Alzheimerin taudille tyypillisiin aivovaurioihin. Tunnetun keliakiatutkija Alessio Fasanon tutkimusryhmä on osoittanut, että vuotavan suolen oireyhtymä johtaa autoimmuunitautien (keliakia, nivelreuma, Crohnin tauti, ms-tauti, Hashimoton tyreoidiitti, psoriasis jne.) kehittymiseen yhdessä geneettisen alttiuden ja laukaisevan ympäristötekijän kanssa. Keliakiassa nämä tekijät tunnetaan hyvin (geneettisenä tekijänä HLA DQ2-DQ8-alleelit ja laukaisevana ympäristötekijänä gluteenin glykoproteiini gliadiini sekä vuotavan suolen oireyhtymä, jolloin verenkiertoon pääsee sinne kuulumattomia makromolekyylejä ja muita tulehduksia aiheuttavia patogeenejä.) Keliaakikko ei voi syödä gluteenia lainkaan, sillä se aiheuttaa välittömästi laajan tulehdusreaktion, joka etenee kuin mustepisara vesimaljassa. Tämän pitäisi olla aivan yhtä selvää diabeteksen kanssa. Sairautta ei turhaan kutsuttu vuosikymmeniä sokeritaudiksi. Sokeri ja hiilihydraatit eivät sovi diabeetikoille. Jos diabeetikko luopuu sokereista, hän voi luopua vähitellen myös insuliinista ja muista lääkkeistä ja aloittaa hitaan toipumisen. Diabeesliiton ravintosuositukset ylläpitävät jatkuvaa lääkityksen tarvetta. Suolisto on immuunijärjestelmämme tärkein osa: 70 % immuunisoluista sijaitsee suoliston limakalvoilla, suoliston 100 biljoonaa mikrobia säätelevät kemiallisesti mm. geenejämme ja tuottavat aineenvaihduntajääminä tarvitsemiamme kemikaaleja vaikuttaen mm. serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon ja siten masennukseen. Suoliston mikrobit tai suolistofloora ovat välttämättömiä myös ravinnon pilkkomisessa. Vuotavan suolen oireyhtymän syntymiseen vaikuttaa mm. gluteeni, mutta myös ravinto ja antiravinteet,jotka tappavat tarpeellista suolistoflooraa. Nykyinen teollisesti prosessoitu ja hiilihydraattipainotteinen ravinto ylläpitää suoliston huonoa mikrobikantaa, tuhoaa suoliston seinämien kolonosyyttejä ja altistaa mm. syöville. Tim Noakes on maratooneja juokseva tunnettu urheilulääkäri, joka "terveellisistä" elintavoista ja hiilihydraattien merkitystä korostavista ohjeistaan huolimatta sairastui aikuistyypin diabetekseen. Tämän seurauksena hän käänsi täysin kelkkansa ja ryhtyi puhumaan hiilihydraattien ja sokereiden huonoista terveysvaikutuksista. Jonathan Bailor on tutkija, kirjailija ja personal trainer, joka myös ryhtyi puhumaan vähän hiilihydraatteja sisältävän ravinnon puolesta huomattuaan, että "viralliset" ravitssemusohjeet, ankara liikunta ja tiukka kalorien seuraaminen ei tuonut ylipainoisilla potilailla haluttuja tuoksia. Sokereiden keskimääräisestä kulutuksesta ja sen lisääntymisestä: Noin 2000 vuotta sitten ryhdyttiin käyttämään sokeriruokoa. 1700-luvulla keskimääräinen vuosittainen sokerin kulutus oli alle kaksi kiloa / henkilö (alle 1 % päivittäisestä energiansaannista). 1800-luvulla saanti kasvoi n. 9 kiloon / henkilö / vuosi ja 1900-luvulle tultaessa jo n. 25 kiloa / henkilö / vuosi. Nykyisin ihmiset kuluttavat sokeria jo n. 45 kg/henkilö/vuosi (20 % päivittäisestä energiansaannista/WHO suosittelee maksimissaan 10 % saantia päivittäisestä energiasta). Tämän päälle tulee lisäksi muut makeuttajat, kuten fruktoosisiirappi ja keinotekoiset makeutusaineet. Sokeri muodostuu "tyhjistä" kaloreista. Eli siinä ei ole lainkaan välttämättömiä ravintoaineita. Jos ihminen syö viidenneksen päivittäisestä energiantarpeestaan "tyhjiä" kaloreita, hänen on saatava välttämättömät ravinteet (proteiinit, rasvat, mineraalit, vitamiinit) muualta. Se vaikuttaa myös lihomiseen. Runsaasti sokeria syövän ihmisen on syötävä enemmän saadakseen elimistön vaatimat välttämättömät ravinteet. Jos ihminen syö 20 % päivittäisestä energiastaan piilosokereina ja sen lisäksi 40-50 % päivittäisestä energiansaannista elimistössä sokereiksi muuttuvia hiilihydraatteja, ei voi olla yllätys, jos elimistö heittää hanskat tiskiin ja sanoo: haista vittu, mä en jaksa enempää. Elimistö ei vain kestä niin suurta energiakuormaa sairastumatta.
Näillä puustisilla on mennyt hiilihydraatin vähentäminen ja kovan rasvan ahmiminen sekaisin. Ovat aina halunneet mässäillä eläinrasvalla ja rasvaus antaa siihen sopivan ideologian.
Karpata (tulee kylläkin sanasta carbohydrate eikä karppi) voi kyllä terveellisestikin. Esimerkiksi tehdyt karppaustutkimukset on tehty pehmeillä rasvoilla ja tulokset ovat olleet hyviä.
Tämä artikkeli tiivistää minusta aika hyvin näiden rasvaajien toilailut:
http://keventajat.fi/hyvinvointi/terveys/karppauksesta-tuli-rasvausta
Puustinen trollaa tuolla ylempänä, että "Turhasta rasvanpelosta eroon pääseminen" jne... Kukaan ei kärsi rasvapelosta mutta kaikki älykkäät yksilöt kärsivät hänen toitottamistaan ja kehumistaan KOVIEN rasvojen pelosta. Ihan syystäkin.
Hänenlaisensa trollit yrittävät lietsoa aivan kuin varkain uskomusta, että rasva on aina yhtä kuin kova rasva. Jos syö rasvaa niin silloin tulee syödä kovia rasvoja. Mutta ei se niin mene.
Puustisen yksi vakiovale on sekin, että leipä on sokeria. Törkeää ja läpinäkyvää valehtelua. Yksikään maailman sokeritehtaista ei tee sokeria leivästä tai viljasta ylipäätään vaan sokeriruo'osta ja -juurikkaasta. Tämä jos mikä kertoo minkä tason fuulansyöttäjästä on kyse.
No sokerisiirappeja tehdään viljasta. Ne eivät ole sen terveellisempiä kuin ruokosokerikaan. Sokerin ongelmiahan on se, että fruktoosia ei käytetä sellaisenaan energiaksi vaan se muutetaan suurimmaksi osaksi rasvaksi, sokeri ei pidä nälkää eikä siinä ole hivenravinteita.
Vähemmän kai viljoista (ruis, ohra, kaura, vehnä) siirappeja tehdään. Tulisi varmaan kalliiksi koska niissä ei ole sokereita. Eiköhän maissi liene ainoa ns. vilja mistä tehdään jotain litkua.
Ei maississakaan ole juurikaan sokeria erotettavaksi. Viljasiirapit tehdään entsymaattisesti viljojen tärkkelyksestä. Tärkkelys hajotetaan ensiksi glukoosiksi ja tarvittaessa glukoosi muunnetaan fruktoosiksi. Tuo on yleistä USA:ssa, ei muualla.
"Hiilihydraatit ovat ryhmä orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä, vedystä ja hapesta. Niitä ovat esimerkiksi sokerit, tärkkelys ja selluloosa. - Wikipedia"
Esimerkiksi 100 grammaa puolikarkeita vehnäjauhoja sisältää 368 kcal energiaa, 70 % hiilihydraatteja (lähinnä tärkkelystä 70%, sokereita reilun gramman verran), n. 11 % proteiineja sekä reilun prosentin verran rasvoja. Tärkkelys on glukoosiyksiköistä koostuva veteen liukenematon polysakkaridi - eli kasvien varastosokeri - varastoenergiaa! Tärkkelystä voidaan käyttää monin tavoin (mm. suurustamiseen, liimojen, paperien, alkoholin tekstiilien sekä tärkin valmistukseen).
Elimistölle on aivan yhdentekevää saako sokerin sokeripalasta vai leivästä, koska molemmat pilkotaan ruonsulatuskanavassa ravintoaineiden perusyksiköihin, joita ovat esimerkiksi sokerit: glukoosi ja fruktoosi. Leipä ei imeydy leipänä, vaan leivästä pilkottuina perusravinteina (hiilihydraatteina eli sokereina, proteiineina. rasvoina, mineraaleina ja vitamiineina).
Se kuinka nopeasti eri ravintoaineista saadut sokerit imeytyvät ja nostavat verensokeria, määritellään glykeemisellä indeksillä. Ruisleivän glykeeminen indeksi on korkeampi kuin pöytäsokerilla, eli sen sokerit imeytyvät verenkiertoon nopeammin kuin valkoinen sokeri. Tämä liittyy siihen, että leivän sisältämien sokereiden pilkkominen on ruoansulatuksen entsyymeille nopeampaa kuin lujan sidoksen omaavan pöytäsokerin, joka muodostuu glukoosista ja fruktoosista. Suurin merkitys leivän glykeemisellä indeksillä on diabeetikoille. Henkilökohtaisia eroja voi olla, mutta yleensä leipä nostaa verensokerin hyvin nopeasti ja verensokerin tasaamiseksi diabeetikon on otettava insuliinia. Siinä mielessä Puustinen on oikeassa.
Tässä taas kerran koetetaan kysellä miksi diabeetikon tai kenen tahansa tulisi syödä pelkästään kovia rasvoja mutta eipä näytä vastausta kuuluvan. Kävi taas kuten aina.
Veijo yrittää todistella kuinka kovien rasvojen käytölle ei olekaan todettu väitettyjä suurempia ongelmia. OK, olkoon niin, mutta se ei tarkoita sitä että kovia rasvoja pitäisi käyttää yksinomaan. Tarvittavat rasvat voivat olla kokonaan terveellisiä pehmeitä rasvoja.
Eipä näillä rasvaajilla ole mitään väitteidensä tueksi. Puustisen mielestä Malholtra on ykkösrivin tiedemies vaikka ei ole kirjoittanut yhtään tieteellistä artikkelia edes oman bibliografiansa mukaan. Ehkä esiintyminen televisiossa on Puustisen mielestä tieteellinen julkaisu?
Niin, hyvä kysymys johon vastausta kaipaillaan.
Pahimmillaan ne rasvahourimot väittävät voivansa rasvaruokavaliolla parantaa jopa 1-tyypin diabeteksen. Sellaisesta väitteestä pitäisi antaa jo vankeusrangaistus, niin vakavasti sillä vaarannetaan terveys ja jopa henki.
Noissa ns. pehmeissä rasvoissa (Rypsi) on runsaasti Omega 6 rasvahappoja ja vähän Omega 3 rasvahappoja. Kutosta saadaan muutenkin liikaa mutta kolmosta liian vähän. Voissa on enemmän kolmosta kuin kutosta. Liika kutonen aiheuttaa mm. tulehdusta elimistössä.
Voissa on 3 kertaa enemmän Omega-6:sta (1.3 g/100 g) kuin Omega-3:sta (0.4 g/100 g). Molempia on kylläkin niin vähän ettei tuolla ole merkitystä. Suhdekin on todennäköisesti huonompi kuin tuo koska suhde on yleensä kirjallisuudessa 4:1 - 7:1 tms..
Rypsiöljyn suhdehan on 2:1 ja paras kaikista yleisesti käytetyistä elintarvikkeista. Camelinassa ja pellavassa on parempi mutta noita käytetään vähän.
Laardissa suhde on noin 6:1 ja oliiviöljyssä 19:1. Oliiviöljy lienee sitten kamala tulehduksen aiheuttaja.
Suhteet ja hyvät? LA rasvat nehän aiheuttaa pahaa kuten se aussien safloriöljy. Lienee siksi parasta noista öljyistä oliivi.
Oliiviöljyssä on 19 kertaa enemmän Omega-6:sta kuin Omega-3:sta eli suhde on huono. Tärkeää on nimenomaan suhde koska sekä LA:ta että ALA:a muokkaa samat ketjunpidennysentsyymit ja LA:sta syntyy tulehdusta aiheuttavaa arakidonihappoa.
Absoluuttisilla määrillä ei ole merkitystä tässä suhteessa koska nuo ketjunpidennysentsyymit kuluvat eivätkä pysty muuntamaan kuin pienen määrän monityydyttymättömistä rasvahapoista pidemmiksi.
Huonoimmat öljyt tässä suhteessa olevat auringonkukkaöljy (omegarasvojen suhde 700:1) ja safloriöljy (omegasuhde samaa luokkaa). Oliiviöljy on paljon parempi mutta ei erityisen loistava. Auringonkukka- ja safloriöljyissä on lisäksi prosentuaalisesti paljon Omega-6:sta joten niiden kompensointi esimerkiksi rypsiäljyllä on hankalaa.
Omegasuhde saisi olla alle 4:1. Tuon saa aikaiseksi kun sekoittaa 100 g oliiviöljyä ja 40 g rypsiöljyä.
Onko suhteilla väliä? Eihän niistä ole puhuttu/kirjoiteltu enään vuosiin mitään. Joskus kun piti rypsiöljyä saada markkinoille niin ne suhteet on keksitty. Mutta jospa kattelisit ihan värikuvana sellaisia pylväitä niin olisi selkeempi.. siellä on sitten auringonkukkaöljykin jonka tapainen on se surkian kuuluisa safloriöljy...tappoi aussissa koehenkilöitä enempi kuin voi. Niin se LA rasva on paha!
http://www.virgino.fi/terveys/ylivoimainen-rasvahappokoostumus
linkkikin on uskottavasti teille miellyttävä?
Juu net hyvät suhteet? Jos elukkarasvassa on mitä on niin ne on varmaan hyvät myös ihimisen kaltaiselle elukalle. Siemenöljyt on taiffhan isä rakentanut siemenen itämistä varten eikä elukka ravinnoksi.
Ei mulla muuta tällä kertaa.
Ei syö rasvoja tämäkään veikkonen mutta hyvin pärjää. Syö muuten paljon riisiä mikä on rasvakarppajien kirooma aine.
http://www.hs.fi/ruoka/a1456894349191?ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage_ruoka1
Mitähän ovat puustisen lihakset, varmaan pelkkiä polveen asti roikkuvia alleja.
Otin tänäkin aamuna ruokalusikallisen vehnänalkioöljyä. Se on melki kokonaan monityydyttämättömiä rasvahappoja. Kannattaisi näin tehdä jokaisen diabeetikon mutta on valitettavan kallista öljyä.
Vehnänalkioöljyssä on paljon E-vitamiinia mutta rasvahappojen suhteen riittää se, että käyttää rypsiöljyä.
Jos käyttää runsaasti E-vitamiinia, se voi altistaa esimerkiksi aivoverenvuodolle koska ohentaa verta.
Sianlihan ystäville, haluatteko olla tukemassa tuollaista toimintaa. Kovia kuvia, ei herkille ihmisille.
https://www.stara.fi/2014/05/13/jarkyttavaa-materiaalia-suomalaisilta-sikatiloilta/
Tähän vhh-jengi meitä yllyttää.
Olen myös paruntumaton D2 valehtelia josta en ole päässyt eroo vaikka olen yrittänyt sitä jo yli 55vuotta...Nykyisin kiinnostukseni on suuntautunut täällä Ruotsissa tulpattoman mopedini polkemiseen...myös pienet pojat kiinnostaa ja siksi olen usein thaimaassa thai muualla harrastamassa